Sukkaneuloosi

Jotenkin perinnöllistä kait tämäkin, geeneissä tai opittua - enemmän ehkä jälkimmäistä. Sisarusten kanssa ollaan aika ajoin päivitelty äidin ehtymätöntä sukkavarastoa. Pieni vinkki tai rikkinäisillä sukilla kyläilemään ja äiti pyytää kaivamaan kaapista sukkia "jos löytyisi sulle sopivaa kokoa, niin..." Usein löytyy ja kellarissa olisi lisää. Aiemmin äiti pyysi rikkinäiset sukat ja jos oli pieniä reikiä, ne sai seuraavalla käynnillä parsittuina takaisin tai jos käytäväiset/terät olivat jo tosi huonossa jamassa, niin vanhoihin varsiin oli kudottuna/neulottuna uudet käytäväiset. Samassa jamassa alkaa olla tämä minunkin sukkaneuloosini. Vielä viime talvena meni kaikki jollekin, mutta jälkipolvet eivät ole saaneet kaikkia vanhoja vielä puhki, joten nyt on alkanut varastoa kertyä.

Aika monet vielä päättelemättäkin... 

Laatikko on isän (vajaan parin viikon päästä 90 v) nuoruudessaan tekemä pirtin puulaatikko. Se oli välillä vuosia kummisetäni työkaluvarastona ja sitten toin tämän "kauhean vempeleen" kotiin. Eksä piilotti sen autonrenkaiden ja muun rojun taakse autotallin perukoille. Kunnon pesun ja vahauksen jälkeen kiinnitin siihen pyörät ja nyt se elää kerrostaloelämää sohvapöytänä ja lankapiilona. 

Nyt on puikoilla ruttuvartiset joogasukat. Ruttusukat-haulla löytyy useita ohjeita. Kirjoitinkin tähän jo ohjeen kertaallen, mutta tarkistin jotakin tietoa muualta ja möhlin kirjoituseni taivaan tuuliin.

En muista langan nimeä, sain siskolta joululahjaksi ja vyöte on nyt toisen kerän sisällä. Jaoin langan puoliksi ja kudon ruttua sen varran kuin sitä riittää. Sen jälkeen aloin tehdä resoria samanpasuisesta Marimbasta ja lähes samoilla väreillä, Marimban valmistus on lopetettu jo vuosia sitten. Ensin tein tasaraitaa kahdella värillä, mutta se näytti liian erilaiselta. Nyt olen aloittanut eri värit eri paikoista ja kutonut kerroksen tai kaksi ja kun tulee kohdalle toinen väri, niin jatkan sillä. Tulee epämäräistä raidoitusta ja sopii paremmin tuon ruttuosan kaveriksi.

Käytäväisistä vielä vähäsen. Murresana. Opparissa yhdessä aineessa kirjoitin jostakin miehestä, jolla oli tosi isot käytäväiset. Opettajan mielestä muuten oikein mainio teksti, mutta mitä tarkoittaa KÄYTÄVÄISET! Paksu punainen viiva alla, sivun reunassa pitkä miinus, huutomerkki ja kysymys mitä se sana merkitsee. No höh! Turhaa tiukkapipoisuutta, niinkuin aikuisilla silloin tällöin on. Vähän mielikuvitusta ja ajatusta lukiessa, kyllähän se asiayhteydestä  olisi selvinnyt. En vielä silloin tiennyt käytäväisille mitään muuta nimitystä, mutta opettajan reaktiosta (kirjallisesta ja sanallisesta) jäi ikuinen trauma. Olen varonut koko sanaa pitkään, nyt en enää. 

Ja tästä se joskus alkoi. Ekat omat puikot 1950-luvulta. 

Ja jatkuu. Sisko vinkkasi eilen, että lähikauppaan jäi vielä vähän seiskaveikan sateenkaarta. Yksi lastenlasten lemppariväreistä ja niillähän sukat jää onneksi aika usein pieniksi, joten ne loput langat on täällä.