Sukkaneuloosi

Jotenkin perinnöllistä kait tämäkin, geeneissä tai opittua - enemmän ehkä jälkimmäistä. Sisarusten kanssa ollaan aika ajoin päivitelty äidin ehtymätöntä sukkavarastoa. Pieni vinkki tai rikkinäisillä sukilla kyläilemään ja äiti pyytää kaivamaan kaapista sukkia "jos löytyisi sulle sopivaa kokoa, niin..." Usein löytyy ja kellarissa olisi lisää. Aiemmin äiti pyysi rikkinäiset sukat ja jos oli pieniä reikiä, ne sai seuraavalla käynnillä parsittuina takaisin tai jos käytäväiset/terät olivat jo tosi huonossa jamassa, niin vanhoihin varsiin oli kudottuna/neulottuna uudet käytäväiset. Samassa jamassa alkaa olla tämä minunkin sukkaneuloosini. Vielä viime talvena meni kaikki jollekin, mutta jälkipolvet eivät ole saaneet kaikkia vanhoja vielä puhki, joten nyt on alkanut varastoa kertyä.

Aika monet vielä päättelemättäkin... 

Laatikko on isän (vajaan parin viikon päästä 90 v) nuoruudessaan tekemä pirtin puulaatikko. Se oli välillä vuosia kummisetäni työkaluvarastona ja sitten toin tämän "kauhean vempeleen" kotiin. Eksä piilotti sen autonrenkaiden ja muun rojun taakse autotallin perukoille. Kunnon pesun ja vahauksen jälkeen kiinnitin siihen pyörät ja nyt se elää kerrostaloelämää sohvapöytänä ja lankapiilona. 

Nyt on puikoilla ruttuvartiset joogasukat. Ruttusukat-haulla löytyy useita ohjeita. Kirjoitinkin tähän jo ohjeen kertaallen, mutta tarkistin jotakin tietoa muualta ja möhlin kirjoituseni taivaan tuuliin.

En muista langan nimeä, sain siskolta joululahjaksi ja vyöte on nyt toisen kerän sisällä. Jaoin langan puoliksi ja kudon ruttua sen varran kuin sitä riittää. Sen jälkeen aloin tehdä resoria samanpasuisesta Marimbasta ja lähes samoilla väreillä, Marimban valmistus on lopetettu jo vuosia sitten. Ensin tein tasaraitaa kahdella värillä, mutta se näytti liian erilaiselta. Nyt olen aloittanut eri värit eri paikoista ja kutonut kerroksen tai kaksi ja kun tulee kohdalle toinen väri, niin jatkan sillä. Tulee epämäräistä raidoitusta ja sopii paremmin tuon ruttuosan kaveriksi.

Käytäväisistä vielä vähäsen. Murresana. Opparissa yhdessä aineessa kirjoitin jostakin miehestä, jolla oli tosi isot käytäväiset. Opettajan mielestä muuten oikein mainio teksti, mutta mitä tarkoittaa KÄYTÄVÄISET! Paksu punainen viiva alla, sivun reunassa pitkä miinus, huutomerkki ja kysymys mitä se sana merkitsee. No höh! Turhaa tiukkapipoisuutta, niinkuin aikuisilla silloin tällöin on. Vähän mielikuvitusta ja ajatusta lukiessa, kyllähän se asiayhteydestä  olisi selvinnyt. En vielä silloin tiennyt käytäväisille mitään muuta nimitystä, mutta opettajan reaktiosta (kirjallisesta ja sanallisesta) jäi ikuinen trauma. Olen varonut koko sanaa pitkään, nyt en enää. 

Ja tästä se joskus alkoi. Ekat omat puikot 1950-luvulta. 

Ja jatkuu. Sisko vinkkasi eilen, että lähikauppaan jäi vielä vähän seiskaveikan sateenkaarta. Yksi lastenlasten lemppariväreistä ja niillähän sukat jää onneksi aika usein pieniksi, joten ne loput langat on täällä. 

Ikuisuusprojekti 1/xx

Vihdoinkin yksi ikuisuusprojekti alkaa olla valmis. Siis vain ihan pieni viimeistely puuttuu, mutta on jo käytössä.
Jo yli parikymmentä vuotta sitten tilkkuystävä kertoi nähneensä Norjassa tilkkutöitä, joissa oli yhdistetty tilkkua ja poppanaa - peitteitä, kasseja, seinävaatteita... Siihen aikaan äiti kutoi vielä kaiet talvet ja sovittiin, että yhdestä kaitaliinakankaasta saan tarvitsemani pätkät. Ostin sinisiä kuteita, äiti kutoi suurimman osan, mutta jotain minäkin.
Tilkkuosien suunnitelma muuttui muutamaan kertaan, valitsin kankaita. Hylkäsin mallin ja knankaat,. Aloitin suunnittelun alusta. Lopulta en enää halunnut tehdä koko peitettä. Halusin peitteen omaan kotiin, omaan sänkyyn - paljon ennen kuin se käytännössä tapahtui. Välillä kyllä vähän kaiveli - poppanoissa oli kuitenkin ollut aika paljon kutomista. Äiti lakkasi kyselemästä, materiaali sai pölyttyä kaapin perillä kaikessa rauhassa.

Yksikseen muuton jälkeen aloin aika pian suunnitella peitettä. Työvaihekuvia viiden vuoden takaa. Ompelin tillkuraidan poppanaan koneella niin, että alapuolen sauma piti ommella käsin. Helpommin sanottu jne. Äidin poppanat on lyöty piukkaan. Sormet ja ranteet olivat kovilla. Piti päättää milloin haluan sormet ja ranteen kipeäksi. Saumat valmistuivat, mutta aika hitaaseen tahtiin. Ja vielä kerran peitto jäi odottelemaan uutta inspistä. Ennen kesää valmistuu...jouluksi...kun killan naiset tulevat käymään... Kaikenlaista muuta tapahtui, mutta peitto pysyi avaamattoman viikkauksissan vielä melkein kolme vuotta. Eikä siitä puuttunut kuin reunakanttaus!!!
Joulun alla päätin, että nyt. Ei ollut enää kuin puolen päivän homma. Kulmissa on vielä pienet pätktä ompelematta, kun en osannut päättää miten ne laitan. Suunnitelma oli, mutta en osannut tehdä sitä siististi ja nyt testikäytön jälkeen jätän ne avoimiksi.

Samanlaista kuin tuo tilkkuraita, on yksi pötkylätyynyn päällinen. Se oli jo aiemmin hetken käytössä ja tein siihen sisätyynyt, jonka pitsit näkyivät. Mutta jonnekin kankaiden väliin sekin lienee piiloutunut. Kunahn työt vähän helpottavat, pitänee siivoilla kaappeja.

Helmalakanassa on seitsemän vanhan pitsilakanan pitsipäät. 

Pakkasvaraa

Käsityöt ovat viime aikoina jääneet aika vähiin. Elämä ei aina kohtele silkkihanskoin ja iski aika totaalinen väsymys. Sukankudin kuitenkin on aina menossa ja valmistakin syntyy - välillä hitaammin, välillä nopeammin.

Harmaita lankoja on kertynyt kaappiin, kun iloisemmista langoista on kivampi kutoa sukkia. Nyt on valmistunut muutamat harmaatkin. Punaiset raidat ovat langasta, jonka sain anopilta esikoisen sukkia varten yli 30 vuotta sitten. Nämä muut ovat seiskaveikkaa - aina vaan sitä, vaikka moneen kertaan olen päättänyt kokeilla välillä jotakin muutakin lankaa, kun nuo nykyiset seiskaveikat nukkaantuvat niin nopeasti.

Lapsenlapsi tilasi pari viikkoa sitten sukat ja valitsi itse langan. Välipäivävierailulta hän lähti kotiin uudet sukat jaloissaan.

Uuttakin mallia piti kokeilla. Ihan vaan jalassa olevan sukan ja siskon puheiden mukaan. Vaan eipä tullut samanlaista. Jokin meni pieleen. Purin ja sain seuraavaksi aikaan melkein sitä mitä pitikin, näytti oikealta, mutta kuplat eivät nousseet ja nurja puoli olikin ihan erilaista. Purkuun ja uusi yritys. Jonkun nimenhän se sisko oli tälle tekniikalle sanonut ja kirjoitin sen muistiinkin, mutta mutta... Oman neuleen malli alkoi näyttää samalta kuin jalassa olevien sukkienkin, joten oikeilla jäljillä olin. Nyt olen löytänyt sen kuplasukkien ohjeenkin, esimerkiksi http://nemirannurkkaus.blogspot.fi/2014/04/kuplasukka-ohje.html

Joulukortit postiin

Ehtivät ajoissa, vaikka teinkin kahteen kertaan. Ajoissa, vaihteeksi paperiset, joista lopulta käytin vain pari. Siivousvimman iskiessä ja yhtä kangaskasaa peratessa käteen osui harsokangas, jossa oli kultaisia kukkia. Mietin, että heittäisinkö jo pois, kun se on aina vain käyttämättä. Päätin kokeilla korttiin. Samoin kävi muutamalle nallekuviolle, jotka katosivat jonnekin tavaramassaan jo monta vuotta sitten ja putkahtivat nyt esiin.
Alkoi uusi korttipaja. Parin illan ompelujen jälkeen alkoi korttipino olla tasausvaiheessa.

Sinisissä kuusissa on kukkakangasta yhtenä tai kahtena palana ja kankaan loppurippeille vielä sinistä kuitukangasta. Päällä on valkoista kuitukangasta, jossa on kultaisia lankoja ja hopean tai kullan väristä leveää kuitunauhaa. Vihreä/vaalenapunainen kuusipala on ihan ensimmäisestä tilkkumaalauskokeilustani.

Nallekorttien pohjat ovat punaisia ja kirjavia hulpioita. Villapaidasta tein joskus jotain pikkupussukoita, viimeinen jämä päätyi kortiksi.

Yksi ihan ensimmäisistä tekstiilikorteistani oli iso farkkukortti. Nyt siitä tuli kaksi pienempää.

Montakohan vuotta on siitä, kun olin mukana tuumasvaihdossa. Oijoi. Siitäkin oli jäänyt yksi tähtipätkä, joka nyt on kortissa - melkein kokonaan. Hulpiopohjille tikkailin vanhoja joulumerkkejä, joita nyt palauttelin tämän vuoden joulukorteissa. 

Siivous meni taas ompeluksi, kesti monta iltaa eikä työpöytä tai laatikot ole yhtään siistimpiä kuin ennenkään. Silppurasioiden roskikseen kaatoajatus kypsyi muutamaksi uudeksi ideaksi, joten taidan taas yrittää tulla toimeen niiden kanssa. 

Ja ensi vuodeksi on paperiset kortit valmiina. Tai ehkä jollekin vuodelle, jolloin en enää jaksa tehdä kortteja :)

Nappeilu jatkuu

Nappien virkkuusta tuli ainakin hetken suosikki. Nyt enemmän semmoinen helposti ja keyvesti mukana kulkeva käsityö. Osittain tuon ominaisuuden vuoksi olen jo menettänyt kymmenkunta kukkaa, mutta myös saanut jaettua innostusta.

Äiti on joku vuosi sitten virkannut itselleen pienen kylpylälaukun, jossa kulkee kevyesti avaimet, kännykkä ja nenäliinat. Sairastumisen jälkeen kädet eivät enää suostuneet käsin ompeluun ja laukku jäi vuorittamatta. Lisäsin tähän vuorin, hihnan ja läppään koristekukat. Hihnassa on venymätön noin sentin levyinen nauha, jonka ympärille virkkasin samaa kirjavaa lankaan, josta on nuo koristeraidat.

Pitäisi tehdä sininen 40x40 cm kokoinen työ ja alustavasti nämä ovat tulossa siihen. 

Joissakin napeissa on niin pienet reiät, ettei virkkuukoukku lankoineen mahdu niistä läpi kuin kerran tai pari, Yhtä monta silmukkaa joka reiästä tietää parillista määrää. Näihin, missä on pienemmät reiät, olen virkannut parittoman silmukkamäärän ja pujotellut keskelle muutaman kierroksen lankaa.

Näitäkin on jo riittävästi yhteen työhön.

Violetteja ei ole vielä, mutta yhtenä iltana tuli kerittyä valkoista ja...

...katsottua myöhäinen teeveeohjelma, jota en ollut aikonut katsoa.

Näiden loppusijoitusta ihmettelen vielä itsekin yhtä paljon kuin tuo Saarenmaalta mukaan tarttunut romudrontti, jonka kulmikkaan munan tein tilkkukurssilla Virossa. Munan päällä on itse kutomaani kangasta - puuvillaa ja villaa ja tuon jälkimmäisen vuoksi sille kävi köpeösti pesukoneessa. Munan sisällä rapisee saarenmaalainen pikkukivi.

Nappijuttu

Joku viikko sitten alkoi ystäviltä tulla linkkivinkkejä nappijuttuihin. Olihan tätäkin sit taas kokeiltava ja heti ekan napin jälkeen alkoi syntyä toinen, kolmas - eikä loppua näy. Sukan kärkikavennus on ollut kesken jo monta iltaa. Eilen näytin äidille tästä kuvia, sukan kantapää jäi kesken ja kudin lensi koriin, kun aloimme penkoa ompelupöydän laatikoita. Löytyi vain ruskeaa helmilankaa, mutta eka nappikukka syntyi siitä, sen jälkeen äiti kokeili kalalankaa (liian jäykkää) ja kun lähdin, oli vuorossa ohut villalanka. Nähdään tänäänkin ja eilen illalla kerin äidille vähän iloisempia lankoja.

Olen käyttänyt helmilankaa ja 1,25 kokoista virkkuukoukkua. Noita isoja helmilankavyyhtejä ostin ehkä kymmenen vuotta sitten Raumalta jostakin käsityökaupasta ja myöhemmin muutamaa väriä Tallinnasta - siis niinkuin kassillinen ja kassillinen, jos totuuden kerron. Kun halvalla sai...

Langan ja koukun lisäksi tarvitaan nappeja, joissa on neljä niin isoa reikää, että virkkuukoukku mahtuu niistä läpi. 

Olen virkannut joka reiästä neljä kiinteää silmukkaa ja jokaisen väliin kaksi ketjusilmukkaa ja päättänyt kerroksen piilosilmukalla. Joka toiseen silmukkalenkkin tulee piilosilmukka ja yksi ketjusilmukka ja joka toiseen muutama pylväs. Olen kokeillut pidempiäkin pylväitä, mutta en huomannut lopputuloksessa isommin eroja, kapeammat terälehdet vetivät vähän kippuraan, mutta oikenivat sormien välissä. Virkkasin 3-5 pylvästä, isompiin nappeihin enemmän. 

Nettilinkeissä on ollut vähän erilaisia ohjeita, mutta itse tykkään enemmän näistä, joissa on täytetty napin pintaa aika runsaasti. 

Näitä on näkynyt koruissa ja vaatteiden koristeina, mutta en oikein ole innostunut kummastakaan joten suunnitelin tilkkutyön, etteivät mene hukkaan :). Itse asiassa vaihtoehtoja on jo kolme ja niihin  pitäisi nyt virkata myös sinisiä ja violetteja nappeja. Kun jälkimmäinen on ollut kammoksumani väri, niin pitää piipahtaa lankakaupassakin. Oivoi...

Heijastimiakin kokeilin - voisi ommella vaikka reppuun, niin pysyisi aina mukana. Tuo litteä lanka heijastaa paremmin, sitä mulla on vielä muutamaan nappiin ja lisää saa ehkä tuurilla - valmistaja on tehnyt konkurssin. Pyöreä lanka heijastaa myös ihan ookoosti, mutta katkeilee helposti, Siitä tehtyyn kukkaan pitänee tehdä toinen kerros napin ympäri, että saa edes tyydyttävän kokoisen heijastupinnan. ja että se näkyisi oikeasti myös liikenteessä. 

Ja seuraavaksi - pikkunapit ja pitsivirkkuuvermeet, paksummissa ompelulangoissa on kivoja värejä jo ompeluhuoneen laatikossakin. Lähti käsistä...

Parsittua

Yhtenä päivänä, kun mikään ei sujunut, kokeilin taas kerran ompeluterapiaa aivojen virkistämiseen. Roskiksessa oli jo muutaman päivän pyörinyt kangaskaupan jämälaarista ostetun kangaspalan jatkosauma.

Ompelin siiroja yhteen. Leikkasin aikaansaannoksestani pari kortin kokoista palaa ja yhdestä jäi vähän pienempi.

Parsin. Johonkin. Joskus. Vähän ideaa on, mutta ehtinee muuttua moneen kertaan siihen mennessä, kun seuraavan kerran ehdin istua ompelukoneelle.