maanantai 30. marraskuuta 2015

Hiljaisuus

Kolmas killan haastetyö valmistui. Kuvansiirtoa. Helppo nakki, yhteen aikaan tein näitä useita ja kokeilin eri ainailla ja tekniikoilla, liimoilla, lakoilla ja silittämällä.

Siis yhteen aikaan, vuosia sitten. Osaamistaan ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. ...eikä apuaineiden säilyvyyttä. Liima, joka oli hyvin toimivaa, loppui kaupoista ja siitä sanottiin, ettei sitä tuoda enää maahna. Sen purkin pohjalla oli hädin tuskin joustava pieni klimppi. Turhaa säästöä aikanaa, nyt sitä ei voinut enää käyttää.
Kun se hyvä liima oli loppu, ostin sitten sitä mitä oli. Sillä tein muutaman kokeilun, mutta en yhtään onnistunutta. Osa kuvasta jäi, osa kiertyi huuhdellessa rullaksi sormien alla. Niin nytkin. Siinä tärvääntyi vanhan luonnontieteen koulukirjan variksen luuranko ja yksityiskohtakuvia höyhenistä ja sulkien rakenteesta. Jokin pieni pala sulkaa jäi kankaaseen kiinni eikä lähtenyt irti millään ilveellä.
Kokeilin Eri Keeperiä, mutta siinä kävi samoin kuin tuon toisen liiman kanssa - kuva kiertyi helposti kokonaan irti. Vanhan tietokirjan kroolausopit huuhtoutuivat viemäriin.
Seuraavat pari kokeilua yritin Kiva-lakalla ja parilla kuvalla viime viikonlopun Hesarista. Jotain vähän parempaa, muttei kovin käyttökelpoista. Paitsi. Ehkä sittenkin. Toisen kuvan hieroin kokokaan irti, kun se kerran lähti ja toisen päätin käyttää, kun alkoi määräaikakin lähestyä loppuaan (tänään).
Repaleinen siistokuva on peilikuva Valkeakosken Säterin tehtaan muutaman vuoden tyhjillään olleesta pääkonttorista - lasiseinä, portaikko ja flyygeli.


Leikkasin kuvan, levitin sen kuvapuolelle lakkaa ja taputtelin indigovärjätylle kankaalle kuivumaan. Kuvasta lähti huuhdellessa pieniä osia, laitoin kuitenkin kuivumaan. Päätin sit hieroa sen vielä hieman repaleisemmaksi. 
Värien puolesta tuli heti mieleen indigolle kaveriksi ruostevärjäys ja sitähän piti etsiä kaapista. Pujotteluleikkauset vähän kuvan mukaan ja hommiin. Pujottelun alla on liimahrsollinen pala vanhaa lakanaa. Ekat tikkaukset tein tässä vaiheessa ja vinkit niihin tuli kuvasta ja pujottelusta. Vielä löytyi pala vanhaa 40 gramman vanua ja taustalle puuvillakangas. Sen jälkeen tikkailin lisää.


Ruosteisimmissa kohdissa neula takkusi ja silkkilanka katkeili. Vaihdoin uuden neulan ja keinokuitulangan, niin sujui paremmin. 



Ja tässä valmis hiljaisuus, koko A4. Kulunut näkymä autiosta tilasta ja ruostunutta pintaa. Kuvan jatkoajatukset ja materiaalvialinnat tulivat alitajunnan kautta. Ompelua aloittaessani ajatukset oli vähän toisenlaiset.

Kuvansiirtoja kankaalle haulla löytyy muitakin ohjeita ja tännekin voi tulla lisää, kun tämä homma nyt vaatii jonkin verran harjoittelua vielä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pakkasta vastaan

Talven varalle muutama neulekin. Viime talvena sain kukkien kastelupalkkiona ja etelän tuliasina ohuta villalankaa. Noin kymmenkunta aloitettua versiota eikä mikään oikein tuntunut hyvältä ja omalta. Sitten näin yhden raitaohjeen ja ajattelin kokeilla sitä. Vieroksun kaikkia vähänkään monimutkaiselta vaikuttavia neulemalleja, mutta nyt kun olen muutaman tehnyt, niin suurin osa on lopulta aika helppoja, kunhan on alussa jaksanut muutaman kerran keskittyä mallineuleeseen.
Huivin alku ei näyttänyt hullummalta, neulominen jatkui ja se valmistui aika nopeasti. Toivottavasti saan päättelynkin aikaan ennen kuin talvi loppuu.


Lankaa jäi vielä - ehkä kämmekkäät. Ajattelin, että voisin tuolla samalla mallilla kehitellä valkoisen pipon ja ehkä lapasetkin.

Sukkiakin on syntynyt muutamat - esikoisen perheelle. Puoliksi isoja ja ja pieniä.


Päättelyä vailla nämäkin.


Miniän sukanvartta



ja lisänä myös lasten. Aika monet kuplasukat on jo tullut neulottua, joten päätin vaihtaa mallia.


Ekat räsymattosukkani. Toisetkin jo tulossa. Kuvittelin, ettei noissa ole niin väliä, mitkä langat yhdistää, mutta se ei sitten ihan niin mennyt. Parin surkean värivalinnan jälkeen nyt on parempi vaihtoehto aluillaan.
Kässäkerhossa kuulin, että teräosa pysyy napakammin jalassa, jos sen päällisen neuloo resorilla. Joku toinen kertoi tekevänsä pohjan resorilla ja kolmannen mielestä pitää olla pelkkää oikeaa, kun noiden resorien kanssa saa känsöjä. Tuosta vinkistä lähtien olen neulonut päälliosat kaksi oikein kaksi nurin. Valmiin sukan teräosa näyttää kyllä aika luirulta, varsinkin yhden pojista - koko 48.

Ja lähipäivinä ehtinen pitkästä aikaa ompelukoneellekin. Oi aika ihanin!!!!





tiistai 3. marraskuuta 2015

Syyssade

Killan haasteet jatkuvat, valmiina toinen eli lokakuun pistokas. Uusi tehtävä ja edellisen julkaisu jokaisen kuun viimeisenä viikonloppuna. Tässä tehtävässä pyydettiin reaktiiviväreillä värjättyä kangasta, jota on jatkettu painamalla ja kirjomalla. Koko oli vapaa, isoa on hauskempi tehdä innoitti tehtävän antaja. Pysyttelin aanelosessa, kuten se ekakin.
Idea tuli heti, kun luin tehtävän, mutta kun ei ollut vielä kiirettä, niin lopulta en ollut edes ajoissa valmis.


Pohjapala ja vuori on samaa kangasta, haljuksi jäänyt sinikeltavihreä. Kokeilin punaisiakin, mutta juuri sillä kertaa ei pohja- ja kuviokankaiden punasävyt tuntuneet sopivan yhteen. Osa tikkauksista on kaikkien kolmen kerroksen läpi, osa vain pinnassa ja niiden tarkoitus on lähinnä värittää.


Kuviopala on jokamiehen lakanakangasta ja puut olen painanut kangaskaupasta ostetulla laatalla. Ensin tummaa ja muutama painallus vielä, niin väri vaaleni.


Koko työ. Pieni, mutta tikkaaminen kävi silti lopulta kivuliaaksi. Kun olin myöhässä, niin vain tikkasin ja tikkasin. Sain houkuteltua esiin pitkään levossa olleen tenniskyynärpään ja vanhan rannevaivan. 

Seuraava aihe on jo tiedossa, pitäisköhän aloittaa...



perjantai 9. lokakuuta 2015

Hypistelymuhvi 2

Toinen hypistelymuhvi lähti alkuun, kun etsin tarvikkeita  ja yhdestä kassista löytyi poppanakuteita ja äidin niillä tekemä neulekokeilu. Näistä valmistui tabletteja ja patalappuja, mutta tuo yksi mallitilkku näytti jääneen odottamaan jotakin, jatkoa tai purkua. Äiti ei enää itsekään muistanut, mutta tarjosi jatkojalostukseen ne tabletit, koska ei ollut tullut käytettyä niitä.
Kaapsita löytyi paksu sininen puuvillalanka, joka vuosikymmenenstä toiseen aika ajoin putkahtaa jostakin nyssäkästä, mutta ei oikein riittänyt mihinkään eikä sille ollut samanpaksuista kaverilankaa. Aloin virkata sitä neuleen silmukoihin, Kaverin luona näin punaista trikookudetta, pyysin muutaman pätkän ja kun sain, niin virkkasin kolme kerrosta pylväsreikiä.
Ympärysmitta ei ihan vielä riittänyt, joten tuttavan kaapista lattialle kierähtänyt oranssi kerä lähti mukaani.



Kun oranssia lankaa oli vielä jonkin verran ylimääräistä, niin virkkasin yhdistämissaumaan kierteitä, jotka aika monille taitaa olla tuttuja pyyhkeiden päistä. Poppananeuleen ja sinisen virkkauksen saumakohtaan virkkasin kiemurrellen pylväsruutuja. Kierteet ovat sisä- ja kiemurat päällipuolella. Jälkimmäisistä jäi jälkiä alapuolelle, Osan niistä peittelin lisäämällä muutaman oranssin langan. Tein tiukan solmun hapsujen juureen, toisiin muutaman solmun koko hapsuun ja toisia jaoin osiin ja tein niihin solmuja. Kun nuo solmut oli aika kovia, niin jostakin laatikosta löytyi pehmeä villalankatupsu, josta kauan sitten piti tulla pääsiäistipun pää.


Pujottelin trikookuteet reikäriviin ja palmikoin niiden päät. Kuderiviin lisäilin muutama tupsun, joissa on solmuja. Päällipuolelle niistä jäi "ristipisto".Kirppareilta löysin pussillisen monen kokoisia puuhelmiä, eurolla. Ei voinut jättää sinne ja kun olin jo miettinyt, että voisin ostaa niitä muhveihin päällystettäväksi. 
Neuloin vielä resorit. Toisessa päässä on tavallinen 2 oikein 2 nurin resori ja toisessa kapeat palmikot (4o, 4n). 


Ylemmässä päällipuolelta ja alemmassa sisäpuolelta. Muhvi on helppo kääntää ympäri ja hypisteltävää riittää molemmin puolin.




lauantai 3. lokakuuta 2015

Pala taivasta

Tuolla otsikolla osallistuin syyskuun haasteeseen, jossa killan jäsenet haastavat toisiaan. Jokaiselle on annettu kuukausi, jolle laatii ohjeen ja muut toteuttavat sen.
Syyskuussa tehtiin pilviä, aanelosen kokoinen pala taivasta. Tekniikka oli vapaa ja reunat piti jättää ompelematta.
Muistin heti kuvan, jota etsiä - ukonilmaa ennakoiva synkkä pilvi yhdeltä melontaretkeltä. Kävin läpi muitakin pilvikuviani, mutta se myrskypilvi on aina ollut yksi suosikeistani. Jostakin sen alta pilkistävä aurinko teki iltaan huikean hienon valon.






torstai 24. syyskuuta 2015

Syksy

Vihdoinkin valmistui keväällä Forssan Museon RE3 -projektiin liittyvä vanhusten kanssa aloitettu tilkkutyö. Haaveilin saavani sen valmiiksi jo alkukesällä, mutta eipähän onnistunutkaan. Äkkiäkös tuon tikkaa ja viimeistelee, niin luulin.

Keväällä minua pyydettiin mukaan projektin yhteen osaan ja lupauduin tietämättä paljonkaan siitä mitä on edessä. Mukanaolijoista valittiin ryhmiä erilasiin projekteihin ja kun sakissa oli pari tilkkuilijaa ja mukaan saattin vielä kolmas henkilö, niin alkoi kehittyä jonkinlainen muistisairaiden vanhustan kanssa tehtävä tilkkutyö.
Tilkkumattotekniikka on vanha tuttu tekniikka aika monelle nykyvanhuksen ikäiselle eikä sitä tehdessä tarvitse kuljettaa mukanaan ompelukonetta. Joku parempikuntoinen vanhus saattaisi itsekin pystyä kiinnittämään tilkkuja, mutta ainakin osaisivat valita niitä.
Materiaalia saimme valita Texvexistä ja siellä olevasta poistolaarista löytyi muutama pehmeä tumma solmio. Ensimmäiset ideat alkoivat pulpahdella esiin. Puunrunkoja ja lehvästö tilkkumattona, taustaan taivasta ja maata.
Pari isompaa kangaspalaa ja solmiot kassissa lähdimme Texvexistä. Yksi ompelisi pohjapalan pussiin ja aloin miettiä, mitä ja miten se täytetään. Palvelukeskuksessa kävimme katsomassa paikkaa ja mittaamassa minkä kokoinen työ siihen mahtuisi. Mukana kulki myös muutama vanhus. Mittaillessamme yksi heistä sanoi, että jokin esittävä kuvakin olisi oikein mukava, vaikka joku pieni mökki. Muistin joskus tilkkuluni alkuvuosina ommelleeni yhden taloblokin, mutta sen sijainnista ei ollut mitään käsitystä. Onneksi olen tallettanut yksittäisiä blokkeja ohjeiden kanssa mappiin, joten lopulta mökki löytyi helposti.
Kun sain pohjan, sommittelin siihen muutaman puunrungon, jotka siinä vaiheessa kiinnitin vielä hakaneuloilla. Löysin laiduntilkun ja kirkon.
Texvexissä olevat työllistetyt nuoret leikkasivat kankaat ohjeidemme mukaan. Tai siis ei ihan. Sanoimme, että neliötilkkujen lisäksi voisi leikata myös kukkakuvioita - ja tulihan niitä, monen kokoisia. Olin ajatellut jotain pieniä. Suunnitelmaa tein työn edistyessä ja niin, että kukatkin löytäisivät paikkansa. Valmiissa työssä niitä on kukkapenkkinä ja -ketona sekä pilvinä.

Tilkkuja tuli kassikaupalla. Jaoimme niitä isoihin karkkirasioihin. Materiaalit ja työkalut kassiin ja menoksi.
Palvelukeskuksen dementiaosaston asukkaita kerääntyi ison pöydän ympärille vaihteleva määrä. Innostus oli joka käynnillämme erilaista. Ensimmäisellä kerralla osallistuminen oli vaimeinta. Jokainen sai rasian, josta valita tilkkuja. Seuraavilla kerroilla levitimme ne pöydälle heidän eteensä ja se näytti aktivoivan heitä paremmin kuin rasiassa olevat tilkut.


Palvelukeskuksessa ompelimme lehvästötilkut pohjaan kaksinkertaisella puuvillalangalla, pari solmua ja parin sentin langanpäät. Taustatilkut kiinnitimme hakaneuloilla.
Kankaat olivat osittain Finlaysonin kankaita ja oman tehtaan tuotteet ovat tuttuja täällä. Löytyi lempivärejä, mieleen pulpahti muistoja omista ompeluksista ja menneisyydestä. Kuulimme juttuja entisistä työpaikoista ja käsitöistä. Yksi mummeli oli aina mukana, ei osallistunut tilkkujen valintaan, mutta viihdytti meitä laulamalla.
Ohi kulkiessaan myös henkilökunta kävi valitsemassa muutamia tilkkunippuja ja kerran saimme pari vierailulle tullutta omaistakin mukaan. Kävimme palvelukeskuksessa seitsemän kertaa, noin tunnin kerrallaan. Sen jälkeen omien aikataulujen sovittamisessa alkoi tehdä tiukkaa ja päätimme viimeistellä työn. Olin jo vähän tikkaillut taivasta ja yhden kulman kukat. 


Mökki. Puiden välistä näkyy tilkku, jossa lehmät märehtivät laitumella.


Kirkko keskellä kylää, ainakin näkyvissä.


Lintuparvi on lentänyt puuhun lepäämään muuttomatkallaan. Pientä löytämisen iloa tarkkasilmäisille. 


Kun museolta kysyttiin, tarvitsenko viimeistelyssä vielä lisää tilkkuja, niin sanoin, etten niitä mutta siivoojan. Sitä en saanut. Nypin ja imuroin tuota lehvästöä ainakin tunnin ja oikein hyvin sain irtolangat pois. Keppikujaa kiinnittäessäni en saanut yhtään langanpätkää polvilleni. Lattialla ja etenkin matoissa niitä oli sitten senkin edestä. 

Pohjana oleva jokamiehen lakanakangas venyi vähäsen. Viittä vaille valmiina otin työn mukaan killan tapaamiseen ja siellä oltiin aika yksimielisiä siitä, että työhön sopii hieman aaltoileva reuna eikä ainakaan noita reunan yli pursuavia kukkia kannata poistaa. Leikkasin reunan tilkut varovasti pohjan mukaan ja ompelin vielä tiukemmin kiinni. Tuin ylimenevät kukat vanulla ja vuorilla. 

Nimivaihtoehtoja oli monia. Kun katselin tuota väriä ja mietein, että joku elo- syyskuun vaihde siinä voisi olla käsillä. Kukkia on vielä, mutta puiden lehdet ovat jo selvästi alkaneet kellastua ...sitten lintuparvi lensi ikkunan takaa. Kaivelin tilkkupintaa ja huomasin, että väleihin mahtuisi pieniä lintuja. Tein ensin yhden koetirpusen ja lopulta koko tusinan. Sen jälkeen työ oli Syksy.

Työn leveys on 128 cm, korkeutta en älynnyt mitata, kun niin päin tuohon ei tarvita keppiä. Se on nyt esillä Wahren-opiston vitriinissä ja luovutetaan Heikanrinteen palvelukeskukseen vanhusten  viikolla. 





torstai 3. syyskuuta 2015

Hypistelymuhvi

Neulottuja ja virkattuja hypistelymuhvien ohjeita on näkynyt, mutta ommeltuja ei - siispä testikappaleen tekoon. Jotakin kolmiulotteista ja tunnustelemalla tunnistettavaa.


Nauhoja, nappeja, erilaisia kankaita - helposti löytyi monenlaista ekaan kokeiluun ja ommellessa ajatukset vaihtuivat uusiin. Sileää, karheaa, kovaa, pehmeää...

Sisäpuolessa on puuvillaa, silkkiä, neuletta, vanuttunutta matkahuopaa, hapsunauhaa, samettinauhassa oleva lenkki, pitsiä, laskoksia, vetoketjua, virkattu mallipala.
Silkin ja puuvillan saumaan lisäsin pari kerrosta vanua niin, että ommel jäi ompeleen alle ja tikkasin vanun reunasta sauman pulleaksi.


Laskoksia ja vetoketjua. Testikäyttäjät ovat löytäneet nopeasti ja tunnistaneet vetoketjun, mutta laskoksia ei. Jälkimmäiset ovat aika reunassa. Seuraaviin pujotan niiden sisään erilaisia lankoja - tiukkaan ja löysästi taitettuja.
Testaajat ovat järjestään kaikki toivoneet toimivaa vetoketjua. Seuraaviin...


Päällisen palat löytyivät valmiina tilkkulaatikosta, jämäkaitaleista ommeltuja blokkeja.


Päälisen ja vuorin tein ja tikkasin erikseen, molemmissa on oma vanu. Yhdistämissaumaan laitoin vanulla täytetyn "tereen".


Ompelin osat yhteen toisesta avoimeksi jäävistä reunoista, sen jälkeen ompelin tuon pitkäksi putkeksi ja taitoin vuoriosan sisäpuolelle. Tikkasin reunan. Toisessa päässä on leveä vinonauha.


Aikuisen käteen vähintään tämmöiset mitat. Jos on reilusti ulkonevia osia, niin enemmän väljyyttä, että käsillä mahtuu kokeilemaan ja hypistelemään. 


Vuori ja päällinen olivat irti toisistaan ja aloin etsiä jotakin millä yhdistää kerrokset. Magneettiperhosprojektista jäi aikanaan muutama perhonen, kun into loppui noin puoleen tusinaan valmistuneeseen. Erilaisia kukkia ja "sammalia" on tullut virkattua enemmän kuin olen käyttänyt, mutta värit eivät sopineet tähän, joten en niitä sit paljon laittanut.


Alareunassa näkyy muutama hapsu. Ne ovat puuvillalangasta. Sisäpuolella on ylimääräinen pisto muiden yli ja se tekee sinne pieniä kovia näppylöitä. Ne ovat tuon vanutereen vieressä, tuntuvat hyvin, kun ne ensin löytää - eli niitä tähän yksilöön vielä pari riviä lisää. 

Ei mennyt kokeilukappaleen teko hukkaan, nyt on jo tilattu yhteen vanhusprojektiin kymmenen myhvia ja yksi tuttava sanoi, että hänen vanha naapurinsa voisi ihastua tuommoiseen, kun aina vain istuu ja nyppii hihojaan. Hapsujen lisäyksen jälkeen tämä lähtee sille tuntemattomalle naapurille ja niitä kymmentä olen jo piukkuisen suunnitellut ja kaivellut lisää materiaalejakin esiin.

Kaiken muhveissa kiinniolevan pitää olla hyvin kiinni ja kaiken pitää olla pestävää. "Lapsiksi tulemme jälleen", kuten niin monesti sanotaan. Myös muistisairaat laittavat helposti kaikkea suuhunsa. 

Muhveista ja tuolta myös linkki ohjeisiin
http://www.joensuu.fi/-/hypistelymuhvit-ensimmaisena-suomessa-joensuuhun

Hypistelymuhvi - haulla google etsii jo aika paljon näihin liittyvää tekstiä ja kuvia.


lauantai 1. elokuuta 2015

Terve metsä

Ensimmäinen tekstiiligrafiikan kurssilla painetusta palasta valmistunut työ. Tämä on nyt Viroilla Virinässä Neuliaisten näyttelyssä ja tarjolla toiseen, jossa on määrätyt enimmäismitat. Vähän kiirekin tuli tuon kanssa. Nyt tekisin vähän toisin.


Yritin maastouttaa palaa taustaan yläreunasta tekemällä epämääräisen kokoisen pujottelun. Tuota kokeilisin nyt niin, että leikkaisin tuonne reunaan jonkin kolon, niin se ei valmiissa työssä olisi niin suoralinjainen. Jatkoin grafiikalla painettuja puita koneella tikkaillen.


Työn pitäisi liittyä metsien suojeluun. Lähdin siitä ajatuksesta, että pidetään metsä puhtaana ja raikkaana, niin silloin meillä kaikilla on siellä hyvä olo - ihmisillä, kasveilla ja eläimillä. Tikkauksissa on perhonen...


...ja lehtiä.


Puiden rungot, etenkin alaosat, näyttivät vaillinaisilta, joten tikkailin niihin käsin vähäsen.


Valmis työ.

Tällä samalla painoin pari muutakin tilkkua, joten pääsen kokeilemaan ommellessa tulleita muitakin ideoita. 





torstai 9. heinäkuuta 2015

Halkeama

Metsää läheltä. No, siellähän voi olla melkein mitä vain, kun tarpeeksi läheltä katsoo. Uskomattoman hienoja muotoja ja värejä. Jokin elämä kestää vain tovin (mm. limasienet) ja jokin toinen lähes ikuisesti.


Joskus on tarkoitus saada epätasaista väritystä ja tulee liian tasaista, toisinaan käy päinvastoin - kuten eräälle pellavajakulle. Sain sen tilkkukäyttöön muutama vuosi sitten. Olin jo unohtanut. Pengoin kaapissa löytääkseni jotakin kiven näköistä, edes lähimain. Jakusta puuttui palasia, johonkin olen käyttänyt tuota ennenkin.

Kivi on täynnä rosoja, muhkuroita ja halkeamia, joihin on kerääntynyt ravinteita ja niissä on alkanut kasvaa jotakin. Kauluksen rypytys sopi siihen ajatukseen oikein hyvin. 
Työ rakentui 30x30 cm taulupohjan päälle. Vähän sinnepäin kokoon palat ensin ja sitten vaan sammalia kehittelemään. Siskolta on ajautunut joskus tilkku, jossa on kangasta ja pitsiä, vihreän/turkoosin/ruskean sävyjä epätasaisesti. Leikkelin sitä parin sentin neliöiksi ja aloin kiinnitellä pohjaan. Suurin osa on parilla pistolla keskeltä tilkkua ja kapeissa linjoissa taitoin tilkun neljän osaan ja kiinnitin kulmasta, niin se ei levähtänyt kokonaan auki.


Kun tilkkutyössä pitäisi olla ne kolme kerrosta, niin tässä on taulupohjan päällä ohut kuitukangas. Osan tilkuista kiinnitin jakun kaulukseen ennen työn kokomaista, mutta osan olen ommellut myös taulupohjan läpi ja kerroksia tuli paikotellen enemmänkin kuin kolme :)


Helmet olen tehnyt kirjolohen ruodosta. Tuo yksilö paistui ensin uunissa. Kun lihat oli syöty, heitin ruodon kattilaan ja keittelin lihahippusetkin irti ja samalla nikamat alkoivat irrota paremmin toisistaan. Niskan ja pyrstön välissä ruodoissa on keskellä reikä. Sen puhdistamiseen huovutusneula ja pinsetit ovat hyvät työkalut, mutta ihan parsinneulallakin pärjää hyvin. Putsauksen jälkeen olen hionut helmistä teräviä rösöjä pois, mutta muuten ovat luonnon muokkaamia. Nämä värjäsin silkkiväreillä. 


Työ valmistui, mutta jokin puuttui. Käänsin ympäri. Edelleen jokin puuttui. Kääntelin joka suuntaan, asettelin seinää vasten. Aina vain se tuntui pyytelevän jotakin lisää. Sammaltilkku oli käytetty, samoin helmet. Kirjontaa? Ei. Vähän lisää tilkkuja? Joo, mutta kangasta ei ollut enää. Laitoin siskolle tekstarin. Pelasta! Tullessani illalla kotiin, oli postiluukun alla pala kangasta ja kukan taimi. 
Lisää parin sentin paloja, mutta ei vaan ollut sitä mitä halusin. Kokeilin vähän pienempää, pitsistä sentin ruutuja. Taittelin neljään osaan ja ompelin kulmista kiinni entisen jakun hihasaumaan, pätkä kapeaa halkeamaa tasoitti työtä sopivasti. Yllättävän hyvin onnistui lisäykset, vaikka olin jo ommellut kulmat ja niitannut työn kehykseen. 





Nyt tämä suunta, mutta voihan se vielä vaihtua...







tiistai 7. heinäkuuta 2015

Metsän portti

Kun löytyi nämä vanhat blokit laatikosta, niin otin käyttöön. Aiemmin on valmistunut työksi ainakin punaiset ja siniset. Läheisten sairastelujen vuoksi valon voima on ollut tarpeen ja näissähän sitä on.
Hulpioblokkeja ja pintoja ompelen aina välillä, kun alkaa laatikko täyttyä.

Salka Sandellin porttiblokkia lukuunottamatta koko työ on hulpioista. Eli taas jäi ostokankaat käyttämättä! No, vuori, sekin jostakin yli parinymmenen vuoden takaa, mutta uutta kangasta kuitenkin - siis käyttämätöntä :)


Hulpiohirsimökkiä, keskipalat on jotakin jämätilkkuja, muuten koko blokki on hulpioista. Oikeassa reunassa siihen on tikattuna metsä.


Portin olen ostanut raumalaisen Salka Sandellin myyntipöydästä jossakin Länsi-rannikolla olleessa tilkkutapahtumassa.


Kirppariliinat puun lehvästönä. Nuo värjäilin silkkiväreillä. 


Ja tässä koko työ.




torstai 18. kesäkuuta 2015

Se, joka vanhoja...

...mut silti.

Hyvää juhannusta. 




Tuuleen temmattu. Työ jostakin parin vuosikymmenen takaa. Aurinkovärjäystä ja pujottelua.

Vähän tuon tunnelmissa pitäisi olla mökille menossa - tuulee ja vettä sataa, taivas on paksussa pilvessä.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Laiskotellen

Jälleen yksi pitkään vaiheessa ollut työ valmistumassa. Nyt se on reissussa, joten ihan viimeiset viilaukset puuttuvat vielä - kuten esimerkiksi kissojen silmät.


Tässä vaiheessa kaivoin sen keväällä esiin; blokkeja ja joitakin osia koottuina. Näyttelyyn sovimme tekevämme muun muassa hirsimökkitekniikkaa. Tämä ei nyt sitä ihan perinteistä, mutta hirsimökkiä kuitenkin.
Blokit olivat erikokoisia ja niiden väleihin jääviin aukkopaikkoihin piti laittaa täytettä. Jäänöspaloista kaitalepintaa, yksiväristä jne.


Tkkasin koneella ja kiireellä. Näyttelyyn valitsemisaika lähestyi. Juuri tuo kuvan paikka sitten lopulta takkuili niin pahasti, että raputikkasin sen pariin kertaan.


Vähän blokkien mukaan kiemuroita ja täydennyspaikkoihin pienempiä kiemuroita. Blokitkin on lähes kaikki eri kokoisia.


Tässä liki valmiina. Kuvassa nuo yhdet ruskeat tulevat esiin enemmän kuin mitä ne oikeasti erottuvat. Muutamaa pikkutilkkua lukuunottamatta kaikki kankaat ovat itse värjättyjä, myös tausta, joka on tuota ruskeaa. Keinokuituvanu välissä ja näin ison työn tikkaus kotikoneella on paljon helpompaa kuin puuvillavanulla.