Aina ei mee puntit tasan

Pihiys ahdisti. Ahneus. Voiko elämänsä pyhittää ahneudelle. Se alkoi pyöriä vähän liikaa päässä ja aloin purkaa sitä ommellen. Iso ahneus mielessä aloitin, mutta aika pian huomasin, että ajatukset oli nopeasti muuttuneet ihan muiksi. Koitin palautella niitä takaisin kiukkuun, mutta ei se enää onnistunut.

Kun vanhasta eteisen matosta oli hapsut kuluneet pois ja ekat solmutkin jo livahtelivat imuriin, piti mattoa lyhentää. Purettuja kuteita olen käyttänyt tilkkutöihin. Pinta näytti kivalta ja uudet solmut ovat edelleen solmiamatta. Saa nähdä käykö kuin hiirelle, joka oli kissalle räätälinä - ei tullut takkia eikä lopulta muuta kuin pieni tuluskukkaro. Jonakin päivänä matto voi olla lähes kokonaan ommeltuna tilkkutöiksi...

Työn pohjana on ehjä pala siskon risasta farkunlahkeesta ja vuorina puuvillakangas, vanua en laittanut. Pohjan koko on noin 15x45 cm. Haihtuvaa liimaa suihkuttelin vähän avuksi ja aloin kiinnitellä kuteita pohjan päälle. Muutama kerrallaan ja ompelua väliin. Alussa liimasta oli hyvin apua, mutta lopussa se oli ehkä jo haihtunut ja edistyessään työ mutkitteli koneessa tönkömmin. Nuppineulat piti ottaa avuksi.

Isän paitaa. Muistan tämän. Äidin ompelema ja siinä oli pystykaulus. Tykkäsin tuosta kankaasta tosi paljon. Kun paita oli kulunut riittävän paljon, se päätyi osaksi äidin kutomaa mattoa. Isojen ja pienten jalkojen pitsiksi kuluttamaa pintaa paljastui puretuista ja aukisilitetyistä kuteista.

Mummun kotimekkoa, ehkä äidinkin. Kirpparilta löytynyt vyö, jonka sain tilkkuystävältä ehkä 10-15 vuotta sitten. Ostan melkein kaikki kirppareilla näkemäni pienistä helmistä tehdyt kaulakorut ja vyöt - niissä saa usein eurolla tai parilla muutaman purkillisen pikkuhelmiä edullisesti. Silloin, kun tarviin jotakin tiettyä väriä, sitä ei aina noista löydy.

Olin hylännyt ahneuden ja kaikki mulle heti -periaatteella keräsin työhön hapsukkaa. Alkuperäinen idea olisi mielestäni vaatinut nelikulmaisemman muodon kuin tämä. Senkin vuoksi tunnuin välillä hetken olevan ihan ulalla siitä, mitä tästä nyt tulee. Paitsi, että ompelu jatkui vimmaisesti kaiken aikaa.

Tilkkupinnan täytyttyä sovittelin vyötä työhön, aluksi vain sen päissä olevia isoja helmiä ja käytin tukena tuota yläreunan tupsukkaa. Siinä sitten päätin käyttää vyön kokonaan mikäli saan sen kunnostettua. Isojen helmien vierestä langat olivat kuluneen ja venyneet. Sain vahvistettua niitä, mutta kun helmityötä ei voi purkaa keskeltä aiheuttamatta katastrofia, niin niitä piti yrittää vahvistaa muuten - ja sehän näkyi. Toisen helmen vieressä oli pieni pätkä kultalankaa ja se ratkaisi korjauksen piilotusratkaisun. Mullakin on kultalankaa! 

Nyt vyö kiertää tupsukan ympäri ja jatkuu työn alareunojen yli, samalla keksi työlle nimen: 

Aina ei mee puntit tasan.