torstai 29. toukokuuta 2014

Verkon pauloissa

Keväällä kuulin, että sipuli- ja hedelmäpussejakin voi käyttää tilkkutöissä. Totta. Olin kokeillut muutaman kerran sekä pehmeitä että kovia ja saanut onnistuneita juttuja, mutta useinmiten jossakin vaiheessa silitin työtä liian kuumalla ja unohdin, että jäykät verkot kutistuvat ja pehmeät voivat hävitä lähes kokonaan. Joskus jäi muutaman millin muovilanganpätkiä ompeleen alle, joskus tuli verkkopintaan reikiä. Silitys verkon puolelta leivinpaperin läpi ja miedolla lämmöllä.
Ilmainen materiaali, jos ajattelee, että sen ottaisi roskista, jonne se yleensä sisältönsä luovutettuaan joutuu.
Mutta ryijytekniikkaa, sitä en näillä ollut vielä kokeillut. Nyt olen.


Ystävät auttoivat pussien keruussa. 


Leikkasin pusseista metalliosat ja paperit pois ja pätkin pussit kuuden sentin paloihin. Ompelin keskeltä pojakankaalle, aluksi semmoisinaan, mutta parin jälkeen leikkasin pussinosat leveyssuunnassa keskeltä poikki. 


Pohjakankaassa oli piirros, jonka mukaan teen, mutta suunnitelma muuttui koko ajan. Ympyrää, suunnilleen paininjalan leveydeltä.


Pinnaani koetteli roskaaminen. Tämän materiaalin kanssa kannattaa ommella mahdollisimman paljon kerralla ja pukeutua johonkin, josta roskat lähtevät helposti irti. Työrupeaman lopuksi vielä imurointi.


Tässä vaiheessa nyt, taulunkehyksen syleilyssä. Lehdet rispaantuneita pellavakankaan paloja, taustan ruskeat  kankaat ovat pellavaa ja silkkiä, reunuksessa puuvillakankaita. Yhtä kulmaa pitää vähän korjata, ennen kuin työ jatkuu. 

Verkkopusseja on jäljellä vielä aika kasa ja pikkuhiljaa on päässä alkanut pyöriä uusi tekniikka, jota voisin kokeilla. Palailen...

torstai 22. toukokuuta 2014

Kotihuoltoa



Vanhoja tekstiilejä ommellessa koneeseen kertyy tavallista enemmän nukkaa ja pölyä, joten puolakotelo auki niin pitkälle kuin kevyesti lähtee, vanha sukka, kangaspala tai jokin muu kumilenkillä imurin putken päähän ja imuroimaan. Kangas estää mahdollisisa irtoaviapikkuosia menemästä pölypussiin. Vielä toistaiseksi ei ole irronnut muuta kuin pölyä ja langanpätkiä.
Taskulampulla kurkin, onko pölypalloja jossakin, irrottelen harjalla ja imuroin uudestaan. Pyöritän hitaasti käsin koneen pyörää imuroinnin ajan, niin imu suuntautuu kolojen kautta ympäriinsä.
Koneen putsausvälit riippuvat ompelutahdista. Silloin, kun kone on päivittäisessä käytössä, imuroin sen viikon parin välein.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Farkkujen parhaat palat

Kässäkerhossa yksi ompelee laukkuja vanhoista farkuista. Pyysin saada roskat eli saumoja ja päärmeitä, reunojen suoristupaloja ja muuta sälää, joka jäi yli. Ratkomisessa on kova työ ja ympäristö alkaa muuttua äkkiä aika sotkuisen näköiseksi. Vaikka koitinkin kerätä langanpätkät ja kankaan reunasta purkautuneet langat yhteen kasaan, niin aina jossakin välissä olin taas huiskassut niitä ympäriinsä. Lahkeiden päärmeissä oli myös hiekkaa, joten ne piti putsata vielä avattuinakin.



Tässä muutamia kuluneita lahkeiden päärmeitä. 
Keräsin paloista pintaa veteen liukenevalle materiaalille ja tikkailin välit vaihtuvan värisellä langalla. 


Palojen yhdistelyn jälkeen pesin uuden farkkukankaani. Kiinnitin vanuun ja reikäisten kohtien alle lisäsin keltaisia kangaspaloja.


Paikkausta myös pitsillä. Farkkukanakiden lisäksi indigovärjättyjen kankaiden hulpioita.


Kirpparilta olen löytänyt pussillisen jonkun virkkaamia pitsien mallipaloja.


Vyölenkeistä taisi purettaessa olla suurin vaiva. Ne olivat tiukassa kiinni farkuissa ja sitten piti vielä purkaan ne auki ja lopuksi käteen jäi vain pieni pala kangasta. 


Kaipasin sinisyyteen jonkin väripilkahduksen ja naapurin yksinäisestä villasukasta löytyi sopiva sävy. Leikkasin sukan halki ja silitin liimaharsolle. Tein siitä ympyröitä. Sukat tarttuivat ensin hyvin farkkuun, mutta ommellessa osa lenteli lattialle. Liimaharso olikin tarttunut vain ulompiin villahaiveniin eikä jaksanut pitää paloja paikoillaan, kun työ taittui koneessa monelle mutkalle. Kovempikaan silittely ei paljon parantanut tilannetta, mutta ompelu sujui ihan hyvin - ympyröiden reunat eivät venyneet




"Veteen liukeneva kuitukangas" tai "veteen liukeneva muovi" haulla löydät useita liikkeitä, joista näitä saat. Vanhemmiten muovi haurastuu ja kovettuu, mutta sitä huonoksikin mennyttä olen pienissä jutuissa käyttänyt apumateriaalina tuoreemman materiaalin kanssa. Kuitu on paksumpaa ja notkeampaa kuin muovi, mutta jälkimmäisestä näkyy läpi. 
Paksummat kankaat kiinnitän yhdelle apumateriaalille ja ohuet sekä pienet palat tai langat ensin kuidulle ja sitten vielä muovi siihen päälle. Kiinnitys nuppineuloilla, hakaneuloilla tai harsien. Ja paljon tikkausta tai kirjontaa päälle. 
Pesen useinmiten mahdollisimman tarkkaan liukenevan materiaalin pois, mutta sen voi jättää myös kovetusaineeksi. 






torstai 8. toukokuuta 2014

Tilkkumatto

Viisi vuotta sitten tein roskiksena olevalle kummisedältä peritylle emaliämpärille oman maton, ettei se raavi lattiaa pahan näköiseksi. Myöhemmin perin toisenkin ämpärin, mutta sen matto uhkasi jäädä ikuiseksi suunnitelmaksi.


Tässä se ensimmäinen roskisämpärin matto.

Eilen ompelin paksusta puuvillakankaasta ympyrän, jonka koko on liki ämpärin yläosaa. Tuossa ensimmäisessä pohjana on ohut vohvelikangas ja välissä on vanu, uuteen en laittanut vanua. Silitin kääntöaukon saumanvarat, mutta en ommellut. Aloitin tilkkurivit mahdollisimman läheltä ympyrän reunaa, joten aukko meni kiinni siinä samalla. 


Pätkin hulpioita noin kuuden sentin paloiksi. Kiersin lenkkiä kolme sormen ympärille ja leikkasin ylä- ja alareunasta poikki. Mitat vähän vaihteli, kun sisimmät jää tuolla konstilla vähän lyhyemmiksi kuin ulommat. Perinteisesti tilkkumattoon leikattiin palat suunnilleen ja ommeltiin niitä osin semmoisina, kuin olivat muusta käytöstä kääneet. Näin kertoi aikanaan mummuni, joka ompeli joitakin kymmeniä tilkkumattoja. Yksi on minulla käytössä vieläkin. 
Ompelin tilkut kiinni keskeltä - suunnilleen. Osan taitoin kaksinkerroin, kapeimmissa laitoin pari hulpiopalaa päällekkäin. Ompeleet paininjalan etäisyydelle edellisestä kierroksesta.
Sisimmän rivin ompelin niin, että taitoin tilkut ensin pituussuuntaan kaksinkerroin ja sitten vielä toiseen suuntaan. Näin ne kääntyvät pois keskiosasta eivätkä jää ämpärin alle. 





Hulpioita olen kerännyt aika paljon - niitä on jo pari isoa muovilaatikollista. Aika moneen työhön olen niitä käyttänyt ja taas yhden uudenkin aloitin eilen. Mutta on tuossa vielä sarkaa kynnettäväksi...





Äidille


Kortti äidille. Kävi jo eilen äidin luona, mutta unohdin antaa. 
Keskiosan kukkakuvio löytyi laatikosta. Vuosia sitten kokeilin akvarellivärejä liimaharsolle ja siitä kankaalle. Kuvio maalataan liimaharsolle, annetaan kuivua ja silitetään kankaalle - näkyy peilikuvana. Paperikalvo pois ja tilalle jotakin läpikuultavaa, tässä on sininen shifonki. Tikkauksilla tai kirjonnalla voi jatkaa ja korostaa. 
Tämä onkin jääänyt unohduksiin koko tekniikka, ehkä nyt pitäisi vaihteeksi verestää. Tikkaillessa tuli jokunen ideakin. 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kesä!

Kesä! Ei vielä oikeasti, mutta kirjana valmistui tänä aamuna. Aloitin tuon tekemisen vajaa kymmenen vuotta sitten. Selkäongelmien (siis kirjan) vuoksi se hautautui vuosiksi laatikkoon, jossa on muutama muukin pieni kirjanen odottamassa jatkojalostusta.


Sivut ovat teepusseja. Niitä on yhdeksän ja niissä on sisällä vanu ja kirjoin niihin kukkia vaihtuvavärisellä langalla. Ensimmäisissä ompelemissani sivuissa pistot menevät läpi asti ja sivut ovat toistensa peilikuvia, mutta usein työ jalostuu tehdessä ja joissakin sivuissa vain osa menee läpi asti ja osa on vain toisella puolella. Siten sain sivuista vähän erilaisiakin.




Kansissa on pahvia, vanua ja käsinvärjättyä kangasta. Etukannessa on myös jo-jo ja siinä vähän helmiä.


Selän tekeminen oli niin ongelma, että kirja oli välillä päätyä roskiin. Monen monta vaihtoehtoa kokeilin, yhden jo tänä aamunakin. Kun purin sitä tuli mieleen, että alkaa kohta kansien reunat vaatia parsimista ja siitä tuli tuli sit tuo selkäideakin. Se on nyt parsittu ja reunat vahvistin pykäpistoilla.