tiistai 31. lokakuuta 2017

Elämän polkuja

Päivitykset jätättävät pahasti, mutta niinhän elämän poluilla usein käy - aina ei elämä mene niinkuin itse on suunnitellut.
Tämä työ oli näyttelyssä Forssassa jo kesällä ja joulukuun alkupuolella se on Oulussa.

Olin aloittanut työn jo hyvissä ajoin, mutta ideani ei sit jossakin vaiheessa enää ollutkaan itselleni mieleinen ja pitkän hauduttelun jälkeen syntynyt uusi oli jäljellä olevaan aikaan nähden liian työläs. Kaivoin kaapista vanhoja alkuja ja yksi sopiva löytyi. Kun muut laittoivat jo valmiiden töiden kuvia ryhmän Dropboxiin, alkoi paineet olla aika korkealla. Ja sittenhän sinne yhtenä päivänä ilmestyi valmiina työ, joka oli hyvin samantyylinen kuin mitä minulla oli tulossa. Blääh!!! Pikkuisen paniikkia.
Jotain käsin painettua, jota voisin jatkaa itse värjätyillä kankailla. Joku polku jostakin jonnekin. Apua! Vajaa pari viikkoa aikaa. Työn pitäisi liittyä jotenkin omiin kokemuksiin. Mitä mukanani kannan. Ympärysmittaa vähintään viisi metriä. Olisin vielä liemessä.
No, joku mielikuva - sopivia kankaita vain esiin. Sitten tuli tuo tekstiiligrafiikalla painettu kangas. Just hyvä, mieleinenkin, mutta jos käyttäisin sitä, menisi suunnitelma taas kerran uusiksi. Grafiikkapalassa on spiraalia, se on minulle läheinen kuvio jo lapsuudesta asti. Toisessa työssä oli vielä ihan pikkuinen nurkka tikkaamatta ja sitten tämän ison työn kimppuun. Mutta mitä teki ompelukone. Hajosi. Paininjalka tipahteli. Ei auttanut minkäänlaiset väännöt. Laitoin viestin siskolle ja kerroin miten kävi ja jos hän liikkuu kaupungilla, niin voisko kuskata minut koneeni kanssa huoltoon. Kyllä. Ja lupasi vielä pakata oman koneensa mukaan, että pääsen kotiin tultua heti ompelemaan. Ihana sisko!!! Kokeilin vielä paininjalkaa, putosi, kokeilin toista, jossa on erilainen ruuvi. Lopulta vain tikkausjalka ei enää pysynyt paikoillaan. Saisin päällisen, mutta... Vähän epätilkkutyömäisesti voisin ommella kaitaleet myös vanun ja vuorin läpi. Työ on tehty omalla koneella. Kaitaleissa ei tarvinnut tikkausta ja reunoilla tein niitä käsin.


Jatkoin keskuskuviota spiraalina, vähän eri värejä ja hissukseen sävyjä muuttaen ja yksi kapea tummanruskea viiru mukaan korostamaan sipraalimaisuutta ja tuomaan särmää väreihin.


Kiireessä meni välillä kaksi kaitaletta samaa väriä samaan reunaan, onneksi huomasin ennen kuin oli jo muutama kierros siinä ympärillä..


Pieniä yksityiskohtia hoksattaviksi sinne tänne. Linnutkin ovat olleet tärkeitä lapsesta asti. Tunnistuksen kanssa on vähän niin sun näin, mutta aika helposti jään seurailemaan niitä.


Pohjakankaassa on kloritella käsiteltyä kangasta - lintuja siinäkin. Ihan pikkuisen loppui kangas kesken. Kulmatilkun viereen tein muutaman ympyrän, niin ei näytä paikatulta ja noita ympyröitähän työssä on muuallakin.


Polku jatkuu aurinkovärjätyssä höyhenessä, nousee ilmaan - unelmia pitää olla. Aina!


Elämän polkuja valmiina. Sitä ympärysmittaakin kertyi nipin napin yli viisi metriä. Työ valmistui  ihan ajoissa, edellisenä iltana pari minuuttia vaille puolen yön.