Joulua

Rauhallista joulun aikaa kaikille

Vielä joulupostista

Vihdoinkin niin valmista, että sain kirjoitettua osoitteet. Korttien lähettely vähenee vuosi vuodelta - en ehdi ommella tai jaksa kirjoitella osoitteita. Joka vuosi harmittaa, ett niin moni, joille haluaisin lähettää kortin, jää ilman. Joillekin vanhemmille sukulaisille ja harvoin tapaamilleni ystäville kirjoitin  kortin mukana joulukirjeen - nyt vain kaksi. 

Pitsikuuset aloitin jo viime vuonna enkä muista sainko siitä silloin yhtään valmiiksi. Jos sain, niin huonolla tuurilla joku saa lähes samanlaisen kortin kuin viime vuonnakin.

Näistä pitseistä yksi lähti matkaan jo ennen kuvaamista (ei puuttunut liinasta yhtä neljännestä, vaikka olisihan sekin ollut mahdollista).

Kuusikortteihin silittelin foliota, ohje on edellisessä postauksessa. 

Laatikosta löytyi yksi vanha aloitus ja arkistosta siihen pari kuvaakin. Olin leikellyt jämäpaloista harkkosaksilla kaitaleita ja sommitellut niistä kuusta. Tikkasin vihreällä ja olin saanut aikaan melko tylsän kortin.

Ompelin reunoihin tiheän punaisen siksakin, joka minusta teki kortista vähän pirteämmän. Lopuksi ompelin vielä paljetteja - kun tämä on nyt tämmöinen kimallusvuosikin; vaatteissa ja vähän joka paikassa on ainakin hiukan blingblingiä.

Talo on siskon jouluverhon jäännöstilkusta. Vuosia sitten käsinpainettua, tekijää en muista. 

Ja tänään lähtivät, punaisiin kuoriin pakattujen viimeinen päivä. Mulla sen sijaan ei ollutkaan enää kuin yksi punainen kirjekuori, mutta tuleepahan sit postille muutakin kuin valkoinen ja joulun värit. Juuri ja juuri sain oman kuoreni pysymään laatikon päällä. Meitä viimeiseen päivään jättäneitä oli paljon.

Joulupostia

Noin parikymmentä vuotta sitten porilainen joulun ajaksi avattu askartelu/käsityökauppa myi lahjapapereiksi foliorullia, joita on käytetty korttien koristeluun. Kovin montaa lahjaa en näihin paketoinut, kun en tykkää niin kiiltävistä ja olihan se aika hankalaa käyttääkin. Jonkin verran leikkelin tätä leveiksi lahjanauhoiksi, mutta en erityisemmin tykännyt niistäkään.
Myöhemmin näin tilkkutyöpajassa folion käyttöä kankaan koristeluun. En voinut osallistua pajaan, mutta työni vuoksi sain jäädä aktsomaan ja näin miten homma toimii. Ostin materiaaleja ja kokeilin kotona. Aika pian pienet arkit oli käytetty ja mietin, mistä saisin lisää, paikallisesta askartelukaupasta löytyi. Vasta jonkin aikaa myöhemmin älysin yhdistää nuo omat foliorullani vastaavaksi materiaaliksi. Eipä tulisi kulta ja hopea ihan heti loppumaan!

Suojaa alusta leivinpaperilla.

Olen käyttänyt liimaharsoa - tuolla taaempana tuo vaalea suikale, edessä jo kiinnittynyttä foliota. Tähän käy myös siroteliima ja ainakin jotkin tekstiililiimat. Poistan liimaharsopalasta suojapaperin ja leikkelen paloiksi. Suikaleet tarttuvat saksiin, leijailevat vaatteisiin ja silityslaudalle, mutta näin on näissä ohuissa mielestäni silti helpompaa kuin leikata ensin ja poistaa paperi vasta sen jälkeen. Pisteitä - siis pieniä neliöitä olen tehnyt niin, että leikkaan ensin liimaharson reunaan hapsut ja sen jälkeen niitä toiseen suuntaan. 

Pisteiden ja viivojen tarkka asettelu vaatii käsivällisyyttä ja monesti niitä ei kunnolla edes näe, joten yllätysmahdollisuuskin on. Olen päätynyt lähes täydellisesti sattuman luomaan sommitelmiin ainakin niissä korteissa, joissa on hyvin ohuet suikaleet ja pienet pisteet.

Kun liimaharsot on paikoillaan - irtonaisina mulla, niin laitan päälle folion OIKEINPÄIN eli se kulta tai hopea tai niissä ostopaloissa jokin värillinen päälle päin.

Leivinpaperi kortin päälle ja paina hetki silitysraudalla. Varmaan on joku oikea lämpötilakin, mutta olen säätänyt raudan aika kuumalle.
Anna jäähtyä ja irrota folio.

Edellisen korttipostauksen korteista pari kultakoristeltua  - sekä viivoja että pisteitä ja kun piti kokeilla sitä foliota ensin nurinpäin, niin korttiin ei jäänyt mitään. Harsosuikaleet olivat sulaneet folioon ja kun käytin sitä toisinpäin, niin ne siirtyivät leivinpaperiin. Seuraavalla sillitysrupeamalla en ajatellut edellisen kerran virhettä loppuun asti ja aloin silittää lisää folioita. Näistä tuli sitten vahingossa semmoiset tuplasti suunnittelemattomat versiot.
Tämän jälkeen olen laittanut ensin viivat ja pisteet, sitten folion ja lopuksi painellut raudalla.

Jonakin aiempana vuonna kesken jääneeseen korttiin kokeilin paksumpaa viivaa. Tässä leikkasin ensin liimaharsosta kuvion ja sitten poistin suojapaperin. Postimerkin pinta toimi myös jonkinlaisena liimana ja siihen tarttui kultaa.

Oikealla olevassa punaisessa leikkasin ensin kuvion, siihen pari sydäntä kuvioleikkurilla ja ympyröitä rei´ittimellä. Rei´istä tuli palloja, joista oli aika hankala poistaa suojapaperi.

Kuusikortti on tilkusta, joka on pyörinyt laatikossa kauan. Olin menossa myyjäisiin yhden tutun käsityöläisen kanssa. Hän oli tehnyt lapsenlapsilleen Barbie-vaatteita ja oli huomannut, että etenkin juhlavaatteissa oli melko hulppea hinta. Ompelijatutulta saimme muutaman pienen tilkun romanien juhlapukukankaita ja niillä koristelimme pienet juhlamekot. Kaksi palaa on siitä asti pyörinyt yhdessä pitsilaatikossa. Välillä olen heittänyt sen roskiin ja sitten taas poiminut takaisin. Ei ole sopinut mihinkään enkä sit ole raaskintu luopuakaan. Nyt päätyi korttiin. Punaisten korttien phjana on hulipoita.

Välillä puikoilta

Neule on helppo ottaa mukaan ja sitä voi tehdä melkein missä vain - viime aikoina aika paljon busseissa siirtyessä paikasta toiseen ja kerran jopa linja-autoaseman portailla bussia odotellessa, kun olin nipin napin myöhästynyt edellisestä. Ja puhelimessa - kuulokkeet jättää kädet vapaiksi.

Päättely jää usein tekemättä heti. Nyt olisi taas muutama sukkapari viimeistelyä vaille valmiina.

Tässä nyt vain noista vihreistä - yhdelle pojista, perussukat Nalle-langasta. Mahtuu hyvin lenkkareihin pitkille talvisille pyörämatkoille. Tai sen jälkeen. Raitalanka riitti juuri ja juuri kolmeen raitaan. Siitä ja muutamasta muusta väristä neuloin puserot perheen miehille 1987 (aikuinen ja pojat 2, 4 ja 6 -vuotiaat). Lankaa oli puoleen hintaan lankaliikkeen loppuunmyynnissä. Ihan vähän ei tullut hamstrattua, koska siitä on tullut aika monet sukat ja lapasetkin.

4 kerrosta yksi oikein kolme nurin, kaksi kerrosta oikein ja sitten mallikerta alusta. Ostin joskus tämmöiset oranssit sukat ja nyt niistä on kantapäät alkaneet hiutua puhki. Seiskaveikkaa.

Räsymattosukat. Muuten ihan perusmalli, mutta kahdella kirjavalla langalla niin, että toisella langalla puikollinen tai kolme neljä kerrosta ja sit langanvaihto niin, että toisella lanka jää odottamaan eri paikkaan mistä toisella jatkan. Jos tarvii tietää missä kerrokset ovat täynnä, niin sen näkee alun langanpätkästä. Seiskaveikkaa.

Käsityökerhossa yksi tekee palveltaloon putkisukkia - kokeilin nuo valkoiset, punaisiin tein kantapäänkin. 3 oikein, 3 nurin ja joka kerroksella malli siirtyy yhdellä jompaankumpaan suuntaan. Valkoisissa molemmat sukat ovat samanlaiset, punaisissa neuloin kierteet eri suuntiin. Seiskaveikkaa.

 Tämä setti on jo valmis. Lapsenlapsi halusi Picachu -hatun. Googlailin niitä ja malleja olikin aika paljon. Tilaus tuli kuvalinkin kera ja aluksi ajattelin, että pitää olla ihan samanlainen, mutta nettituokion jälkeen huomasin, ettei tarvitse ihan orjallisesti mallia noudattaa. Hattu on sovellus äidiltä löytyneestä käsityölehdestä. Korvissa on ohutta vanua sisällä ja kiinnitys vähän pyöreästi, mutta eivät silti jää pystyyn, kun hatun vetäisee päähän. 

Huivissa on 6 oikein, 6 nurin ja muutaman kerroksen välein palmikkoa ristiin vuorotellen kummallakin puolella. Tämä on valmis ja postissa menossa. Nallea.