Indigokurssilla

Kaiken murehtimisen keskellä olin kokonaan unohtaa indigovärjäyskurssin. En ollut muistanut merkitä tätä kalenteriinkaan, onneksi en ollut merkinnyt niille päiville muutakaan, niin ei tarvinnut peruutella mitään. Eka kurssikerta oli tutustumista aiheeseen, menetelmän historiaan ja katseltiin kuvia. Muutaman kankaan olin ehtinyt esivalmistella ja tunneilla jokusen lisää. Ennen paria värjäyspäivää jäi monta iltaa rypyttelyyn.

Tuossa rusetissa (vanha tyynynpäällinen) on nappeja. Jos kietoo lankaa useamman kerran pompulan juureen, niin se kestää ilman solmuja ja langan saa helposti yhtenäisenä pois. Silloin kannattaa valita lanka, jota voi käyttää esimerkiksi tikkaamiseen tai muuten tehosteeksi. Langasta tulee kirjavaa. Väriliemi on vihreää, samoin kankaat, kun ne nostetaan sieltä ylös. Hapettuminen muuttaa

 värin nopeasti siniseksi. Kankaita laitettiin liemeen varovasti. Kun väriliemeen syntyy mahdollisimman vähän ilmakuplia, niin se pysyy kauemmin hyvänä. Ekat kankaat tulevat tummimpina ja siitä liemi sit vaalenee joka käytön jälkeen. Yöksi jäi muutamia kankaita uiskentelemaan - aika vaaleita sai niistä tällä kertaa.

Alakulmassa nappikangasta oikealta puolelta ja yhden napin kohdalta nurjalta. Kankaat voi olla erinäköisiä oikealta ja nurjalta, värisävyssäkin on selvä ero - nurja puoli on vaaleampaa. Tämän kuvan pompuloissa on muovi"kristalleja", mutta niiden kulmikkuus ei tullut erityisemmin näkyviin nurjalla. 

Kiemurat piirsin ensin lyijykynällä kankaalle ja sit ompelin etupistoja sentin puolentoista välein. Jos on alttiutta kiroiluun, niin purkuvaiheessa sitä luultavasti tulee käytettyä...

Joissakin tiheäämin ommelluissa kankaissa kiristin langat yhteen avattavaan solmuun, purkaessa leikkasin pois alkupään solmut ja sen jälkeen oli purkaminen helppoa, kun vain vedin sen lankanipun pois.

Kuntopyörän satulanvarren kurkkuputki pääsi värjäyskurssille myös. Valkoista kangasta riitti sen ympärille kolme kierrosta, viimeinen jäi värjäyksen jälkeen ihan vaaleaksi. Keltainen kangas oli kaksinkerroin ja molemmat kerrokset värjäytyivät hyvin. Olin kiertänyt kankaan päälle lankaa koko matkan.

Yläkuvat on samasta kankaasta. Valmiina se näytti kummitusmetsältä. Ompelin etupistoilla kulmikasta spiraalia noin kolmen sentin välein ja kiristin langan.

Alakulman vinot kuviot tulivat köydellä. Kirsin kankaan hieman löysäsäti kulmasta kulmaan köyden päälle ja sit työnsin sen ruttuun, köyteen solmu ja toivomaan parasta. Tästä tuli hyvä, toinen meni jo pariin kertaan käytettyyn liemeen ja jäi vähän liian vaaleaksi.

Tuohon  yhteen kokeilin laskoksia ja pyörylöitä.

Näiden pohjina on vanhoja värjäyksiä, osan olin säilyttänyt uudelleen käsittelyä varten. Ruudullisessa on joskus ollut joku palikkavärjäys, josta en tykännyt. Nyt laskostin värikohdat kaksinkerroin ja ompelin etupistoilla yksi kerrallaan ja kiristin. Pullauttelin välikohdat laskosten harjojen puolelle.

Alemmassa kankaassa jälkiliemessä pliisuksi jäänyt ja painojutuissa pohjana ollut kangas sai nyt uuden mahdollisuuden. Siinä oli nuo vihreät pyörylät, piirsin lisää ja ompelin rypytyslangan ympyrän reunaan, kiristin ja sidoin vielä tötteröäkin vähäsen.
Pystykankaassa on aiempi värjäys, Noin fat quarterin kokoinen. Keskeltä kiinni ja alasputoava osa jotenkin laskoksille ja sen jälkeen lankaa ympärille. Tässä kangasta jää paljon laskosten sisään eikä sieltä värjäänny, koska indigo ei tunkeudu narujen alle eikä laskosten sisään. 

Kurssi teki tosi hyvää, unohdin hetkeksi murehtia sairaita läheisiä ja tuntuu, että sain aika paljon viime aikoina kaipaamaani uutta energiaa. Eilen olen jo jaksanut ommellakin vähäsen :)

Kevät tuo, kevät tuo...

...puihin lehdet.
Edellisen päivityksen pienet pitsiliinat ovat vaihtaneet väriä. Laimensin vanhoja silkkivärejä vedellä, kaadoin muoviastiaan ja sulloin siihen liinoja niin monta kuin sain niitä värissä kastumaan. Kun alkoi jäädä kuivaa, laimensi vähän lisää väriä, kulhoon ja uusia liinoja. Painelin tikulla, että ei olisi jäänyt valkoisia paikkoja. Muutama vuosi sitten kuulin värjäysohjeesta, jossa märkä värjätty pitsi laitettiin kankaan päälle ja silitettiin - kuvio siirtyi ja väri kiinnittyi. Semmoiset kärpäset yhdellä kertaa.
Puristin liinoista ylijäämävärit pois - tai niin luulin. Osa levisi iloisesti koko liinan tai osan alueelta. Käytin pohjina uutta värjäystä odottavia kangaspaloja.

Nuo vaaleat ovat menossa uuteen värjäykseen tai kankaanpainannan pohjiksi. Kirkkaammissakin on liian isoja vaaleita osia.

Tein kerroksittain: Sanomalehti, kangas, pitsiliinoja väripurkista, uusi kangas sanomalehti, jne. Lehden läpi painelin käsillä, että kuivemmankin kohdan väri siirtyisi kankaalle.

Tässä semmoinen kokonaan levinnyt. Liina oli paksuhko ja puristelujenkin jälkeen väriä oli liikaa. Tästä nyt kummiskin tykkään ja tämä menee käyttöön.

Ohuemmista liinoista jäi pitsikuviokin näkyviin, kun väri ei levinnyt juuri ollenkaan. Pahimpia oli näiden kahden välimuodot - kuviota ja liikaa levinnyttä.

tuo oikeanpuoleinen voisi olla kasvoiltaan kokonaan tatuiotu naama, joka kuiskailee jotain pitsiympyrälle. 

Kun sopiva määrä liinoja oli saanut värin, niin lorauttelin vielä loputkin eri vihreät silkkivärit ja vaaleita kankaita purkkiin. Kun niitä meni kerroksittain ja värisävyt vaihtuivat välillä, niin tuli muutamaa erialista vihreää ja kun pohjakankaat olivat voita jo kertaalleen haaleissa liemissä uineita, niin sain aika monta uutta vihreää.

Parin päivän kuivumisen jälkeen kääräisin satsin leivinpaperiin ja paistoin 150 asteisessa uunissa noin puoli tuntia ja jätin uuniin jäähtymään.

Ylijäämävärin pesu vielä ja kun saan työt siihen malliin, että voin siirtyä ompelukoneelta tietokoneelle, niin näiden työstäminen on työlistalla ihan kärkipäässä.

Ja tuo liinoilla värjäys - pitänee kysyä tarkemmat ohjeet.

Pyörittelyä

Kuulun kahteen tilkkukiltaan ja molemmilla on kesällä näyttelyt. Toisen teemoissa on muun muassa hirsimökki. Kaappeja ja laatikoita penkomalla on löytynyt alkuja, jotka ehkä ovat jo olleet riittävän kauan kypsymässä. Alkuperäiset ideat ovat hävinneet tai muuttuneet tai kaikissa niitä ei ole ollutkaan.

Pisimmällä on tämä, vuonna 2008 aloittamani torkkupeite. Päällinen on melkein valmis, Reunakaitale puuttuu, kun käytin sen yhteen toiseen työhön. Pitäisi värjätä uusi. Tälle on tulossa kaveri, johon tarvitsin samantapaiset kankaat. Värjättynä ja leikattuna nekin, mutta ei pistoakaan blokkien aikaan saamiseksi. Tuota blokkiakin olen vielä jatkanut tuosta leikkelemällä ja kääntelemällä osia toisiin asentoihin. Värimaailma näkyy tuossa.

Tämän alku on samoilta ajoilta kuin tuo edellinen. Kuvan ottamisen jälkeen peite on kasvanut yhteen jo useamman ison palan verran. Hirsimökkini ovat useinmiten tuommoisia vähän-sinnepäin-versioita. Kivoja ja rentoja ommeltavia, mutta kootessa meinaa välillä mennä sormi suuhun, kun eivät ole samankokoisia. Leikkelen kaitaleet eri levyisiksi ja ompelen aina yhden kaitaleen pituuden jonkin blokin reunaan ja pähkäilen vasta lopuksi, miten tasaan systeemin. 

Välillä jossakin osassa on useampi pienempi bloki, jotka saavat yhtenäisen kaitaleen ollakseen yhtä leveitä isomman kanssa. Tuo alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että yhdistän isompia kokonaisuuksia yhteen - tarvinnee hiukan välikaitaleita myös... Pääsiäiseksi piti siivota pois lattialta, että lapsiieraille jäi paremmin tilaa.

Uusin projekti pyörii paraikaa olohuoneen lattialle ja muuttuu päivittäin. Pohjan hirsimökit olen vuosia sitten ommellut hulpioista. Sinisistä aloin ommella reppua, mutta en sit tykännytkään siitä alusta. Joku keltainen kuviopala tuli liikaa esiin.
Olen kokeillut tuohon erilaisia pitsiliinoja. Ehkä nuo ihan ohuimmat ovat parhaat ja väripadan kautta. Pitsiliinoja aloin kerätä kirppareilta, kun suunnittelin niistä verhoa - mutta senkin ajatuksen olen hylännyt. Vaikka tähän työhön päätyisikin monta pitsiliinaa, niin ehkä niistä sen verhoajatuskin vielä alkaa itää uudelleen. Keittiöön tuli tilapäisverho, josta olen alusta alkaen pitänyt niin paljon, etten ole halunnut vaihtaa. 

Olen mukana museon projektissa, jossa tehdään tilkkutyö vanhusten kanssa. Nuorten työpajalla on leikattu palat valmiiksi, lähes ohjeidemme mukaan. Käytämme kierrätyskankaita. yulossa on mummonmökkimaisema, jossa puiden rungot ovat villasolmioista, puiden lehvistö tilkkuamttotekniikalla ja muuta maisemaa täytetään kukilla ja taivasta sinisillä. Vanhuksia jututetaan kankaista ja muustakin elämästä. He valitsevat tilkut, me kiinnitämme - osan paikan päällä ja ompelukoneosat kotona.
Tämä on ainut, joka edistyy tasaiseen tahtiin, kun on viikottaiset aikataulut yhteisille tuokioille ja siinä välissä pitäisi saada hakaneulaviidakon alle jäävät osat kiinnitettyä.

Sanotaan, että kun keskeneriäsistään tekee julkisia, niin ei kehtaa olla valmistamatta niitä :) Nämä olen nyt joka tapauksessa aikonut saada valmiiksi - lopultakin. Mutta ehkä pitää laatikoita penkoa lisää ja lopettaa muutaman muunkin työn hauduttaminen.

Liika on aina liikaa

Maanantai-illan elokuvana 21 tapaa pilata avioliitto...

...ja yksi sukka.

Olin sovittanut ja vielä muutama kerros piti kutoa ja sen jälkeen aloittaisin kavennukset. Elokuvaa katsoessa ei kerroslaskuri näköjään toiminut joka kerroksella. Jollakin mainoskatkolla huomasin, että käytäväisestä taisi tulla liian pitkä, joten uusi sovitus, vähän purkua ja uusi kavennus. 

Nyt on tuo sukka oikean pituinen ja kaverikin kohta valmis.

Pääsiäiskortteja

Ohjasin pääsiäiskorttipajaa ja kun aika oli lyhyt, koitin saada yksinekrtaisia malleja. Samaa ryhmää olen ohjannut monesti aiemminkin - ihan ilman mallikortteja, kun omaa mielikuvitustaan käyttäen kuitenkin tekevät aivan ihania kortteja. Ovat niin tottuneet käyttämään omaa päätään, että vain pari uutta käytti mallikorttejani hyväkseen.
Käytössä oli kierrätysmateriaalia ja ihan uuttakin.

Pala mainoksesta, josta joku oli jo napannut itselleen pari perhosta.

Vaatekuvastosta löytyi valmiiksi koristellut munat.

Vaatekuvastomateriaalia näilläkin tirpusilla. Ei mennyt heti ihan kohdalleen, joten leikkasin kuviosaksilla reunan vähän viistoksi. Ei näyttänyt hyvältä. Nyt kortin sisäosassa on joltakulta jäänyt hukkapala vaaleanvihreää perhospaperia.

Tapettkirjasta pala boordia ja pari valkoista tipua.

Lisää boordia ja vähän muuta väriä jostakin lehtimainoksesta.

Samaa aihetaa doodlaillen. Tätä olen tehnyt tosi paljon, kylläkin puhelimessa puhuen ja nuoruudessa tein niistä korttejakin. Nyt ovat taas suosioaa ja doodlauksen sanotan auttavan keskittymiseen ja aivotoimintaan muutenkin. Tämä myös rauhottaa, sen olen huomannut elämässäni aika monet kerrat, kun väsymyksen tai pahan olon vallitessa, tartun kynään ja paperiin. Mitään nimeä en tälle ole aiemmin tiennyt ja valtaosa tuotoksista on päätynyt roskiin. Aika monet niistä olen piirrellyt sanomalehtien reunoihin tai lehtien mainoksiin, jos niissä on ollut yksivärisiä pintoja. Myös joitain mainosten vaatteita, astioita tai huonekaluja on saanut uudet kuvioinnit.
Enää ei tarvi sanoa, että mulla on tylsää tai muuta negatiivista, nyt doodlailen :D

Triplajuhlat

Eilisiin triplajuhliin väsäsin nopeasti pari korttia. Kun olen ajatellut jotakin loprukortteja, niin nämä voi nyt molemmat käyttää semmoisina. Ei helposti pikkuhampailla irtoavia osia ja takapuolen tekstit kestää imeskelyä. Krttien koko on noin 2/3 aanelosesta enkä käyttänyt viivainta reunojen tasaamisessa. Riimittelyjen oma osuus vähän ontuu.
Onnea uuteen kotiin. Talo oli joku vanha  aloitettu pöydänsiivoustilkku, nyt jatkoin vähäsen ja tikkailin.

Köynnös pn painettuna kankaaseen, parissa kohdassa leikkasin sen irti taustasta ja siirsin talon päälle.

Tiedän paikan armahan

rauhallisen ihanan

jos on olo onnekas

elo tyyni suojakas

sepä kotikulta on koti kallis verraton

eipä paikkaa olekaan

kodin vertaa ollenkaan

siell´on lapsi rakkahin

siellä siippa armahin

siel´käy siskot, vanhemmat

ystävät ja kaverit.

Talossa asuu pieni tyttö, joka nyt täytti vuoden. Kortin ompelussa aikani loppui kesken, ja lopulta päädyin valmiiseen painokuvaan, jota tikkasin. 

Perheen isällä täyttyy huomenna 30 vuotta. Korttia en ehtinyt tehdä, lahjaksi päättelin villasukat.

Juhlien raikas hedelmäinen kakku - meloneita, ananasta, viinirypäleitä ja puolukoita.

Pyöreitä vuosia

Tuplasti synttäreitä killassa. Joku keksi, että tehdään kortit cd-koteloihin. Tässä näm mun versioni.

Tässä on matonkuteita ja organzahulpioita. Matonkuteet ovat lapsuuteni kesäpuvusta, mustavalkoista Marimekon puuvillaa, jonka äiti on kutonut matoksi ja jonka sen päiden ristpaannuttua lyhensin ja aloin silittää kuteita auki ja käyttää uuden tilkkupinnan rakentamiseen.

Kun kortti on kaksipuoleinen, niin takapuolella on muutama paljetti.

Toinen kortti arkistoitui kangaspinoon, ennen kuin ehdin/muistin ostaa lisää pehmustettuja kuoria. Tein uuden. Tämä on halkileikatuista hulpiopätkistä. Reunassa on muutama sininen helmi, ne eivät jää kannen alle.