Joulua

Rauhallista joulun aikaa kaikille

Vielä joulupostista

Vihdoinkin niin valmista, että sain kirjoitettua osoitteet. Korttien lähettely vähenee vuosi vuodelta - en ehdi ommella tai jaksa kirjoitella osoitteita. Joka vuosi harmittaa, ett niin moni, joille haluaisin lähettää kortin, jää ilman. Joillekin vanhemmille sukulaisille ja harvoin tapaamilleni ystäville kirjoitin  kortin mukana joulukirjeen - nyt vain kaksi. 

Pitsikuuset aloitin jo viime vuonna enkä muista sainko siitä silloin yhtään valmiiksi. Jos sain, niin huonolla tuurilla joku saa lähes samanlaisen kortin kuin viime vuonnakin.

Näistä pitseistä yksi lähti matkaan jo ennen kuvaamista (ei puuttunut liinasta yhtä neljännestä, vaikka olisihan sekin ollut mahdollista).

Kuusikortteihin silittelin foliota, ohje on edellisessä postauksessa. 

Laatikosta löytyi yksi vanha aloitus ja arkistosta siihen pari kuvaakin. Olin leikellyt jämäpaloista harkkosaksilla kaitaleita ja sommitellut niistä kuusta. Tikkasin vihreällä ja olin saanut aikaan melko tylsän kortin.

Ompelin reunoihin tiheän punaisen siksakin, joka minusta teki kortista vähän pirteämmän. Lopuksi ompelin vielä paljetteja - kun tämä on nyt tämmöinen kimallusvuosikin; vaatteissa ja vähän joka paikassa on ainakin hiukan blingblingiä.

Talo on siskon jouluverhon jäännöstilkusta. Vuosia sitten käsinpainettua, tekijää en muista. 

Ja tänään lähtivät, punaisiin kuoriin pakattujen viimeinen päivä. Mulla sen sijaan ei ollutkaan enää kuin yksi punainen kirjekuori, mutta tuleepahan sit postille muutakin kuin valkoinen ja joulun värit. Juuri ja juuri sain oman kuoreni pysymään laatikon päällä. Meitä viimeiseen päivään jättäneitä oli paljon.

Joulupostia

Noin parikymmentä vuotta sitten porilainen joulun ajaksi avattu askartelu/käsityökauppa myi lahjapapereiksi foliorullia, joita on käytetty korttien koristeluun. Kovin montaa lahjaa en näihin paketoinut, kun en tykkää niin kiiltävistä ja olihan se aika hankalaa käyttääkin. Jonkin verran leikkelin tätä leveiksi lahjanauhoiksi, mutta en erityisemmin tykännyt niistäkään.
Myöhemmin näin tilkkutyöpajassa folion käyttöä kankaan koristeluun. En voinut osallistua pajaan, mutta työni vuoksi sain jäädä aktsomaan ja näin miten homma toimii. Ostin materiaaleja ja kokeilin kotona. Aika pian pienet arkit oli käytetty ja mietin, mistä saisin lisää, paikallisesta askartelukaupasta löytyi. Vasta jonkin aikaa myöhemmin älysin yhdistää nuo omat foliorullani vastaavaksi materiaaliksi. Eipä tulisi kulta ja hopea ihan heti loppumaan!

Suojaa alusta leivinpaperilla.

Olen käyttänyt liimaharsoa - tuolla taaempana tuo vaalea suikale, edessä jo kiinnittynyttä foliota. Tähän käy myös siroteliima ja ainakin jotkin tekstiililiimat. Poistan liimaharsopalasta suojapaperin ja leikkelen paloiksi. Suikaleet tarttuvat saksiin, leijailevat vaatteisiin ja silityslaudalle, mutta näin on näissä ohuissa mielestäni silti helpompaa kuin leikata ensin ja poistaa paperi vasta sen jälkeen. Pisteitä - siis pieniä neliöitä olen tehnyt niin, että leikkaan ensin liimaharson reunaan hapsut ja sen jälkeen niitä toiseen suuntaan. 

Pisteiden ja viivojen tarkka asettelu vaatii käsivällisyyttä ja monesti niitä ei kunnolla edes näe, joten yllätysmahdollisuuskin on. Olen päätynyt lähes täydellisesti sattuman luomaan sommitelmiin ainakin niissä korteissa, joissa on hyvin ohuet suikaleet ja pienet pisteet.

Kun liimaharsot on paikoillaan - irtonaisina mulla, niin laitan päälle folion OIKEINPÄIN eli se kulta tai hopea tai niissä ostopaloissa jokin värillinen päälle päin.

Leivinpaperi kortin päälle ja paina hetki silitysraudalla. Varmaan on joku oikea lämpötilakin, mutta olen säätänyt raudan aika kuumalle.
Anna jäähtyä ja irrota folio.

Edellisen korttipostauksen korteista pari kultakoristeltua  - sekä viivoja että pisteitä ja kun piti kokeilla sitä foliota ensin nurinpäin, niin korttiin ei jäänyt mitään. Harsosuikaleet olivat sulaneet folioon ja kun käytin sitä toisinpäin, niin ne siirtyivät leivinpaperiin. Seuraavalla sillitysrupeamalla en ajatellut edellisen kerran virhettä loppuun asti ja aloin silittää lisää folioita. Näistä tuli sitten vahingossa semmoiset tuplasti suunnittelemattomat versiot.
Tämän jälkeen olen laittanut ensin viivat ja pisteet, sitten folion ja lopuksi painellut raudalla.

Jonakin aiempana vuonna kesken jääneeseen korttiin kokeilin paksumpaa viivaa. Tässä leikkasin ensin liimaharsosta kuvion ja sitten poistin suojapaperin. Postimerkin pinta toimi myös jonkinlaisena liimana ja siihen tarttui kultaa.

Oikealla olevassa punaisessa leikkasin ensin kuvion, siihen pari sydäntä kuvioleikkurilla ja ympyröitä rei´ittimellä. Rei´istä tuli palloja, joista oli aika hankala poistaa suojapaperi.

Kuusikortti on tilkusta, joka on pyörinyt laatikossa kauan. Olin menossa myyjäisiin yhden tutun käsityöläisen kanssa. Hän oli tehnyt lapsenlapsilleen Barbie-vaatteita ja oli huomannut, että etenkin juhlavaatteissa oli melko hulppea hinta. Ompelijatutulta saimme muutaman pienen tilkun romanien juhlapukukankaita ja niillä koristelimme pienet juhlamekot. Kaksi palaa on siitä asti pyörinyt yhdessä pitsilaatikossa. Välillä olen heittänyt sen roskiin ja sitten taas poiminut takaisin. Ei ole sopinut mihinkään enkä sit ole raaskintu luopuakaan. Nyt päätyi korttiin. Punaisten korttien phjana on hulipoita.

Välillä puikoilta

Neule on helppo ottaa mukaan ja sitä voi tehdä melkein missä vain - viime aikoina aika paljon busseissa siirtyessä paikasta toiseen ja kerran jopa linja-autoaseman portailla bussia odotellessa, kun olin nipin napin myöhästynyt edellisestä. Ja puhelimessa - kuulokkeet jättää kädet vapaiksi.

Päättely jää usein tekemättä heti. Nyt olisi taas muutama sukkapari viimeistelyä vaille valmiina.

Tässä nyt vain noista vihreistä - yhdelle pojista, perussukat Nalle-langasta. Mahtuu hyvin lenkkareihin pitkille talvisille pyörämatkoille. Tai sen jälkeen. Raitalanka riitti juuri ja juuri kolmeen raitaan. Siitä ja muutamasta muusta väristä neuloin puserot perheen miehille 1987 (aikuinen ja pojat 2, 4 ja 6 -vuotiaat). Lankaa oli puoleen hintaan lankaliikkeen loppuunmyynnissä. Ihan vähän ei tullut hamstrattua, koska siitä on tullut aika monet sukat ja lapasetkin.

4 kerrosta yksi oikein kolme nurin, kaksi kerrosta oikein ja sitten mallikerta alusta. Ostin joskus tämmöiset oranssit sukat ja nyt niistä on kantapäät alkaneet hiutua puhki. Seiskaveikkaa.

Räsymattosukat. Muuten ihan perusmalli, mutta kahdella kirjavalla langalla niin, että toisella langalla puikollinen tai kolme neljä kerrosta ja sit langanvaihto niin, että toisella lanka jää odottamaan eri paikkaan mistä toisella jatkan. Jos tarvii tietää missä kerrokset ovat täynnä, niin sen näkee alun langanpätkästä. Seiskaveikkaa.

Käsityökerhossa yksi tekee palveltaloon putkisukkia - kokeilin nuo valkoiset, punaisiin tein kantapäänkin. 3 oikein, 3 nurin ja joka kerroksella malli siirtyy yhdellä jompaankumpaan suuntaan. Valkoisissa molemmat sukat ovat samanlaiset, punaisissa neuloin kierteet eri suuntiin. Seiskaveikkaa.

 Tämä setti on jo valmis. Lapsenlapsi halusi Picachu -hatun. Googlailin niitä ja malleja olikin aika paljon. Tilaus tuli kuvalinkin kera ja aluksi ajattelin, että pitää olla ihan samanlainen, mutta nettituokion jälkeen huomasin, ettei tarvitse ihan orjallisesti mallia noudattaa. Hattu on sovellus äidiltä löytyneestä käsityölehdestä. Korvissa on ohutta vanua sisällä ja kiinnitys vähän pyöreästi, mutta eivät silti jää pystyyn, kun hatun vetäisee päähän. 

Huivissa on 6 oikein, 6 nurin ja muutaman kerroksen välein palmikkoa ristiin vuorotellen kummallakin puolella. Tämä on valmis ja postissa menossa. Nallea. 

Roskapostia jouluksi

Yhden työn alla olevan projektin ensimmäisen vaiheen jälkeen työpöydän kulmalla ja roskiksessa oli kasa sinisiä tasaustilkkuja. Jonkin verran olen nyt heittänyt silppuja roskiinkin, mutta nämä

silitin liimaharson avulla maalushuovalle. Osan pitkäksi vähän korttikokoa isommaksi ja osa leveämpään palaan josta tuli neljä korttia (kuvassa).

Etsin ohuen pitsiliinan, suihkutin siihen nurjalle haihtuvaa liimaa. Kannattaa käyttää suojapaperia tai ihan pienissä jutuissa pahvilaatikkoa niin eivät palat lentele suihkeen voimasta kovin pitkälle.

Asettelin liinan tilkkupinnalle

 ja tikkailin sekä liinan että ympäristön melko tiheästi.

Leikkasin korttikokoon pitsin keskeltä kahteen suuntaan.

Pötkyläpalaan painoin puunrunkoja kullanvärisellä, joka ei tarttunut kovin hyvin tuohon painolaattaan ja vihreällä, joka tarttui paljon edellistä paremmin. Värit sekoittuivat ja osassa vielä valkoistakin lisäksi.

Tästä sitten 10x15 sentin paloiksi.

Viimeistelyä odottelemassa eli vähintään tausta ja reunat. Projekti jatkuu jonakin päivänä. Samalla jatkoa saa (ehkä) viime vuonna vastaavaan vaiheeseen jääneitä pohjia, kun en silloin ehtinyt tehdä kaikkia valmiiksi.

Juhannusruusu -matto

Kun niin monet virkkailevat mattoja, niin pitihän sitä sitten minunkin kokeilla - ensinnäkin olisiko tämä mun juttuni laisinkaan ja toisekseen kestäisikö ranne. Ranne kesti, mutta herättelin pitkään oireettomana ollutta tenniskyynärpäätä. Ehkä voisi virkata vähän vähemmän kerralla.

Eteisen vanha matto alkoi lerpattaa reunoilta ja kun yksi lapsenlapsista vessasta tullessan törmäsi siihen juuttuneeseen oveen, niin kiersin maton rullalle samantien ja jotain uutta pitäisi nyt saada tilalle niin, ettei ole mattoa oven kohdalla.

Tämä on Juhannusruusu -mallilla - melkein. Reunassa loppui ontelokude, tein uuden version ja sama juttu. Tämä on nyt neljäs versio noiden ulommaisten kerrosten kanssa - aika liki alkuperäistä ohjetta, mutta silmukkamääriä piti kokeilla, että sain niitä vähemmäksi ja kuteen riittämään ja maton piti olla tasainenkin vielä. Kolmannella kerralla jäi kaksi viimeistä lenkkiä päällystämättä, neljännellä metri kudetta.
Mattoon olen muuten ihan tyytyväinen, mutta tuo väri ei sit kotona sopinutkaan niin hyvin kuin sitä valitessa kudevyyhtinä kaupassa. Matolle on kuitenkin jo koti tarjolla.
Säkillinen muita keriä on vielä odottamassa "kukkakedon" valmistumista, joten eiköhän tätäkin juttua tule jatkettua. Siskon kanssakin jo sovittiin lisäerän hankkimista. Kumpikaan ei taitaisi uusia kuteita tarvita, mutta...
Vähän muutosta seuraavankin maton malliin, koska haluaisin parvekkeen oven eteen puolikkaan.

(Toukokuun) haaste

Oivoi, luulin saavani haasteet pois työlistalta, mutta ei onnistunut vielä. Ihan järjestyksessä nämä eivät ole tulleet tehtyä ja vielä puuttuu - liian monta.

Toukokuun aihe oli älyvaate ja tekniikka vapaa. Idea oli heti, mutta miten se liittyy aiheeseen, niin sitä en alkanut alussa edes miettiä. Käsitöihin liittymättömiä murheita oli liikaa, joten tämäkin jäi välillä täysin unohduksiin.
Millainen on älyvaate. Sitä piti tutkia googlaamalla. Pienenpieniä piuhoja ja jossakin pikkuruinen virtalähde. Tulevaisuudessa ihminen voisi mahdollisesti tuottaa vaatteeseensa energian itse - liikkumalla, hengittämällä, sydämen lyönneillä. Tuo sopi ideaani.

Vaatteiksi applikoin pari kolmiota ja sen jälkeen tikkasin pohjan - osa kaikutikkausta ja osa pohjakankaassa olleen kuvioinnin mukaan. Kankaan löysin eurolla kirpparilta, jonkun tuntemattoman "rykkityyki". Vanha lakana, jossa oli keltaisia ja sinisiä värialueita ja niiden sekoituksia, kankaanpainannassa läpi menneitä kuvioita.
Sitten piuhojen asennus. Hahmojen rangat/rungot tein vanhoista kangaspuiden niisistä, joita oli yhdessä tuttavan naapurin vintin perkauksessa esiin tulleessa lankapussissa. (Käsin jäännösmateriaaleista kehrättyjä puuvilla/pellavalankoja, ei oikein kestänyt kerimistä, joten opettelen ehkä tuftausta, kunhan saan vermeet lainaksi.)

Niidet kiinnitin harsimalla, parsimalla ja kirjomalla.
Alakulman koukerokiemurat tuntuivat vielä kaipaavan jotain, joten lisäilin sinne vähän kirjontaa, pintakerrokseen, että tikkauskuviot pysyivät edelleen pulleina.

Ja siinä se. Lenkillä joutuu käymään, että saa virtaa :)

Maaliskuun haaste

Aika pahasti on jätättänyt nämä killan haasteet. Aamuyöllä valmistui yksi.

Maaliskuun haasteena oli inspiraatio ja yllätys. Siinä piti ottaa esiin edellisistä pistokkaista kaksi ja hakea linjoja ja värejä sieltä. Aika pitkään värkkäilin tuota luonnostakin ja suunnittelin siihen kankaita - käymättä kaapissa. Sitten taas sattuma puuttui peliin; pöydällä oli silitystä odottamassa yksi pieni kirppisliina,

Sen kuvioiden mukaan yksi luonnosversio. Piirsin siitä myös (ikkunaa vasten helppoa) viivapiirroksen ja aloin kokeilla sen osia kaavana. Silitin pohjakankaalle liimaharson. Kangaspaloissa on parin kolmen millin saumanvarat.

Kun kuviot ja kaavat eivät ihan täsmänneet, niin jätin kaavan muutaman viivan kohdalta leikkaamatta, ettei applikokoinnit ja kirjannat menneet rikki - paitsi alakulman kuvio, josta jo luonnoksessa ajattelin nipistää vähäsen.

Samanvärisiä kankaita EI pitänyt tulla vierekkäin, mutta toisin kävi tuolla alakulmassa, kun palat suureni ja värillisiä jäi pois. Ehkä lähimpänä luonnosta kuin yksikään aiemmista töistäni. Värimaailma on tuota sinistä lukuunottamatta aika kaukana siitä, mitä luonnostellessa mietiskelin.

Ja tässä valmiina. 

Jotain valmiiksi

...edes joskus.
Kaikki käsityöt on oleet vähän jäähyllä, mut ehkä nyt jaksan vähän enempi, kun nuo sairastelevat läheiset voi paremmin eikä elämä täyty pelkistä huolista.

Vuosis sitten sisko ompeli äidille tyynyliinamallisen päällisen, aloitti toista ja matkusti etelään talvehtimaan. Ennen lähtöään hän toi minulle sen aloitetun ja pyysi tekemään valmiiksi. Juu, äkkiäkös tuon. Mut ei just nyt. Eikä nyt. Eikä...
Eilen aamulla se sit valmistui. Sisko oli applikoinut verhokankaan kuvion osittain vihreän kankaan päälle ja tikkaillut jonkin verran molempia. Mulla oli useampi pala verhoa ja vähän tuota vihreääkin enkä muistanut ollenkaan, olinko saanut jotain jatkotyöstöohjeita vai en. Kankaiden välissä oli lappu, josta selvisi koko.

Leikkasin parista tulppaanista läheltä kuvion reunaa (kuten siskokin oli tehnyt) ja väliin suoraa. Välipaikassa on normisaumaa kuvioiden välit. Leikkasin viillon melekein ompeleeseen asti ja käänsin kuvio-osat työn oikealle puolelle. Silitin ja kiinnitin nuppineuloilla. Ensin suoraommel läheltä reunoja ja sen jälkeen siksak. 

Tämä on niin paksu kangas, että nuppineulakiinnitys kesti hyvin. Tilkkutyökankaista olen tehnyt niin, että silitän kuvion kohdalle liimaharson ja kiinnitän sen pohjakankaaseen sillä tai sitten harsimalla. 

Muutama työvaihekuva yhdestä vanhasta työstä.

Tässä on kuvion kohdalla liimaharso ja reunan kiinnitys tikkauksen yhteydessä pariin kolmeen kertaan suoralla ompeleella. 

Pakkasvaraa

Pakkasia odotellessa valmistui taas muutamat villasukat. Nopealla aikataululla parille mummulaan tulijalle ja kaksien puhkikuluneiden tilalle itsee yhdet uudet. Kaikki seiskaveikkaa.

Tuon"dalmatialaisen" jalkoihin valitsin langan äidin korista - lapselle iloista ja joku väri, jota saan helposti seuraavalla kerralla vietyä takaisin. Tummemmassa on kirpparilta löytynyttä tummanpunaista ja joku limenvihreä jäännösnytty,
- Otto sai noin hienot. 

Aloin kiireesti miettiä selitystä, miksi on erilaiset sukat. Mutta kun punaiset sukat oli vedetty jalkaan, niin...

- Hienot! Näiden kanssa nukutaan ensi yö.

Omat sukat on siitä samasta kirpparilangasta (viisi aloittamatonta kerää kympillä). Käsityökerhossa yksi kutoi palvelutaloon putkisukkia, joissa oli hauskat kierteet. Tein sitten oman version, mutta kantapäillä. Kunhan vielä jaksaisin/viitsisin/ehtisin päätellä, niin vanhat loppuunkuluneet voisi siirtää eläkkeelle.

Mallissa on 6 jaollinen määrä silmukoita. 3 oikein, kolme nurin ja sitä 3 kerrosta, Sen jälkeen mallikertaa siirretään yhdellä eteen- tai taaksepäin riippuen siitä kumpaan suuntaan haluaa kierteet. 

Myssyjä matkaan

Eilen kävin Espoossa ja vein kassillisen sytomyssyjä eteenpäin toimitettavaksi. Osan olen neulonut itse, suurin osa tällä kertaa oli pikkusiskon käsistä ja muutama yhdeltä ystävältä. Vielä olisi muovikassillinen puuvillalankoja, mut nyt keskityn varmaan enempi muihin käsitöihin välillä.
Lasten syöpäosastolla on myssylaatikko eikä ole ihan tyhjänä, joten valinnanvaraa riittää joksikin aikaa. Ehkä voisikin tehdä välillä aikuisten kokoja, niitäkään en ole neulonut/virkannut pitkään aikaan.

Oma potilas sai nykyistä lempiväriä olevat piirakkasukat. Olin niin innokas aloittamaan kuvion opettelua, että unohdin ekasta sukasta resorin enkä huomannut ennenkuin aloitin toista sukkaa. Eikä ole sitten resoria siinäkään. 

Tilkkumatto

Ronttismäen tehtaalaismuseon porrasmatot kuluivat tiensä päähän. Killalle tuli varovainen ehdotus uusista ja pari ekaa on nyt valmiina. Tässä toinen niistä. Tilkut ovat enimmäkseen kahden kiltalaisen leikkaamia ja kun molemmat ovat violetinrakastajia, niin koitin saada reunaan lilan/violetin raidan.

Pohjana on huonekalukankaan iosja mallipaloja, Ompelin niitä ensi pötköksi, yhdyssauma monipistosiksakilla. Taitoin kaksikerroin ja ompelin ympäri, melkein :) Pitää muistaa jättää kääntöaukko.
Piirsin kulmista 45 asteen kulmassa viivan pohjan keskipaikkeille ja yhdistin viivojen leikkaupisteet, piirsin senkin kankaalle.
Aloitin ompelun sitä yhdistämisviivaa pitkin. Tilkut ovat enimmäkseen 5x10 cm, taitoin jokaisen pituussuuntaan kolmeen osaan ja ompelin keskeltä kiinni. En mitannut paikkaa, sen oppii silmämääräisesti kohtuuoikeaksi aika nopeasti. Keskiviivan täytyttyä aloin kiertää sitä ympäri noin parin sentin päästä edellisestä ompeleesta.

Ompelu kannattaa aloittaa keskeltä, niin työ ei jumitu koneeseen. Kun tilkut olivat suurimmaksi osaksi valmiina, niin työ sujui aika joutuisasti.

Tämän maton koko on noin 60x90 cm. Valmiiksi leikattuja tilkkuja jäi jälelle rasiallinen ja huonekalukankaitakin on vielä, joten taidan aloittaa seuraavankin maton ja viedä sen sitten jollekin toiselle jatkettavaksi. Kun sain tilkut valmiina, tässä ei toteutunut alkuajatus - talkootyönä joku aloittaa ja siivoaa tilkkurasioitaan ja seuraava jatkaa. 

Tuo oma, mummoni 1960-luvulla ompelema matto alkaa olla niin kulunut, että reunoilta tippuu tilkkuja, joten ehkä se omakin pöytä tulee siivottua vielä. Mummu on ommellut työn säkkikankaalle ja se on kestänyt hyvin. Lapseni ompelivat yhden maton säkkikankaalle 1990-luvulla ja sen pohja kesti kymmenkunta vuotta. Äiti ompeli useamman maton itselleen ja lapsenlapsilleen tämän vuosituhannen alussa ja säkkikangas hiutui suikaleiksi jo parissa vuodessa. Jos näkee maton tekemisen vaivan, kannattaa valita kunnon pohjakangas. Kaksinkertainen huonekalukangas ja kolminkertainen tilkku kulkivat ompelukoneessa hyvin.