maanantai 31. lokakuuta 2016

Juhannusruusu -matto

Kun niin monet virkkailevat mattoja, niin pitihän sitä sitten minunkin kokeilla - ensinnäkin olisiko tämä mun juttuni laisinkaan ja toisekseen kestäisikö ranne. Ranne kesti, mutta herättelin pitkään oireettomana ollutta tenniskyynärpäätä. Ehkä voisi virkata vähän vähemmän kerralla.

Eteisen vanha matto alkoi lerpattaa reunoilta ja kun yksi lapsenlapsista vessasta tullessan törmäsi siihen juuttuneeseen oveen, niin kiersin maton rullalle samantien ja jotain uutta pitäisi nyt saada tilalle niin, ettei ole mattoa oven kohdalla.


Tämä on Juhannusruusu -mallilla - melkein. Reunassa loppui ontelokude, tein uuden version ja sama juttu. Tämä on nyt neljäs versio noiden ulommaisten kerrosten kanssa - aika liki alkuperäistä ohjetta, mutta silmukkamääriä piti kokeilla, että sain niitä vähemmäksi ja kuteen riittämään ja maton piti olla tasainenkin vielä. Kolmannella kerralla jäi kaksi viimeistä lenkkiä päällystämättä, neljännellä metri kudetta.
Mattoon olen muuten ihan tyytyväinen, mutta tuo väri ei sit kotona sopinutkaan niin hyvin kuin sitä valitessa kudevyyhtinä kaupassa. Matolle on kuitenkin jo koti tarjolla.
Säkillinen muita keriä on vielä odottamassa "kukkakedon" valmistumista, joten eiköhän tätäkin juttua tule jatkettua. Siskon kanssakin jo sovittiin lisäerän hankkimista. Kumpikaan ei taitaisi uusia kuteita tarvita, mutta...
Vähän muutosta seuraavankin maton malliin, koska haluaisin parvekkeen oven eteen puolikkaan.




keskiviikko 19. lokakuuta 2016

(Toukokuun) haaste

Oivoi, luulin saavani haasteet pois työlistalta, mutta ei onnistunut vielä. Ihan järjestyksessä nämä eivät ole tulleet tehtyä ja vielä puuttuu - liian monta.

Toukokuun aihe oli älyvaate ja tekniikka vapaa. Idea oli heti, mutta miten se liittyy aiheeseen, niin sitä en alkanut alussa edes miettiä. Käsitöihin liittymättömiä murheita oli liikaa, joten tämäkin jäi välillä täysin unohduksiin.
Millainen on älyvaate. Sitä piti tutkia googlaamalla. Pienenpieniä piuhoja ja jossakin pikkuruinen virtalähde. Tulevaisuudessa ihminen voisi mahdollisesti tuottaa vaatteeseensa energian itse - liikkumalla, hengittämällä, sydämen lyönneillä. Tuo sopi ideaani.


Vaatteiksi applikoin pari kolmiota ja sen jälkeen tikkasin pohjan - osa kaikutikkausta ja osa pohjakankaassa olleen kuvioinnin mukaan. Kankaan löysin eurolla kirpparilta, jonkun tuntemattoman "rykkityyki". Vanha lakana, jossa oli keltaisia ja sinisiä värialueita ja niiden sekoituksia, kankaanpainannassa läpi menneitä kuvioita.
Sitten piuhojen asennus. Hahmojen rangat/rungot tein vanhoista kangaspuiden niisistä, joita oli yhdessä tuttavan naapurin vintin perkauksessa esiin tulleessa lankapussissa. (Käsin jäännösmateriaaleista kehrättyjä puuvilla/pellavalankoja, ei oikein kestänyt kerimistä, joten opettelen ehkä tuftausta, kunhan saan vermeet lainaksi.)


Niidet kiinnitin harsimalla, parsimalla ja kirjomalla.
Alakulman koukerokiemurat tuntuivat vielä kaipaavan jotain, joten lisäilin sinne vähän kirjontaa, pintakerrokseen, että tikkauskuviot pysyivät edelleen pulleina.


Ja siinä se. Lenkillä joutuu käymään, että saa virtaa :)