Tilkkumatto

Ronttismäen tehtaalaismuseon porrasmatot kuluivat tiensä päähän. Killalle tuli varovainen ehdotus uusista ja pari ekaa on nyt valmiina. Tässä toinen niistä. Tilkut ovat enimmäkseen kahden kiltalaisen leikkaamia ja kun molemmat ovat violetinrakastajia, niin koitin saada reunaan lilan/violetin raidan.

Pohjana on huonekalukankaan iosja mallipaloja, Ompelin niitä ensi pötköksi, yhdyssauma monipistosiksakilla. Taitoin kaksikerroin ja ompelin ympäri, melkein :) Pitää muistaa jättää kääntöaukko.
Piirsin kulmista 45 asteen kulmassa viivan pohjan keskipaikkeille ja yhdistin viivojen leikkaupisteet, piirsin senkin kankaalle.
Aloitin ompelun sitä yhdistämisviivaa pitkin. Tilkut ovat enimmäkseen 5x10 cm, taitoin jokaisen pituussuuntaan kolmeen osaan ja ompelin keskeltä kiinni. En mitannut paikkaa, sen oppii silmämääräisesti kohtuuoikeaksi aika nopeasti. Keskiviivan täytyttyä aloin kiertää sitä ympäri noin parin sentin päästä edellisestä ompeleesta.

Ompelu kannattaa aloittaa keskeltä, niin työ ei jumitu koneeseen. Kun tilkut olivat suurimmaksi osaksi valmiina, niin työ sujui aika joutuisasti.

Tämän maton koko on noin 60x90 cm. Valmiiksi leikattuja tilkkuja jäi jälelle rasiallinen ja huonekalukankaitakin on vielä, joten taidan aloittaa seuraavankin maton ja viedä sen sitten jollekin toiselle jatkettavaksi. Kun sain tilkut valmiina, tässä ei toteutunut alkuajatus - talkootyönä joku aloittaa ja siivoaa tilkkurasioitaan ja seuraava jatkaa. 

Tuo oma, mummoni 1960-luvulla ompelema matto alkaa olla niin kulunut, että reunoilta tippuu tilkkuja, joten ehkä se omakin pöytä tulee siivottua vielä. Mummu on ommellut työn säkkikankaalle ja se on kestänyt hyvin. Lapseni ompelivat yhden maton säkkikankaalle 1990-luvulla ja sen pohja kesti kymmenkunta vuotta. Äiti ompeli useamman maton itselleen ja lapsenlapsilleen tämän vuosituhannen alussa ja säkkikangas hiutui suikaleiksi jo parissa vuodessa. Jos näkee maton tekemisen vaivan, kannattaa valita kunnon pohjakangas. Kaksinkertainen huonekalukangas ja kolminkertainen tilkku kulkivat ompelukoneessa hyvin.

Lisää sytoilua

Japanilaisella kierrepuipon ohjeella on syntynyt jo useampi syto-myssy. Sillä mallilla teki yksi lapsenlapsi jo tilauksenkin, joten hyvin kuraa ja pesuja kestäviä myssyjä taitaa tulla myös.  Ohjeessa kierrepipon päälaki rypyttiin yhdellä klangalla, mutta minusta se oli jotenkin vähän liian runsas ja tönkkö, joten seuraavaan kokeilin uudenlaista. Poimin silmukat yläreunasta, jaoin silmukat siten, miten menivät parhaiten tasavälein. Tuossa vaaleanpunaisessa näköjään seitsemään osaan. Kavensin joka kerroksella. 

Langanpaksuudesta riippuen noin 40-50 silmukkaa. Nostetaan kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta, lisätään joka toisen kerroksen alussa yksi silmukka ja lopussa kavennetaan yksi. Neljä kerrosta sileää ensin toiselle puolelle ja sitten vaihdetaan. Pipokappaleesta tulee salmiakin mallinen pitkula. Kun pituttaa on tarpeeksi (pään ympärys) niin päätellään silmukat ja ommellaan sauma kiinni. Sitten päälaki joko kerralla rypyttäen tai silmukat poimien ja kaventaen. 

Oikealla neulottuun raitaan kokeilin pientä kahden kerroksen reikäkuviota. Jokin kapea kuvioneulekin voisi olla kiva.

Tässä on sama malli kuin yläkuvan oranssissa. Alunperin tähän piti tulla vain tuo sinivihreä koristraita, mutta aloin epäillä, ettei vaaleanpunainen lanka riitä ja aloin lisätä muuta väriä joka lohkon alkuun. Loin sinisellä 49 silmukkaa, Neuloin sillä kolme kerrosta, samoin vihreällä. Seuraavalla kerroksella neuloin 7 silmukkaa, käänsin vasemmalla puikolla olevan osan työstä puikon ympäri, neuloin seuraavat 7 silmukkaa, käänsin jne. Koristereuna tuli siinä.

Kavennus tulee lyhennetyillä kerroksilla. Ensimmäinen käännös 33 silmukan kohdalla ja siitä silmukka kerrallaan pidemmälle, kunne kerrokseen tulee mukaan kaikki silmukat. Sitten taas tuo 33 ja siitä eteenpäin. 

Jätin raitalangoista melko pitkät langanpäät. Valmiissa pipossa pujottelin muutamat pidemmälle jääneet langat päälaelle, kiristin ne kaikki sopiviksi, tein tiukan solmun ja tasasin hapsut. 

Potretti

Manse-tilkkuun lähti ja kohta varmaan jo palautuukin "Potretti". Lapsena piirreltiin paljon ja aina välillä pyydettiin isää ja äitiäkin piirtämään jotain. Isä oli ollut hyvä piirtämään, haaveili tulevansa taiteilijaksi, mutta kun isoveli ei halunnut, niin jäikin isännäksi lapsuudenkotiinsa. Äidin piirtämät kuvat olivat vähän vaihtelevampia, isä piirsi useinmiten parilla viivalla pikaisen profiilin - yhden tai innostuessaan välillä paperin täyteen. Tykkäsin niistä isän kuvista ja silloin tällöin pyysin äitiäkin piirtämään oman profiiliversionsa. Itse aloin tehdä niitä jo aika pienenä ja koulussa vihkojen kansiin tuli sutaistua profiili jos toinenkin.
Profiilirakkaus on säilynyt aikuisuuteen asti.

Vuosi sitten tekstiiligrafiikkakurssille tein profiililaatan (oikeassa alakulmassa). Hiukset ovat pitsiliinaa ja vaate vanhaa astiapyyhettä. Lakkakerroksilla pinnasta sai värinkestävän. Valkoisen tein siskon nuoruuden aikaisen puseron takakappaleelle, jossa työ oli edistynyt vain leikkausvaiheeseen asti ja tuo toinen pohja on siskon kasvivärjättyjen lankojen jäännösvärikattilassa lillunutta puuvillaa. 

Reunuksessa on kaksi kangasta, alla itsevärjätty sinisen ja vihreän kirjava puuvilla ja päällä joku musta samettipitsikangas. Kankaiden liittämistä toisiinsa ei ollut paljon.

Ison kirjekuoren takaosasta kasvojen kaava, nuppineuloilla paikoilleen ja tikkasin ääriviivat. Sen jälkeen tikkailin sit aika paljon lisää. Silmät ompelin käsin, niiden tekeminen jännitti eniten. 

Pitsikankaan kuvioiden välissä on lähes pohjakankaan sävyistä lankaa. Onneksi sitä oli jo valmiiksi pari rullaa, niin ei tarvinnut pelätä sen loppuvan kesken.

Jotain korua ajattelin tuohon asuun, mutta tuli sit aika monta helmillä kiinnitettyä paljettia.

Minusta tämä näyttää sattumalta vähän yhden miniän profiilita ja ilmeeltä. 

Postin ovella muistin, etten ottanut valmiista työstä kuvaa. Tämän nappasin Manse-tilkussa.