torstai 18. syyskuuta 2014

Kujalta vilahti sininen tyttö

Killan matkalaukkunäyttelyä rakennetaan runojen pohjalta. Kun tästä sovittiin, päätin heti käyttää kuvan, jonka tein syanotypia - menetelmällä vanhalle pienelle pellavaliinalle. Alkuperäinen kuva on äidin tädin saama kortti 1800-luvun lopulta. Ja runokin oli heti selvä - Eino Leinon Nocturne.


Seena-tädin kortti, oikeassa reunassa negaksi käsiteltynä. Syanotypia on yksi valokuvamenetelmä. Kurssilla teimme niitä lähinnä paperille, mutta olin varannut mukaan myös kankaita. Ensin siveltiin valoherkkä liuos materiaalille, annettiin kuivua, kuvanegatiivit siirrettiin muoville, lasi päälle ja valotettiin ja kehitettiin kuviksi. 



Pellavaliinalla peilikuvana


ja valmiissa työssä.



Taustakangas on kloriten avulla kuvioitua ohutta pellavakangasta. Kuviot on muovista ja kun niiden päälle jäi kloritea ja kuviot olivat menossa pesuun, niin päätin kokeilla sen viemäriin menevän osuudenkin käyttöä. Taitoin kankaan kaksinkerroin ja niin sain posiivi- ja negatiivikankaita. 


Keskusta lukkunottamatta hirsimökit on jostakin ulkomailta kotiin kulkeutuneesta käsinvärjätystä ja -painetusta kankaasta. Aina se oli olevinaan liian hieno pilkottavaksi tai vääränlainen kokonaan käytettäväksi. Nyt se on pientä jäännössuikaletta lukuunottamatta kokonaan noissa hirsimökeissä. 

Mitä pidemmälle työ edistyi sitä vähemmän sillä oli yhteyksiä valitsemaani runoon. Lopulta annoin työn viedä mennessään, ompelin  ja ajattelin yrittää sopivan runon etsintää, kun työ on valmis. 


Kujalta vilahti sininen tyttö, nimi on säe P. Mustapään runosta. 

Oi aika ihanin

Oi aika ihanin! Ja perho sinisiipi!
Ja varjo niitulle jo hämyiselle hiipi.
Ja lehto unelmoi.
Ja luhdin nurkalla narahti tuuliviiri.
Kedolla karkeloi iloinen nuorten piiri.
Yörastaan laulu soi.
Kujalta vilahti sininen tyttö esiiin.
Hän pojan kesiin jäi. Jäi pojan kesiin.
Ja lounatuuli hunajan tuoksun toi.
Ja pirtin himmeyteen se kaino poika kulki,
sydämen himmeyteen lempensä vienon sulki.
Ja koitti Venus, koi.
Ja ehtoon himmeyteen se siniperho hukkui,
ja lehtoon, himmeyteen, yörastas arka nukkui.
Ei unhoittaa hän voi
perhoa sinistä, laulua aran rastaan,
neitoa sinistä, ken tanssi tiellä vastaan.
Soi lounatuuli: 
Ihanin aika, oi.




tiistai 16. syyskuuta 2014

Palloillen

Sisko piipahti ja toi pari pussia lankaa, josko tällä puolen pihaa niille olisi jotakin käyttöä. Olivat joskus näyttäneet kaupassa niin hauskoilta, että piti ostaa paketti ja toinenkin. Muutamaan vuoteen ei langoista ollut syntynyt mitään, joten saisin yrittää. Mutta jos ei tule heti ideaa, niin ehkä sitten koitetaan myydä nuo.
Huivi. Ehkä. Hartiahuiviinkin riittäisi. Ehkä se tai parikin, molemmista väreistä.


...ja eikun kerimään!


Monesti käytän apuna tuolia, mutta nyt sen kanssa ei onnistunut. Parin lankakierroksen jälkeen tupsut alkoivat tarttua kerittävään lankaan kiinni.
Kaksi tuolia ei ollut juurikaan parempi ratkaisu.


Vierailulla piipahtanut kuopus olisi ollut mainio apu, mutta tietokoneeni ongelmat vaativat ratkaisua ja näitä lankoja oli 12 vyyhtiä. Ja piti ehtiä killan tapaamiseenkin.


Onneksi muistin vyyhdinpuut. Isä osti tämmöiset tyttäriensä siipoille, kun "minä tunnen nuo perheen naiset ja aina saa olla vyyhtiä pitelemässä".  Olisi saanutkin, mutta langat on jo pitkään olleet enimmäkseen kerillä. 
Vaikka laitoin vyyhdin kireälle, niin tupsut alkoivat aika pian roikkua ja hyppiä villisti ympäriinsä. Piti malttaa keriä hillittyyn tahtiin ja silti sain monet monituiset kerrat selvitellä langan tai vyyhdinpuun ympärille kietoutuneita tupsuja.
Kaikki vyyhdit on nyt kerillä.


Aloitin valkoista huivia. Kulmasta, niin voin vaihtaa hartiahuiviin, jos siltä tuntuu. Tupsut ovat liian kovia. Ne eivät myöskään asetu pinnalle tasaisesti. Ehkä se on hyväkin, en nyt vielä ole ihan varma. Olen nyhtänyt muutamaa tupsua, tuntuvat olevan jämäkästi kiinni,. Yksi irtosi lähes itsekseen, kun oli tulossa virkkausvuoroon. Osa menee hyvin virkkaukseen, paria olen seuraavalla kierroksella kiristänyt. Alkavatkohan ne käytössä roikkumaan.

Jos tuo harteilla nojailee johonkin on tukalan muhkurainen olo ja voiskohan saada mustelmia...
Mut jos tekisin raidallisen, niin ehkä torkkupeitto. Hiiri kissalle takkia...:)