Neulegraffiti

Olin mukana tässäkin. Joskus talvella mielenterveysseuran toimistoon ilmestyi pahvilaatikko kyljessään ohjeet, sisällään puikot ja muutama lankakerä. Joku loi silmukat ja aina jollakin oli intoa neuloa kerros tai muutama sentti. Jos langat olivat vähissä, niitä ilmestyi jonkun kassista lisää.

Erilaisia lankoja, ohuita ja paksuja, erilaisia neulemalleja ja silmukan tai parin lisäyksiä tai kavennuksia, että mallikerta meni tasan. Monenlaisia käsialoja, monia sanoja lähellä istuvien kanssa. Odottelua, jokohan kohta olisi minun vuoroni. Kun neule oli pari metriä, siihen poimittiin silmukat toisestakin päästä ja neulominen onnistui kahdelta yhtä aikaa. 

Yhdessä välissä on neulesilmukat päätelty virkkuukoukulla ja matka jatkui pienen tovin toisenlaisella työkalulla. 

Kuvan rullassa työtä on 11,5 metriä ja silloin päätettiin, että kaksi meistä vapaaehtoisista tulee kiinnittämään sen toiseen toimiston pylväistä. Seuraavana maanantaina alkaisi MHAW-viikko (hyvinvoinita kulttuurista) ja toimistolla olisi avoimet ovet sekä yhteislaulutuokio.

Toisen pään päättely virkkuukoukulla ja vielä pienet pyörylät sekä kiinnitysnauhat siihen. Toisen päähän jä vielä puikot :)

Kiinnitys kattorakenteisiin ei ollut ihan yksinkertaista, vaikka löysimme tikkaatkin. Ritilärakenteen yläpuolella oli jokin palkki, johon se piti saada. Näkyvyys oli ihan ok alhaalta, mutta ei enää tikkailta. Palkin ympärille jokin nauha tai vastaava, ei löytynyt, joten virkattiin sekin siinä sit vielä. Pyykkipoika heittoapuna nauha lennähti palkin yli ja yläkiinnityssysteemi valmistui.

Kiersimme "huivin" pylvään ympärille ja kiinnitimme sen ensin hakaneuloilla, että kerrosten järjestys pysyisi. Työ ylettyi jo niin laas ja luultavasti ajan mittaan valuisi vielä alemmaksi, joten päätimme päätellä sen toisenkin pään - virkkuukoukulla, samanlaiseksi kuin yläpääkin. 

Alunperin oli tarkoitus virkata reunat yhteen, mutta sitä kokeillessa tuntui kädet väsyvän heti alkuuunsa liikaa eikä betonia vasten poimitut reunatkaan näyttäneet asettuvan kauniisit, joten turvauduimme vaihtoehtoon B ja aloimme ommella reunoja yhteen. 

Ompelun jälkeen tuli vielä pisteksi iin päälle alakulmaan tupsu - tässä tapauksessa kyllä pisteeksi iin alle, siis huutomerkki!

Yhdessä neulottuna 11,90 metriä. Vaihtelevat langanpaksuudet, erilaiset neulemallit ja käsialat tekivät neulegraffitista aaltoilevan. Värityskään ei lopulta ollut niin räikeä, mitä pelkäsin. Hyvin istuu toimiston väreihin ja kukin voi käydessään etsiä omia kerroksiaan.
Vasemmassa reunassa on pylväs työntekijöiden suuntaan. Pitäisiköhän siihen kiinnittää muutama pyykkipoika heidän muistilapuilleen. Puinen pyykkäri, poralla reikä ja siitä sen voisi ommella neuleeseen kiinni. Tai muutama pieni tasku. Tai edes hakaneuloja.

Tähän käytettyjä lankoja on vielä vähäsen ja hyllyn päällä laatikollinen muita. Syksylle suunnittelimme isoäidin neliötä ja peitettä sohvalle. Tulipa aloite (mieheltä) virkkauspajastakin. 

Tammihaaste

Tammikuun - kai - kiltahaasteena oli työ kolmesta kangaspalasta ja saumojen hukkaus kirjomalla. Ei sit tullutkaan kovin vikkelään valmiiksi. Välillä näytti siltä, että parin kolmen tunnin ompelutuokio ei näy missään.

Vielä tässä vaiheessa tämä oli olevinaan viisas valinta. Pyörylällinen kangas on äidin ikivanhaa haalistunutta pöytäliinaa. 

Mustassa pyörylässä on pykäpistoja reunassa muutama varvi ja sit etupistoilla loput. Valkoiseen rajoittuvan reunan tein pykä- ja solmupistoja. Musta viiva on tikkausten ainut koneommel.

Lehdissä on kiinalaista häiveompelua - niinkuin sen jonkun kauan sitten luetun ohjeen perusteella muistin eli pistoja sinne tänne niin, että pinta täyttyy. Noilla mun hompsakkeilla ei ehkä syntyisi semmoisia hienoja muotokuvia kuin kiinalaisilta, mutta tässä ihan ok. Vaaleiden lehtien reunoissa on pykäpistoja.

Raitojen jatkamista tiheillä aitapistoilla ja musta/valkoisen saumassa rajan hävitystä. Työ oli viikonloppureissulla mukana ja oli unohtunut punaruskea lanka kotiin - paitsi yksi pätkä. Tuli sit kasvista eri versiota tuohon toiseen päähän. Etu-, harakanvarvas- ja solmupistoja. 

Valmiina. Koko A4.

Äidille

Tästä se alkoi, kasasta värikkäitä päättelylankoja. Musta on jotakin ärsyttävää keinokuitua, joka hajosi ja levittätyi joka paikkaan, muut ovat enimmäkseen puuvillaa, vähän villaa.

Testipala. Maalaushuovasta noin kortin kokoinen pala, silitin siihen liimaharsoa ja ekat kiemurat lankaa. Varovasti silittäen ei painunut ihan lyttyyn. joten päätin jatkaa.

Lisää lankakierroksia ja nuppineuloja avuksi.

Välillä silitystä leivinpaperin avulla. 

Lopulta pinta oli täynnä lankoja.

Vielä pienet tikkaukset ja kortin kukka oli valmis. Taustalla on punaoranssi itse värjätty kangaspala ja reunalla musta applikaatio-ommel.