maanantai 31. maaliskuuta 2014

Toteemi

Tarvitsin työn, jossa olisi jotain käytettyä ja huopunutta. Sisko oli vähän aiemmin tuonut vahingossa pesukoneeseen ajautuneen huivin, jossa oli helposti kutistuvaa ja sitten toisaalla ei. Ihanasti rypistyneestä lempihuivista tuli vähän liian epämääräinen käytettäväksi.


Alussa ei ollut muuta suunnitelmaa kuin, että tästä jotakin. Huivi oli pehmeää ja helposti muotoutuvaa, joten siitä saisi jonkin kolmiulotteisen pinnan. Vähällä vaivalla ajattelin silloin, mutta ei se sitten ihan niin mennyt.
Kirpputorilla huomasin jossakin pöydässä pussillisen verhorenkaita, muistin huivin ja ensimmäinen työstöidea valtasi ajatukset. Tuntemattoman verhorenkaat muuttivat uuteen osoitteeseen.


Aloitin työn siirtämällä huivin hapsut samaan päähän. Huivi kutistuisi käsitellessä ja päätin lyhentää sen vasta, kun mitta tuntuisi sopivalta.


 Musta pehmeä osa oli violettien välissä ja niihin upottelin verhorenkaita, myöhemmin myös laatikosta löytyneitä pienempiä renkaita, joita parikymmentä vuotta sitten ostin jääkaappimagneettiperhosia varten.  Virkkasin jonkinmoisen määrän perhospohjia, mutta valmiista en tykännytkään niin paljon, että koko suvun jääkaappien ovissa olisi lepäillyt pitsiperhonen. Nyt tuli niillekin renkaille käyttöä - aika tavaran kaupittee. Ja ne perhospohjat ovat yhtä lukuunottamatta löytäneet paikkansa korteissa.
Kurttasin ja venyttelin verhokankaan renkaiden ympärille ja ompelin nurjalta kiinni. Renkaiden väleihin jäi poimuja, niitä harsin jäämään tiettyihin paikkoihin. Huivia pohjaan kiinnittäessä tikkaisin laskosten välejä tiheästi pohjaan kiinni.
Violetit kuviosoikiot rypytin pohjakankaaseen. Innostuin tästä tekniikasta ehkä noin 10-15 vuotta sitten, kun näin sen ohjeen jossakin saksalaisessa tilkkulehdessä. Alkuinnostuksessa siitä piti syntyä vaikka mitä ja paljon, mutta kokonaista työtä en ole koskaan tehnyt näin, joitakin yksityiskohtia silloin tällöin.


Muutama viikko sitten löysin uuden kirpparin avajaisista pitkät puuhelmet eurolla. Nekin pyysivät jo heti hyllyssä pääsyä tähän uuteen työhön. Pohjakin oli siinä vaiheessa jo valmiina ja se kaipasi jotain lämmintä ja värikästä.
Pohja on yhden entisen kiltani jäsenen värjäämä. Hän  toi kerran kassillisen kankaita kiltaan, kaatoi ne lattialle ja pyysi ottamaan siitä, jos jotakin tarvii. Ensin en ajatellut ottaa mitään, mutta tuo sininen kuitenkin lähti mukaani. Isoin painopinta on kokonaisena ja pienemmistä leikkasin suikaleita ja yritin sovitella niitä niin, että saisin ruutupintaa.
Tikkaukset ovat eri kokoisia spiraaleita.


Helmiraidassa oranssien puuhelmien välissä on muutamia mustia muovihelmiä ja työn alaosassa lisäksi siellä täällä joitakin pieniä violetteja helmiä. Työ oli Imatralla tilkupäivillä Vanhojen vanuneiden näyttelyssä. Toteemi valmistui kyllä jo edellisenä iltana, mutta aika tuntui loppuvan kesken, joten oli vain päätettävä, että nyt se on valmis. Oransseja helmiä kiinnitän työhön ehkä vielä vähän lisää. 


Nimi Toteemi kävi mielessä silloin tällöin ja sen ilmoitin eteenpäin jo ennen kuin työ valmistui, joten se oli sitten siinä, en alkanut miettiä mitään uuttakaan. Valmiin työn koko on 64x95 cm.

Mutta mikä on toteemi? Mitä se merkitsee?
Wikipedia: Toteemi on mikä tahansa luonnollinen tai yliluonnollinen kohde, yleensä luonnonilmiö, kasvi, olento tai eläin, johon ihmisen uskotaan olevan maagisessa yhteydessä. Maailmassa on arvioitu olevan yli 500 toteeminimikettä. Ihminen, jolla on toteemi, kokee omaavansa toteeminsa voimia ja olemusta. Toteemi voi yhdistää myös joukkoa ihmisiä tai kokonaista heimoa. Toteemiuskoon kuuluu käsitys, että eri ihmisillä tai ryhmillä on eri toteemit, joiden mukaan osa näiden ihmisten piirteistä määräytyy. 
Vähän kautta rantain sain tähän sovellettua maagisen yhteyden siskooni. Meillä on lähes tasan vuosi ikäeroa, olemme monessa suhteessa hyvin erilaiset, mutta monissa asioissa käyttäydymme kuin kaksoset. Välillämme on ainakin tuo maaginen yhteys. Soitamme tai viestittelemme usein yhtä aikaa toisillemme, lähettelemme toisillemme samaan aikaa samoista ruoka-aineista tehtyjä reseptejä. Joskus nuorena olemme eri puolilla Suomea kokeilleet samaan aikaan samanlaista puseroa. Valvomme öitä yhtä aikaa. Kun sisko on kipeänä, tiedän sen usein tietynlaisesta aamukurkkukivusta ennen kuin olen kuullut siitä siskolta. 



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kirjanmerkkejä 2


Kirjanmerkkiprojekti jatkui useamman päivän. Ylimmässä on suikale verhokangasta - jatkoin spiraalia tiheällä siksakilla ja tikkasin spiraaleita valkoisella langalla. Keksimmäisessä on kaksi kapeaa pitsiä, joiden väliin tukkaisin kuvion sinisellä. Alimmassa on pätkä pitsiä. sitä riitti kahteen merkkiin ja vielä jäi yksi ruusu, joka sekin on yhdessä merkissä.



Tuttava teki farkkualukkua, sain ylijääneet lahkeet. Niissä oli kiristysnauhat, joista nyt olen toisen pukanut näihin merkkeihin. Farkkukangasreunoja en suoristanut. 



Oranssia itsevärjättyä, pitsiä, verhokangasta ja nauhaa. Alimmassa lymyilee viimeinen pala ruusupitsiä.



Kolme kirjanmerkkiä lähti jo jakoon, mutta suurin osa on menossa arpavoitoiksi. Merkkien leveydet vaihtelee vähäsen ja on neljän viiden sentin luokkaa. Pituus on parikymmentä senttiä. Välissä on maalaushuopaa. 

Vanhassa blogissa olisi lisää kirjanmerkkejä, periaatteessa. Näyttävät osuneen juuri niille vuosille, kun Vuodatuksesta hävisi kuvat. Sieltä hävisi myös sivu, joissa on korttien ja merkkien työohjeet, joten en nyt laittanutkaan niistä mitään linkkiä tänne. 




Kirjanmerkkejä 1

Arpavoittoja. Hmm. Jotain ommeltua nyt ainakin. Ja jonkinmoinen määrä. Siispä pöydän siivoukseen ja kortteja ja/tai kirjanmekkejä. Molempia tarviin muutenkin ja silppupurkit pursuavat taas monenmoista - tilkkuja, pitsipaloja, montaa muuta. 



FQ-kangasta ja kapeaa punaista pitsiä, vähän valkoistakin, polvekenauhaa ja tikkauksia. 



Tilkkutyöstä yli jäänyttä mustavalkoista tilkkukaitaletta ja piristeeksi tikkausta punaisella. Näistä tuli näitä melko tummia ja muutama, jossa oli aika paljon enemmän valkoista. 



Oranssia itse värjättyä pohjana ja paloja teneriffalaisen kangaskaupan heräteostoksesta, vihreäpohjaisesta trikoosta, jossa on kiiltävä painatus. Monta palaa siitä olen jakanut pois, kun en oikein osaa mitään kiiltäviä käyttää. Kirjanmerkkeihin ja kortteihin olen saanut uppoamaan sitä jonkin verran. Taitaa olla viimeiset tilkut menossa.



Kirjanmerkki pilalle menneestä kangaspalasta, jota en kuitenkaan voinut heittää pois. Kun noin vuosikymmen sitten innostuin solarigrafioista ja niistä oli jo kaikki (?) säätöversiot kokeiltuna, niin tein vielä yhdelle valokuvapaperille fotogrammin - valotin pieniä foliokuvioita ja klemmareita, kun just siihen hätään ei ollut parempaakaan heti käden ulottuvilla ja piti äkkiä päästä kokeilemaan riittääkö tavallinen pöytävalaisin valotukseen ja minkämoisella ajalla. Se kokeilupala kulki sitten mukana uuteenkin kotiin. Täällä olin menossa syanotypiakurssille ja piti saada jotain valotettavaa ja tuo putkahti esiin jostakin kuvakansiosta. Suurensin sen koneella, printtasin muoville ja valotin kankaalle. Se jäi liian valkoiseksi ja värjäsin sen teellä. Aika ankea sävy jäi. Palassa oli ihan hyviä kohtia ja ajattelin, että johonkin korttiin ehkä joskus. Nyt on parhaat palat käytetty ja lopun heitin roskiin.


Aika hidasta siivousta eikä materiaalien vähentyminen paljon pöydällä ja rasioissa näy. Valmista tulee, mutta sälä ei tunnu vähentyvän ollenkaan.