tiistai 30. joulukuuta 2014

Pakkasvaraa

Käsityöt ovat viime aikoina jääneet aika vähiin. Elämä ei aina kohtele silkkihanskoin ja iski aika totaalinen väsymys. Sukankudin kuitenkin on aina menossa ja valmistakin syntyy - välillä hitaammin, välillä nopeammin.


Harmaita lankoja on kertynyt kaappiin, kun iloisemmista langoista on kivampi kutoa sukkia. Nyt on valmistunut muutamat harmaatkin. Punaiset raidat ovat langasta, jonka sain anopilta esikoisen sukkia varten yli 30 vuotta sitten. Nämä muut ovat seiskaveikkaa - aina vaan sitä, vaikka moneen kertaan olen päättänyt kokeilla välillä jotakin muutakin lankaa, kun nuo nykyiset seiskaveikat nukkaantuvat niin nopeasti.


Lapsenlapsi tilasi pari viikkoa sitten sukat ja valitsi itse langan. Välipäivävierailulta hän lähti kotiin uudet sukat jaloissaan.

Uuttakin mallia piti kokeilla. Ihan vaan jalassa olevan sukan ja siskon puheiden mukaan. Vaan eipä tullut samanlaista. Jokin meni pieleen. Purin ja sain seuraavaksi aikaan melkein sitä mitä pitikin, näytti oikealta, mutta kuplat eivät nousseet ja nurja puoli olikin ihan erilaista. Purkuun ja uusi yritys. Jonkun nimenhän se sisko oli tälle tekniikalle sanonut ja kirjoitin sen muistiinkin, mutta mutta... Oman neuleen malli alkoi näyttää samalta kuin jalassa olevien sukkienkin, joten oikeilla jäljillä olin. Nyt olen löytänyt sen kuplasukkien ohjeenkin, esimerkiksi http://nemirannurkkaus.blogspot.fi/2014/04/kuplasukka-ohje.html





tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukortit postiin

Ehtivät ajoissa, vaikka teinkin kahteen kertaan. Ajoissa, vaihteeksi paperiset, joista lopulta käytin vain pari. Siivousvimman iskiessä ja yhtä kangaskasaa peratessa käteen osui harsokangas, jossa oli kultaisia kukkia. Mietin, että heittäisinkö jo pois, kun se on aina vain käyttämättä. Päätin kokeilla korttiin. Samoin kävi muutamalle nallekuviolle, jotka katosivat jonnekin tavaramassaan jo monta vuotta sitten ja putkahtivat nyt esiin.
Alkoi uusi korttipaja. Parin illan ompelujen jälkeen alkoi korttipino olla tasausvaiheessa.



Sinisissä kuusissa on kukkakangasta yhtenä tai kahtena palana ja kankaan loppurippeille vielä sinistä kuitukangasta. Päällä on valkoista kuitukangasta, jossa on kultaisia lankoja ja hopean tai kullan väristä leveää kuitunauhaa. Vihreä/vaalenapunainen kuusipala on ihan ensimmäisestä tilkkumaalauskokeilustani.



Nallekorttien pohjat ovat punaisia ja kirjavia hulpioita. Villapaidasta tein joskus jotain pikkupussukoita, viimeinen jämä päätyi kortiksi.


Yksi ihan ensimmäisistä tekstiilikorteistani oli iso farkkukortti. Nyt siitä tuli kaksi pienempää.


Montakohan vuotta on siitä, kun olin mukana tuumasvaihdossa. Oijoi. Siitäkin oli jäänyt yksi tähtipätkä, joka nyt on kortissa - melkein kokonaan. Hulpiopohjille tikkailin vanhoja joulumerkkejä, joita nyt palauttelin tämän vuoden joulukorteissa. 

Siivous meni taas ompeluksi, kesti monta iltaa eikä työpöytä tai laatikot ole yhtään siistimpiä kuin ennenkään. Silppurasioiden roskikseen kaatoajatus kypsyi muutamaksi uudeksi ideaksi, joten taidan taas yrittää tulla toimeen niiden kanssa. 
Ja ensi vuodeksi on paperiset kortit valmiina. Tai ehkä jollekin vuodelle, jolloin en enää jaksa tehdä kortteja :)




maanantai 1. joulukuuta 2014

Nappeilu jatkuu

Nappien virkkuusta tuli ainakin hetken suosikki. Nyt enemmän semmoinen helposti ja keyvesti mukana kulkeva käsityö. Osittain tuon ominaisuuden vuoksi olen jo menettänyt kymmenkunta kukkaa, mutta myös saanut jaettua innostusta.


Äiti on joku vuosi sitten virkannut itselleen pienen kylpylälaukun, jossa kulkee kevyesti avaimet, kännykkä ja nenäliinat. Sairastumisen jälkeen kädet eivät enää suostuneet käsin ompeluun ja laukku jäi vuorittamatta. Lisäsin tähän vuorin, hihnan ja läppään koristekukat. Hihnassa on venymätön noin sentin levyinen nauha, jonka ympärille virkkasin samaa kirjavaa lankaan, josta on nuo koristeraidat.





Pitäisi tehdä sininen 40x40 cm kokoinen työ ja alustavasti nämä ovat tulossa siihen. 
Joissakin napeissa on niin pienet reiät, ettei virkkuukoukku lankoineen mahdu niistä läpi kuin kerran tai pari, Yhtä monta silmukkaa joka reiästä tietää parillista määrää. Näihin, missä on pienemmät reiät, olen virkannut parittoman silmukkamäärän ja pujotellut keskelle muutaman kierroksen lankaa.


Näitäkin on jo riittävästi yhteen työhön.

Violetteja ei ole vielä, mutta yhtenä iltana tuli kerittyä valkoista ja...


...katsottua myöhäinen teeveeohjelma, jota en ollut aikonut katsoa.


Näiden loppusijoitusta ihmettelen vielä itsekin yhtä paljon kuin tuo Saarenmaalta mukaan tarttunut romudrontti, jonka kulmikkaan munan tein tilkkukurssilla Virossa. Munan päällä on itse kutomaani kangasta - puuvillaa ja villaa ja tuon jälkimmäisen vuoksi sille kävi köpeösti pesukoneessa. Munan sisällä rapisee saarenmaalainen pikkukivi.