tiistai 27. syyskuuta 2016

Maaliskuun haaste

Aika pahasti on jätättänyt nämä killan haasteet. Aamuyöllä valmistui yksi.



Maaliskuun haasteena oli inspiraatio ja yllätys. Siinä piti ottaa esiin edellisistä pistokkaista kaksi ja hakea linjoja ja värejä sieltä. Aika pitkään värkkäilin tuota luonnostakin ja suunnittelin siihen kankaita - käymättä kaapissa. Sitten taas sattuma puuttui peliin; pöydällä oli silitystä odottamassa yksi pieni kirppisliina,


Sen kuvioiden mukaan yksi luonnosversio. Piirsin siitä myös (ikkunaa vasten helppoa) viivapiirroksen ja aloin kokeilla sen osia kaavana. Silitin pohjakankaalle liimaharson. Kangaspaloissa on parin kolmen millin saumanvarat.


Kun kuviot ja kaavat eivät ihan täsmänneet, niin jätin kaavan muutaman viivan kohdalta leikkaamatta, ettei applikokoinnit ja kirjannat menneet rikki - paitsi alakulman kuvio, josta jo luonnoksessa ajattelin nipistää vähäsen.


Samanvärisiä kankaita EI pitänyt tulla vierekkäin, mutta toisin kävi tuolla alakulmassa, kun palat suureni ja värillisiä jäi pois. Ehkä lähimpänä luonnosta kuin yksikään aiemmista töistäni. Värimaailma on tuota sinistä lukuunottamatta aika kaukana siitä, mitä luonnostellessa mietiskelin.


Ja tässä valmiina. 









torstai 22. syyskuuta 2016

Jotain valmiiksi

...edes joskus.
Kaikki käsityöt on oleet vähän jäähyllä, mut ehkä nyt jaksan vähän enempi, kun nuo sairastelevat läheiset voi paremmin eikä elämä täyty pelkistä huolista.

Vuosis sitten sisko ompeli äidille tyynyliinamallisen päällisen, aloitti toista ja matkusti etelään talvehtimaan. Ennen lähtöään hän toi minulle sen aloitetun ja pyysi tekemään valmiiksi. Juu, äkkiäkös tuon. Mut ei just nyt. Eikä nyt. Eikä...
Eilen aamulla se sit valmistui. Sisko oli applikoinut verhokankaan kuvion osittain vihreän kankaan päälle ja tikkaillut jonkin verran molempia. Mulla oli useampi pala verhoa ja vähän tuota vihreääkin enkä muistanut ollenkaan, olinko saanut jotain jatkotyöstöohjeita vai en. Kankaiden välissä oli lappu, josta selvisi koko.


Leikkasin parista tulppaanista läheltä kuvion reunaa (kuten siskokin oli tehnyt) ja väliin suoraa. Välipaikassa on normisaumaa kuvioiden välit. Leikkasin viillon melekein ompeleeseen asti ja käänsin kuvio-osat työn oikealle puolelle. Silitin ja kiinnitin nuppineuloilla. Ensin suoraommel läheltä reunoja ja sen jälkeen siksak. 



Tämä on niin paksu kangas, että nuppineulakiinnitys kesti hyvin. Tilkkutyökankaista olen tehnyt niin, että silitän kuvion kohdalle liimaharson ja kiinnitän sen pohjakankaaseen sillä tai sitten harsimalla. 


Muutama työvaihekuva yhdestä vanhasta työstä.





Tässä on kuvion kohdalla liimaharso ja reunan kiinnitys tikkauksen yhteydessä pariin kolmeen kertaan suoralla ompeleella. 



Pakkasvaraa

Pakkasia odotellessa valmistui taas muutamat villasukat. Nopealla aikataululla parille mummulaan tulijalle ja kaksien puhkikuluneiden tilalle itsee yhdet uudet. Kaikki seiskaveikkaa.


Tuon"dalmatialaisen" jalkoihin valitsin langan äidin korista - lapselle iloista ja joku väri, jota saan helposti seuraavalla kerralla vietyä takaisin. Tummemmassa on kirpparilta löytynyttä tummanpunaista ja joku limenvihreä jäännösnytty,
- Otto sai noin hienot. 
Aloin kiireesti miettiä selitystä, miksi on erilaiset sukat. Mutta kun punaiset sukat oli vedetty jalkaan, niin...
- Hienot! Näiden kanssa nukutaan ensi yö.



Omat sukat on siitä samasta kirpparilangasta (viisi aloittamatonta kerää kympillä). Käsityökerhossa yksi kutoi palvelutaloon putkisukkia, joissa oli hauskat kierteet. Tein sitten oman version, mutta kantapäillä. Kunhan vielä jaksaisin/viitsisin/ehtisin päätellä, niin vanhat loppuunkuluneet voisi siirtää eläkkeelle.
Mallissa on 6 jaollinen määrä silmukoita. 3 oikein, kolme nurin ja sitä 3 kerrosta, Sen jälkeen mallikertaa siirretään yhdellä eteen- tai taaksepäin riippuen siitä kumpaan suuntaan haluaa kierteet. 



torstai 8. syyskuuta 2016

Myssyjä matkaan

Eilen kävin Espoossa ja vein kassillisen sytomyssyjä eteenpäin toimitettavaksi. Osan olen neulonut itse, suurin osa tällä kertaa oli pikkusiskon käsistä ja muutama yhdeltä ystävältä. Vielä olisi muovikassillinen puuvillalankoja, mut nyt keskityn varmaan enempi muihin käsitöihin välillä.
Lasten syöpäosastolla on myssylaatikko eikä ole ihan tyhjänä, joten valinnanvaraa riittää joksikin aikaa. Ehkä voisikin tehdä välillä aikuisten kokoja, niitäkään en ole neulonut/virkannut pitkään aikaan.



Oma potilas sai nykyistä lempiväriä olevat piirakkasukat. Olin niin innokas aloittamaan kuvion opettelua, että unohdin ekasta sukasta resorin enkä huomannut ennenkuin aloitin toista sukkaa. Eikä ole sitten resoria siinäkään.