Kevättä odotellessa syntyi syksy

Työn pohjana on vanha työn alku. Olin muutama vuosi sitten ohjaamassa kurssia vanhojen tekstiilien uusiokäytöstä ja viimeisenä yönä tuli vielä mieleen yksi huopunut huivi, johon ompelin pikaisesti kolme puunrunkoa ja muutamia lehtiä kangasympyröistä ja joitakin lehtiä kiinnitin hakaneuloilla.
Nyt vanhojen runkojen päällä on suikaloituna siskon vanha villasukka. Sukat ompelin monipistosiksakilla ja lisäksi joitakin osia korostin tai häivytin kirjonnalla. Raidoitusta hävitin jäljentämällä silmukoita raitojen reunojen yli.

Olin aiemmin kokeillut nappikukkien virkkausta ja kun heittelin muutaman työn päälle, niin päätinkin käyttää niitä jo olemassa olevien kangaslehtien sijaan. Pehmeän neuleen päälle ommeltujen tikkien purkaminen ei houkutellut, joten muutama pyörylä lisää ja sen jälkeen kiinnitin kaikki virkkaamani punaiset ja oranssit napit puun lehvästöksi. Virkkasin vielä kolme nappia lisää.

Yläosassa pilkisti hiukan vihreää ja työ kaipasi jotakin muuta väriä. Tikkaillessa ja silmukoita jäljentäessä mietin monenlaista vaihtoehtoa. Jossakin välissä kävin kirpparilla ja löysin kaksi pussia, joissa oli samaa liukuvärjättyä lankaa, toisessa lisänä jokin violetti monivärinen lanka ja toisessa samaa vihreänä - se päätyi tämän työn hapsuiksi.
Hapsut ovat nurmikkoa, sammalta, maata. Vedin virkkuukoukulla lenkin huivin läpi, pujotin langan siitä ja tein lähelle päätä hevosenhäntäsolmun. Toinen hapsukerros on pisto työn takana ja langanpäät tuon toisen kerroksen lenkkien läpi niin, että se sitoo niitä toisiinsa. Lopuksi vähän tasoittelua ja kampasin hapsut auki.

Keppikujan virkkasin raitojenhäivytyslangasta. Nimilappu puuttuu vielä, kun siihen on toistaiseksi olemassa kaksi ideaa.