perjantai 15. tammikuuta 2016

Muhvi

Mutkan kautta tuli muhvitilaus alzheimerpotilaalle ja kun oli tuo yksi keskeneräinen pyörinyt tuossa  pari kolme kuukautta, niin ompelin nyt valmiiksi.


Pullonkorkkeja, vanhat lapaset ja vanulla täytettyjä villakangaspalloja.


Edellisten kohdalla muhvin toisella puolen näkyy reilusti kiinnityslangat. Korkit ompelin kiinni villalangoilla, jotka solmin alapuolelle.
Tuo iso kukka on jokin äidin kokeilujuttu ja kun väri sopi hyvin tuohon taustakankaaseen, niin tulihan sitten yhdestä ruususta iso ja kolmiulotteinen. 


Ruusun keksikohdasta vein langat taas läpi kaikkien kerrosten ja solmin alapuolelle. Osa ruusun pistoista näytti tulleen näkyviin, niiden päälle ompelin ohuella villalangalla kasan pistoja - vähän karheutta sormille.


Nämä pikkupalmikot ovat kukkien juuria ja tuo pitkulainen metallinappi voi olla vaikka maan alle kätketty aarre.


Kukkarykelmä, jolla on palmikkojuuret. Kukat ovat puuvillaa ja organzaa.
Alunperin suunnittelin tuohon paksua vetoketjua, mutta inhoan niiden ompelua ja homma alkoi venyä. Sitten muistin, että jossakin on pieni punainen pitsi. Siitä piti ensin tulla ilmava sauma, mutta lopulta ompelin sen vain toisesta reunasta kiinni ja yhdistin muhvin reunat toisiinsa villalangalla. Ja taas tuli vähän hapsupintaa lisää. 




sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Vauvan peite

Pariviikkoisen talvivauvan peite on valmis. 15-20 vuotta sitten äiti innostui virkkaamaan itselleen Qvidi Mina -jakun. Tässä on väriharjoituspaloja, ylijääneitä ja muutama mun virkkaama. Samasta alennusmyynnistä ostettiin lankoja ja mulla oli edelleen jotakin nyttyjä samaa kuin noissa äidin virkkaamissa.



Moneen kertaan mietittiin yhdessä ja erikseen, että jotakin näistä saisi - laukun liivin, huivin. Syksyllä se keksittin, vuodenvaihteen hujakoilla syntyvälle lapsenlapselleni peite. Kaivoin netistä vielä tuon ohjeenkin, niin sain yhteenompeluun oikeanlaiset pistot, kuten äiti toivoi.


Sydämen ompelin ensin ja se oli ennen äidin pistotoivetta. En kuitenkaan alkanut purkaa. Kirkkaanpunaista lankaa oli valmiina ja sitä saa kaupasta lisää, mutta muiden sävyjen kanssa on hankalampaa. Qvidi Minan käyttämä pisto tekee pintaan vielä uudenlaisen kuvion. Toisissa väriyhdistelmissä se hahmottuu oikein hyvin ja niissä missä on terävimmät sävyerot sitten aika vähän.


Olin asetellut palat lattialle, mutta niin vain onnistuin sotkemaan yhden rivinpätkän takaperoiseen järjestykseen ja huomasin sen vasta valmiissa peitossa. Äkkiäkös tuon purkaa ja omeplee palat uudelleen valmiissakin peitossa - mut osoittautui blondihuomioksi. Toinen väärässä paikassa oleva ruutu on reunassa ja huomasin virheen vasta valokuvasta. 

Reunuksessa on yhtä monta kerrosta kuin yhdessä neliössä, joten peittoon jäi kasvuvara. Ehkä alan samantein virkkailla lisää ruutuja, kun jälkikasvu on kyllästetty sukilla.
Nyt tämä on 80x85 cm. Enimmäkseen Nalle-langasta ja noissa keskustoissa ehkä jotain muutakin sorttia.
Pitänee vielä pestä tämä, kun suurta osaa paloista on pyöritelty monet kerrat ja kasatessa olen sairastanut pahimman flunssani muutamaan vuosikymmeneen.



maanantai 4. tammikuuta 2016

Salamointi

Ompelutyöt näyttävät jääneen lähes pelkästaan haastetöiden varaan. Joulun aikaan olen ollut paljon menossa, siskon talvehtiessa etelässä on ollut enemmän vastuuta vanhemmista ja sit vielä iski monen vuoden tauon jälkeen kova flunssakin, joten äänettömällä mennään ainakin vielä tänään. Onneksi muuten olo on vähän parempi jo.

Neuliaisten joulukuun pistokkaassa ompelimme saumoja läpikuultavaan kankaaseen ja aiheena sai käyttää vaikka oman kodin pohjapiirustusta.


Kun teen omistani aanelosen kokoisia, niin ihan kaikkia saumavaihtoehtoja ei voi käyttää. Valitsin katesauman ja pussiin ommellun sauman. Käytin työhön indigovärjättyä puuvillaorrganzaverhoa. Sieltä tuli vielä vähän lisää yksityiskohtaa. Se pohjapiirroskin oli alkuun mallina, mutta kun aika alkuun meni yksi sauma väärälle puolen, enkä alkanut sitä purkamaan, niin osa asunnon seinistä meni peilikuvaksi ja sitten en enää sen mukaan tehnytkään.