Muhvi

Mutkan kautta tuli muhvitilaus alzheimerpotilaalle ja kun oli tuo yksi keskeneräinen pyörinyt tuossa  pari kolme kuukautta, niin ompelin nyt valmiiksi.

Pullonkorkkeja, vanhat lapaset ja vanulla täytettyjä villakangaspalloja.

Edellisten kohdalla muhvin toisella puolen näkyy reilusti kiinnityslangat. Korkit ompelin kiinni villalangoilla, jotka solmin alapuolelle.

Tuo iso kukka on jokin äidin kokeilujuttu ja kun väri sopi hyvin tuohon taustakankaaseen, niin tulihan sitten yhdestä ruususta iso ja kolmiulotteinen. 

Ruusun keksikohdasta vein langat taas läpi kaikkien kerrosten ja solmin alapuolelle. Osa ruusun pistoista näytti tulleen näkyviin, niiden päälle ompelin ohuella villalangalla kasan pistoja - vähän karheutta sormille.

Nämä pikkupalmikot ovat kukkien juuria ja tuo pitkulainen metallinappi voi olla vaikka maan alle kätketty aarre.

Kukkarykelmä, jolla on palmikkojuuret. Kukat ovat puuvillaa ja organzaa.

Alunperin suunnittelin tuohon paksua vetoketjua, mutta inhoan niiden ompelua ja homma alkoi venyä. Sitten muistin, että jossakin on pieni punainen pitsi. Siitä piti ensin tulla ilmava sauma, mutta lopulta ompelin sen vain toisesta reunasta kiinni ja yhdistin muhvin reunat toisiinsa villalangalla. Ja taas tuli vähän hapsupintaa lisää. 

Vauvan peite

Pariviikkoisen talvivauvan peite on valmis. 15-20 vuotta sitten äiti innostui virkkaamaan itselleen Qvidi Mina -jakun. Tässä on väriharjoituspaloja, ylijääneitä ja muutama mun virkkaama. Samasta alennusmyynnistä ostettiin lankoja ja mulla oli edelleen jotakin nyttyjä samaa kuin noissa äidin virkkaamissa.

Moneen kertaan mietittiin yhdessä ja erikseen, että jotakin näistä saisi - laukun liivin, huivin. Syksyllä se keksittin, vuodenvaihteen hujakoilla syntyvälle lapsenlapselleni peite. Kaivoin netistä vielä tuon ohjeenkin, niin sain yhteenompeluun oikeanlaiset pistot, kuten äiti toivoi.

Sydämen ompelin ensin ja se oli ennen äidin pistotoivetta. En kuitenkaan alkanut purkaa. Kirkkaanpunaista lankaa oli valmiina ja sitä saa kaupasta lisää, mutta muiden sävyjen kanssa on hankalampaa. Qvidi Minan käyttämä pisto tekee pintaan vielä uudenlaisen kuvion. Toisissa väriyhdistelmissä se hahmottuu oikein hyvin ja niissä missä on terävimmät sävyerot sitten aika vähän.

Olin asetellut palat lattialle, mutta niin vain onnistuin sotkemaan yhden rivinpätkän takaperoiseen järjestykseen ja huomasin sen vasta valmiissa peitossa. Äkkiäkös tuon purkaa ja omeplee palat uudelleen valmiissakin peitossa - mut osoittautui blondihuomioksi. Toinen väärässä paikassa oleva ruutu on reunassa ja huomasin virheen vasta valokuvasta. 

Reunuksessa on yhtä monta kerrosta kuin yhdessä neliössä, joten peittoon jäi kasvuvara. Ehkä alan samantein virkkailla lisää ruutuja, kun jälkikasvu on kyllästetty sukilla.

Nyt tämä on 80x85 cm. Enimmäkseen Nalle-langasta ja noissa keskustoissa ehkä jotain muutakin sorttia.

Pitänee vielä pestä tämä, kun suurta osaa paloista on pyöritelty monet kerrat ja kasatessa olen sairastanut pahimman flunssani muutamaan vuosikymmeneen.

Salamointi

Ompelutyöt näyttävät jääneen lähes pelkästaan haastetöiden varaan. Joulun aikaan olen ollut paljon menossa, siskon talvehtiessa etelässä on ollut enemmän vastuuta vanhemmista ja sit vielä iski monen vuoden tauon jälkeen kova flunssakin, joten äänettömällä mennään ainakin vielä tänään. Onneksi muuten olo on vähän parempi jo.

Neuliaisten joulukuun pistokkaassa ompelimme saumoja läpikuultavaan kankaaseen ja aiheena sai käyttää vaikka oman kodin pohjapiirustusta.

Kun teen omistani aanelosen kokoisia, niin ihan kaikkia saumavaihtoehtoja ei voi käyttää. Valitsin katesauman ja pussiin ommellun sauman. Käytin työhön indigovärjättyä puuvillaorrganzaverhoa. Sieltä tuli vielä vähän lisää yksityiskohtaa. Se pohjapiirroskin oli alkuun mallina, mutta kun aika alkuun meni yksi sauma väärälle puolen, enkä alkanut sitä purkamaan, niin osa asunnon seinistä meni peilikuvaksi ja sitten en enää sen mukaan tehnytkään. 

Joulua

Hiljaisuus

Kolmas killan haastetyö valmistui. Kuvansiirtoa. Helppo nakki, yhteen aikaan tein näitä useita ja kokeilin eri ainailla ja tekniikoilla, liimoilla, lakoilla ja silittämällä.

Siis yhteen aikaan, vuosia sitten. Osaamistaan ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. ...eikä apuaineiden säilyvyyttä. Liima, joka oli hyvin toimivaa, loppui kaupoista ja siitä sanottiin, ettei sitä tuoda enää maahna. Sen purkin pohjalla oli hädin tuskin joustava pieni klimppi. Turhaa säästöä aikanaa, nyt sitä ei voinut enää käyttää.
Kun se hyvä liima oli loppu, ostin sitten sitä mitä oli. Sillä tein muutaman kokeilun, mutta en yhtään onnistunutta. Osa kuvasta jäi, osa kiertyi huuhdellessa rullaksi sormien alla. Niin nytkin. Siinä tärvääntyi vanhan luonnontieteen koulukirjan variksen luuranko ja yksityiskohtakuvia höyhenistä ja sulkien rakenteesta. Jokin pieni pala sulkaa jäi kankaaseen kiinni eikä lähtenyt irti millään ilveellä.
Kokeilin Eri Keeperiä, mutta siinä kävi samoin kuin tuon toisen liiman kanssa - kuva kiertyi helposti kokonaan irti. Vanhan tietokirjan kroolausopit huuhtoutuivat viemäriin.
Seuraavat pari kokeilua yritin Kiva-lakalla ja parilla kuvalla viime viikonlopun Hesarista. Jotain vähän parempaa, muttei kovin käyttökelpoista. Paitsi. Ehkä sittenkin. Toisen kuvan hieroin kokokaan irti, kun se kerran lähti ja toisen päätin käyttää, kun alkoi määräaikakin lähestyä loppuaan (tänään).
Repaleinen siistokuva on peilikuva Valkeakosken Säterin tehtaan muutaman vuoden tyhjillään olleesta pääkonttorista - lasiseinä, portaikko ja flyygeli.

Leikkasin kuvan, levitin sen kuvapuolelle lakkaa ja taputtelin indigovärjätylle kankaalle kuivumaan. Kuvasta lähti huuhdellessa pieniä osia, laitoin kuitenkin kuivumaan. Päätin sit hieroa sen vielä hieman repaleisemmaksi. 

Värien puolesta tuli heti mieleen indigolle kaveriksi ruostevärjäys ja sitähän piti etsiä kaapista. Pujotteluleikkauset vähän kuvan mukaan ja hommiin. Pujottelun alla on liimahrsollinen pala vanhaa lakanaa. Ekat tikkaukset tein tässä vaiheessa ja vinkit niihin tuli kuvasta ja pujottelusta. Vielä löytyi pala vanhaa 40 gramman vanua ja taustalle puuvillakangas. Sen jälkeen tikkailin lisää.

Ruosteisimmissa kohdissa neula takkusi ja silkkilanka katkeili. Vaihdoin uuden neulan ja keinokuitulangan, niin sujui paremmin. 

Ja tässä valmis hiljaisuus, koko A4. Kulunut näkymä autiosta tilasta ja ruostunutta pintaa. Kuvan jatkoajatukset ja materiaalvialinnat tulivat alitajunnan kautta. Ompelua aloittaessani ajatukset oli vähän toisenlaiset.

http://marjaleena.vuodatus.net/lue/2007/11/kuvansiirtoja

Kuvansiirtoja kankaalle haulla löytyy muitakin ohjeita ja tännekin voi tulla lisää, kun tämä homma nyt vaatii jonkin verran harjoittelua vielä.

Pakkasta vastaan

Talven varalle muutama neulekin. Viime talvena sain kukkien kastelupalkkiona ja etelän tuliasina ohuta villalankaa. Noin kymmenkunta aloitettua versiota eikä mikään oikein tuntunut hyvältä ja omalta. Sitten näin yhden raitaohjeen ja ajattelin kokeilla sitä. Vieroksun kaikkia vähänkään monimutkaiselta vaikuttavia neulemalleja, mutta nyt kun olen muutaman tehnyt, niin suurin osa on lopulta aika helppoja, kunhan on alussa jaksanut muutaman kerran keskittyä mallineuleeseen.
Huivin alku ei näyttänyt hullummalta, neulominen jatkui ja se valmistui aika nopeasti. Toivottavasti saan päättelynkin aikaan ennen kuin talvi loppuu.

Lankaa jäi vielä - ehkä kämmekkäät. Ajattelin, että voisin tuolla samalla mallilla kehitellä valkoisen pipon ja ehkä lapasetkin.

Sukkiakin on syntynyt muutamat - esikoisen perheelle. Puoliksi isoja ja ja pieniä.

Päättelyä vailla nämäkin.

Miniän sukanvartta

ja lisänä myös lasten. Aika monet kuplasukat on jo tullut neulottua, joten päätin vaihtaa mallia.

Ekat räsymattosukkani. Toisetkin jo tulossa. Kuvittelin, ettei noissa ole niin väliä, mitkä langat yhdistää, mutta se ei sitten ihan niin mennyt. Parin surkean värivalinnan jälkeen nyt on parempi vaihtoehto aluillaan.

Kässäkerhossa kuulin, että teräosa pysyy napakammin jalassa, jos sen päällisen neuloo resorilla. Joku toinen kertoi tekevänsä pohjan resorilla ja kolmannen mielestä pitää olla pelkkää oikeaa, kun noiden resorien kanssa saa känsöjä. Tuosta vinkistä lähtien olen neulonut päälliosat kaksi oikein kaksi nurin. Valmiin sukan teräosa näyttää kyllä aika luirulta, varsinkin yhden pojista - koko 48.

Ja lähipäivinä ehtinen pitkästä aikaa ompelukoneellekin. Oi aika ihanin!!!!

Syyssade

Killan haasteet jatkuvat, valmiina toinen eli lokakuun pistokas. Uusi tehtävä ja edellisen julkaisu jokaisen kuun viimeisenä viikonloppuna. Tässä tehtävässä pyydettiin reaktiiviväreillä värjättyä kangasta, jota on jatkettu painamalla ja kirjomalla. Koko oli vapaa, isoa on hauskempi tehdä innoitti tehtävän antaja. Pysyttelin aanelosessa, kuten se ekakin.
Idea tuli heti, kun luin tehtävän, mutta kun ei ollut vielä kiirettä, niin lopulta en ollut edes ajoissa valmis.

Pohjapala ja vuori on samaa kangasta, haljuksi jäänyt sinikeltavihreä. Kokeilin punaisiakin, mutta juuri sillä kertaa ei pohja- ja kuviokankaiden punasävyt tuntuneet sopivan yhteen. Osa tikkauksista on kaikkien kolmen kerroksen läpi, osa vain pinnassa ja niiden tarkoitus on lähinnä värittää.

Kuviopala on jokamiehen lakanakangasta ja puut olen painanut kangaskaupasta ostetulla laatalla. Ensin tummaa ja muutama painallus vielä, niin väri vaaleni.

Koko työ. Pieni, mutta tikkaaminen kävi silti lopulta kivuliaaksi. Kun olin myöhässä, niin vain tikkasin ja tikkasin. Sain houkuteltua esiin pitkään levossa olleen tenniskyynärpään ja vanhan rannevaivan. 

Seuraava aihe on jo tiedossa, pitäisköhän aloittaa...