Tilkkumatto

Ronttismäen tehtaalaismuseon porrasmatot kuluivat tiensä päähän. Killalle tuli varovainen ehdotus uusista ja pari ekaa on nyt valmiina. Tässä toinen niistä. Tilkut ovat enimmäkseen kahden kiltalaisen leikkaamia ja kun molemmat ovat violetinrakastajia, niin koitin saada reunaan lilan/violetin raidan.

Pohjana on huonekalukankaan iosja mallipaloja, Ompelin niitä ensi pötköksi, yhdyssauma monipistosiksakilla. Taitoin kaksikerroin ja ompelin ympäri, melkein :) Pitää muistaa jättää kääntöaukko.
Piirsin kulmista 45 asteen kulmassa viivan pohjan keskipaikkeille ja yhdistin viivojen leikkaupisteet, piirsin senkin kankaalle.
Aloitin ompelun sitä yhdistämisviivaa pitkin. Tilkut ovat enimmäkseen 5x10 cm, taitoin jokaisen pituussuuntaan kolmeen osaan ja ompelin keskeltä kiinni. En mitannut paikkaa, sen oppii silmämääräisesti kohtuuoikeaksi aika nopeasti. Keskiviivan täytyttyä aloin kiertää sitä ympäri noin parin sentin päästä edellisestä ompeleesta.

Ompelu kannattaa aloittaa keskeltä, niin työ ei jumitu koneeseen. Kun tilkut olivat suurimmaksi osaksi valmiina, niin työ sujui aika joutuisasti.

Tämän maton koko on noin 60x90 cm. Valmiiksi leikattuja tilkkuja jäi jälelle rasiallinen ja huonekalukankaitakin on vielä, joten taidan aloittaa seuraavankin maton ja viedä sen sitten jollekin toiselle jatkettavaksi. Kun sain tilkut valmiina, tässä ei toteutunut alkuajatus - talkootyönä joku aloittaa ja siivoaa tilkkurasioitaan ja seuraava jatkaa. 

Tuo oma, mummoni 1960-luvulla ompelema matto alkaa olla niin kulunut, että reunoilta tippuu tilkkuja, joten ehkä se omakin pöytä tulee siivottua vielä. Mummu on ommellut työn säkkikankaalle ja se on kestänyt hyvin. Lapseni ompelivat yhden maton säkkikankaalle 1990-luvulla ja sen pohja kesti kymmenkunta vuotta. Äiti ompeli useamman maton itselleen ja lapsenlapsilleen tämän vuosituhannen alussa ja säkkikangas hiutui suikaleiksi jo parissa vuodessa. Jos näkee maton tekemisen vaivan, kannattaa valita kunnon pohjakangas. Kaksinkertainen huonekalukangas ja kolminkertainen tilkku kulkivat ompelukoneessa hyvin.

Neulegraffiti

Olin mukana tässäkin. Joskus talvella mielenterveysseuran toimistoon ilmestyi pahvilaatikko kyljessään ohjeet, sisällään puikot ja muutama lankakerä. Joku loi silmukat ja aina jollakin oli intoa neuloa kerros tai muutama sentti. Jos langat olivat vähissä, niitä ilmestyi jonkun kassista lisää.

Erilaisia lankoja, ohuita ja paksuja, erilaisia neulemalleja ja silmukan tai parin lisäyksiä tai kavennuksia, että mallikerta meni tasan. Monenlaisia käsialoja, monia sanoja lähellä istuvien kanssa. Odottelua, jokohan kohta olisi minun vuoroni. Kun neule oli pari metriä, siihen poimittiin silmukat toisestakin päästä ja neulominen onnistui kahdelta yhtä aikaa. 

Yhdessä välissä on neulesilmukat päätelty virkkuukoukulla ja matka jatkui pienen tovin toisenlaisella työkalulla. 

Kuvan rullassa työtä on 11,5 metriä ja silloin päätettiin, että kaksi meistä vapaaehtoisista tulee kiinnittämään sen toiseen toimiston pylväistä. Seuraavana maanantaina alkaisi MHAW-viikko (hyvinvoinita kulttuurista) ja toimistolla olisi avoimet ovet sekä yhteislaulutuokio.

Toisen pään päättely virkkuukoukulla ja vielä pienet pyörylät sekä kiinnitysnauhat siihen. Toisen päähän jä vielä puikot :)

Kiinnitys kattorakenteisiin ei ollut ihan yksinkertaista, vaikka löysimme tikkaatkin. Ritilärakenteen yläpuolella oli jokin palkki, johon se piti saada. Näkyvyys oli ihan ok alhaalta, mutta ei enää tikkailta. Palkin ympärille jokin nauha tai vastaava, ei löytynyt, joten virkattiin sekin siinä sit vielä. Pyykkipoika heittoapuna nauha lennähti palkin yli ja yläkiinnityssysteemi valmistui.

Kiersimme "huivin" pylvään ympärille ja kiinnitimme sen ensin hakaneuloilla, että kerrosten järjestys pysyisi. Työ ylettyi jo niin laas ja luultavasti ajan mittaan valuisi vielä alemmaksi, joten päätimme päätellä sen toisenkin pään - virkkuukoukulla, samanlaiseksi kuin yläpääkin. 

Alunperin oli tarkoitus virkata reunat yhteen, mutta sitä kokeillessa tuntui kädet väsyvän heti alkuuunsa liikaa eikä betonia vasten poimitut reunatkaan näyttäneet asettuvan kauniisit, joten turvauduimme vaihtoehtoon B ja aloimme ommella reunoja yhteen. 

Ompelun jälkeen tuli vielä pisteksi iin päälle alakulmaan tupsu - tässä tapauksessa kyllä pisteeksi iin alle, siis huutomerkki!

Yhdessä neulottuna 11,90 metriä. Vaihtelevat langanpaksuudet, erilaiset neulemallit ja käsialat tekivät neulegraffitista aaltoilevan. Värityskään ei lopulta ollut niin räikeä, mitä pelkäsin. Hyvin istuu toimiston väreihin ja kukin voi käydessään etsiä omia kerroksiaan.
Vasemmassa reunassa on pylväs työntekijöiden suuntaan. Pitäisiköhän siihen kiinnittää muutama pyykkipoika heidän muistilapuilleen. Puinen pyykkäri, poralla reikä ja siitä sen voisi ommella neuleeseen kiinni. Tai muutama pieni tasku. Tai edes hakaneuloja.

Tähän käytettyjä lankoja on vielä vähäsen ja hyllyn päällä laatikollinen muita. Syksylle suunnittelimme isoäidin neliötä ja peitettä sohvalle. Tulipa aloite (mieheltä) virkkauspajastakin.