Kaikki käsityöt on oleet vähän jäähyllä, mut ehkä nyt jaksan vähän enempi, kun nuo sairastelevat läheiset voi paremmin eikä elämä täyty pelkistä huolista.
Vuosis sitten sisko ompeli äidille tyynyliinamallisen päällisen, aloitti toista ja matkusti etelään talvehtimaan. Ennen lähtöään hän toi minulle sen aloitetun ja pyysi tekemään valmiiksi. Juu, äkkiäkös tuon. Mut ei just nyt. Eikä nyt. Eikä...
Eilen aamulla se sit valmistui. Sisko oli applikoinut verhokankaan kuvion osittain vihreän kankaan päälle ja tikkaillut jonkin verran molempia. Mulla oli useampi pala verhoa ja vähän tuota vihreääkin enkä muistanut ollenkaan, olinko saanut jotain jatkotyöstöohjeita vai en. Kankaiden välissä oli lappu, josta selvisi koko.
Leikkasin parista tulppaanista läheltä kuvion reunaa (kuten siskokin oli tehnyt) ja väliin suoraa. Välipaikassa on normisaumaa kuvioiden välit. Leikkasin viillon melekein ompeleeseen asti ja käänsin kuvio-osat työn oikealle puolelle. Silitin ja kiinnitin nuppineuloilla. Ensin suoraommel läheltä reunoja ja sen jälkeen siksak.
Tämä on niin paksu kangas, että nuppineulakiinnitys kesti hyvin. Tilkkutyökankaista olen tehnyt niin, että silitän kuvion kohdalle liimaharson ja kiinnitän sen pohjakankaaseen sillä tai sitten harsimalla.
Muutama työvaihekuva yhdestä vanhasta työstä.
Tässä on kuvion kohdalla liimaharso ja reunan kiinnitys tikkauksen yhteydessä pariin kolmeen kertaan suoralla ompeleella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti