Molemmat reunat olivat noita indigovärjättyjne kankaiden hulpioita ja alkoivat näyttää liian vaaleilta. Ei oikein ollut mielessä mitään ideaa, millä jatkaa tai täydentää ja työ oli jo päätymässä ikuisesti hautuvien osastolle. Ihan muuta juttua varten etsiskelin jotakin läpikuultavaa, nostin pinon päältä pois yhden verhokankaan palan ja se levähti lattialle. Silloin tuli mieleen kokeilla yhtä sen raitaa farkkutyön päälle.
Työn vasemmassa reunassa on verhoa pohjaharsoineen farkkuun asti. Työstä tuli liian toispuoleinen, mutta raita molemmilla puolilla teki tästä liian tukkoisen. Vaakatasossa työ olisi toiminut ilman lisukkeitä, mutta halusin tästä pystyn.
Alakulmaan tikkasin muutaman koukeron pelkkää kuviota ja pohjaan vähän lisää kiemuroita.
Tämän ompelin toisin päin, mutta ei näyttänyt ihan toimivalta. Lopulta leikkasin yläreunasta kymmenen senttiä pois ja käänsin työn päälaelleen. Oli heti paljon parempi.
Nimet ovat vielä vähän hakusessa ja nimilaput kirjoittamatta, mutta muuten nämä ovat nyt tämmöiset - enää en korjaile. Farkkujuttuja oli kiva kokeilla, mutta ehkä nämä mun osalta oli nyt tässä. Mutta ex-anopin neuvoa noudattaen - "älä koskaan sano en koskaan".
Aivan mahtavia töitä, tällä ihmettelen silmät sepposenselällään, miten voikin keksiä käyttää farkkujen liirinkiä töissä, Waude! Hienoja:)
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistaLiirinkiä! Eipä tuota ole juuri sitten lapsuuden kuulunut :)
Upeita molemmat! Nykyään olen jo niin tottunut keltaiseen, että melkeimpä pidän tuosta keltaisella piristetystä enemmän.
VastaaPoistaÄlä ihmeessä lopeta farkkutilkkuilua, ovat tosi hienoja!
VastaaPoista