Ahkera sukkien kutominen jättää monenlaisisa lankasyttyröitä pyörimään koreihin ja laatikoihin. Idea tähän työhön tuli siskolta. Hän osti lankahamsterilta (tai jostakin vastaavasta) muutaman kilon jämälankoja. Niistä syntyi pikavauhtia pari iloista virkattua peitettä. Sain häneltä loput pikkujämät ja omasta takaa niitä oli jonkinmoinen määrä - sukkien raitalankoina menisivät kyllä, mutta se tietää aina lankojen päättelyä. Paitsi...
jos solmii langat yhteen. Tuokin siskon vinkki, netistä löytynyt, mutta ei tullut laittaneeksi linkkiä talteen. Solmi langat kuvan osoittamalla tavalla, kiristä ja vedä solmut vierekkäin. Jos kierteet on oikein, solmut jumittuvat hyvin paikoilleen. Leikkaa langat poikki parin millin päästä solmuja. Tällä solmuilulla olen kutonut jo parit sukanvarretkin. Sisko nyppi omissaan langanpäät oikealle puolelle ja jätti ne parin sentin pituisiksi.
Tämä virkkaus alkaa kulmasta, joten työn koko on helppo määritellä sopivaksi eikä muutaman kerroksen jälkeen huomaa, että olisikin pitänyt olla muutama mallikertaa enemmän tai vähemmän.
Käytin siskon tuomat syttyrät, samoin omat ja vähän piti pätkiä ihan uusiakin keriä mukaan. Reunan tein yhdellä värillä. Ilman suunnitelmaa, jotain lenkkejä ja sit vielä toinen kerros.
Peitteessä on räväköitä väriyhdistelmiä ja vähän hillitympiä paikkoja, joten eri mielialojen mukaan voin viikkailla uudenlaisen pinnan näkyviin.
Tyynyt ompelin pari kolme vuotta sitten. Pari ensimmäistä ruusutaulua ostin kirpparilta, kun amksoivat euron kappale. Sen jälkeen tuli ostettua muutama lisää, mutta sitten alkoi hinta nousta, enkä ostanut enempää, kun en tiennyt mihin niitä käyttäisin. Jonkinlainen kassisuunnitelma muhi mielessä, mutta sitten niistä tulikin tyynynpäälliset. Tuon ruskean ruuuns olenn tehty kloritella samettiin.
