Olin jo parikymmentä vuotta sitten ostanut Uudenkaupungin torilta villalankoja, ruskeaa ja pari vyyhtiä monenkirjavaa. Toissa talvena neuloin ruskeasta villatakin - melkein. Osittain oli saumatkin jo yhdistetty. Peilikuvassa näytti siltä, että palmikkoneule istuisi päällä paremmin, jos kyljet kaartaisi hiukan sisään eikä ulospäin. Loppusyksystä aloin purkaa sitä. Kerät jäivät sohvapöydälle inspiraatiota houkuttelemaan.
Siihen mietiskelyn lomaan sisko laittoi kuvan ja linkin spiraaliin isoäidinneliöön. Siihen tarvittiin kuusi lankaa, päätin kokeilla neljällä ja kaivoin ne moniväriset ja aika vikkelään kaikki samaa paksuutta olevat villalangat. Olihan niitä tullut ostettua muiltakin toreilta ja myyjäisistä...ohhoijaa. Taitaisi tulla peitto.
Keskellä olevan vihreän langan ja tuon vähän tummemman punaisen sain anopilta, kun esikoinen syntyi - 35 vuotta sitten. Aika kauan tuli kesytettyä sitäkin 😉 En tykännyt tuosta vihreästä ja kun yksi lapsenlapsista leikkeli siitä pitkän pätkän pieniksi paloiksi, niin ei oikeastaan edes harmittanut.
Minkähän kokoisia paloja. Aika monta kertaa virkkaus syntyy nopeasti, mutta kokoamisvaihe takkuilee. Jos tekisinkin suoraan peiton kokoon.
Neliö kasvaa
Monenlaista järjestelmää kokeilin, ettei langat olisi vähän väliä sekaisin, mutta viimeistään silloin, kun laskin työn odottelemaan seuraavaa vapaata tovia, niin langat ehti jotenkin kiertyä monta kertaa toistensa ympärille.
Kun neliötä virkkaa tasaisesti ympäri, niin siitä tulee koko ajan isompi ja isompi neliö.
Peite olisi mukavampi vähän pitkulaisena, joten kokeilin sopisiko pienet isoäidin neliöt muuttamaan muotoa. Näytti ookoolta ja tein sitten niitä. Tuli ommeltua yhteenkin nopeasti, kun en muuten päässyt jatkamaan eteenpäin.
Kun lankojen värit eivät aina menneet kaksi tummempaa ja kaksi kirkkaampaa rinnakkain, niin vaihtelin pari kertaa kulmissa kerrosten paikkaa. Ihan hyvin piiloutuivat muun virkkauksen lomaan.
Uloimpana reunassa on kolme kerrosta pylväitä, niin tuli napakampi reuna.
Ja tässä valmiina.
Vihdoinkin päädyin tänne taas ihmettelemään ja ihailemaan. Viimeisin taylutyösi on aivan taiteellisuuden huippua, älykästä kehittelyä. Osaat laittaa vaikka mitä materiaaleja yhteen ja tulee kaunista. Ihailen!Kaiki kirjoitukset kivoja, sukat ym. Itse olen pihatöitä raatanut koko päivän, tulin nettiin huilaamaan. Sormet särkee! Hyvää kesää Maija!
VastaaPoista