tiistai 24. kesäkuuta 2014

Tyttö ja päivänävarjo

Vanha ja uusi kohtaa tai vanhasta uutta töiden sarjoissa oli nyt jatkokäsittelyssä kirpparilöytö, josta osan olinkin jo nipsaissut toisaalle. Tästäkin olisin tarvinnut aluksi vain yläosan, mutta en heti raaskinut leikata kuviota poikki ja aloin suunnitella jatkokäyttöä mekolle. Siinä tuli sitten idea kahteen uuteen työhön - se alkuperäinen suunnitelma muuttui ja jäi hautumaan, tämä uusi lähti elämään.

Tein tilkuista pohjan ja pitkästä aikaa ompelin tilkkutyötä ihan oikeilla blokeillakin. Kankaat on paikallisen kangaskaupan kilolaarista, jota pääsin penkomaan aika pian kangassatsin saavuttua. Löysin pilkullisia kankaita montaa väriä, niitä on nyt tässä ja muutamaa aiemmin kaappin päätynyttä myös sekä viimeiset rippeet pyyheliinapeitteen kukkakuvioista.



Kirjotun tytön leikkasin irti, jätin saumanvarat, käänsin ja harsin. Niinkuin ompelisin jotain kiinni käsin... Mietin monet kerrat, miten saan tytön siististi kiinni koneompeleilla niin, etten turmele reunatikkauksen henkeä.


Tyttö etsi paikkaansa vain vähän, vaikka en erityisemmin ollut suunnitellut sitä mihinkään kohtaan. Pohjaa silitellessä pulpahti esiin taas kerran idea nurinpäin käytetystä pohjasta - mut ei kuitenkaan vielä tässä työssä.
Harsin tytön paikalleen ja aloin ommella käsin pienimpiä yksitysikohtia ja terävimpiä kulmia, etteivät saumanvarat tursuile näkyviin. Ja siinä sit ompelin "vahingossa" koko tytön kiinni pienin pistoin.


Kirjottujen tilkkujen tikkausta jatkoin koneella, osa näkyy hyvin, osaa pitää etsiä vähän enemmän.


Tikkaukset surruttelin koneella. Muutaman ruudun jätin tikkaamatta. Pari pientä lisäystä vielä, reunus ja ripustusvermeet, niin Tyttö ja päivänvarjo on valmis. Lapsenlapsi tulee pikapuoliin viettämään mummulaviikkoa, silloin on varmaan jonakin iltana aikaa tehdä hiljaisia ompeleita - kuten reunus.



torstai 12. kesäkuuta 2014

Valmistuneita

Mukavaa saada joitakin hautumassa olleita töitä valmiiksi. Toiseen halusin jotain, mutta en heti keksinyt mitä ja lisäksi jäin miettimään, teenkö kakasi samankokoista työtä vai en. Jälkimmäisessä tapauksessa molemmat vaativat vielä vähän jotakin. Molemmista farkkutöistä on lähikuvia pari päivitystä aiemmin.


Molemmat reunat olivat noita indigovärjättyjne kankaiden hulpioita ja alkoivat näyttää liian vaaleilta. Ei oikein ollut mielessä mitään ideaa, millä jatkaa tai täydentää ja työ oli jo päätymässä ikuisesti hautuvien osastolle. Ihan muuta juttua varten etsiskelin jotakin läpikuultavaa, nostin pinon päältä pois yhden verhokankaan palan ja se levähti lattialle. Silloin tuli mieleen kokeilla yhtä sen raitaa farkkutyön päälle. 
Työn vasemmassa reunassa on verhoa pohjaharsoineen farkkuun asti. Työstä tuli liian toispuoleinen, mutta raita molemmilla puolilla teki tästä liian tukkoisen. Vaakatasossa työ olisi toiminut ilman lisukkeitä, mutta halusin tästä pystyn.


Alakulmaan tikkasin muutaman koukeron pelkkää kuviota ja pohjaan vähän lisää kiemuroita.



Tämän ompelin toisin päin, mutta ei näyttänyt ihan toimivalta. Lopulta leikkasin yläreunasta kymmenen senttiä pois ja käänsin työn päälaelleen. Oli heti paljon parempi. 

Nimet ovat vielä vähän hakusessa ja nimilaput kirjoittamatta, mutta muuten nämä ovat nyt tämmöiset - enää en korjaile. Farkkujuttuja oli kiva kokeilla, mutta ehkä nämä mun osalta oli nyt tässä. Mutta ex-anopin neuvoa noudattaen - "älä koskaan sano en koskaan".





sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pari korttia



Poika väitteli tohtoriksi. Ensimmäinen kortti meni uusiksi jo aika alkuvaiheessa. Tämä toinen valmistui heti perään, mutta sain osumaan kirjoitusvirheen vaikka "onnea" onkin niin lyhyt. Eikä sitä saanut siististi korjattua. Käyttäydyin kuin arkkitehti - heidän virheensä eteen istutetaan pensas. Peitin virheeni ruusukimpulla ja mielestäni siitä tuli ihan ok..
Mutta oivoi, kuvassa nuo ruusut näyttävät paiseiselta naamalta.
Kortissa on itsevärjätyn kankaan pala pohjana, ruusu on ohuesta valkoisesta ja lakanakankaasta, hattu koneella kirjottu ja ruusunauhan pätkä on tullut jossakin jämänauhapussissa.




Yhden työn jännöstilkussa oli sen verran kirjontaa, että säästin sen jotakin tulevaa korttia varten. Ruostevärjättyä silkkipuseroa ja tuo keltainen on puuvillaa. Napeista kukkia - ne, joita hain, eivät nyt suostuneet tulemaan esiin, joten oli tyydyttävä noihin toisiin.
Tämän kuivakukkakimpun sai yksi kevään tuoreista ylioppilaista.