torstai 24. syyskuuta 2015

Syksy

Vihdoinkin valmistui keväällä Forssan Museon RE3 -projektiin liittyvä vanhusten kanssa aloitettu tilkkutyö. Haaveilin saavani sen valmiiksi jo alkukesällä, mutta eipähän onnistunutkaan. Äkkiäkös tuon tikkaa ja viimeistelee, niin luulin.

Keväällä minua pyydettiin mukaan projektin yhteen osaan ja lupauduin tietämättä paljonkaan siitä mitä on edessä. Mukanaolijoista valittiin ryhmiä erilasiin projekteihin ja kun sakissa oli pari tilkkuilijaa ja mukaan saattin vielä kolmas henkilö, niin alkoi kehittyä jonkinlainen muistisairaiden vanhustan kanssa tehtävä tilkkutyö.
Tilkkumattotekniikka on vanha tuttu tekniikka aika monelle nykyvanhuksen ikäiselle eikä sitä tehdessä tarvitse kuljettaa mukanaan ompelukonetta. Joku parempikuntoinen vanhus saattaisi itsekin pystyä kiinnittämään tilkkuja, mutta ainakin osaisivat valita niitä.
Materiaalia saimme valita Texvexistä ja siellä olevasta poistolaarista löytyi muutama pehmeä tumma solmio. Ensimmäiset ideat alkoivat pulpahdella esiin. Puunrunkoja ja lehvästö tilkkumattona, taustaan taivasta ja maata.
Pari isompaa kangaspalaa ja solmiot kassissa lähdimme Texvexistä. Yksi ompelisi pohjapalan pussiin ja aloin miettiä, mitä ja miten se täytetään. Palvelukeskuksessa kävimme katsomassa paikkaa ja mittaamassa minkä kokoinen työ siihen mahtuisi. Mukana kulki myös muutama vanhus. Mittaillessamme yksi heistä sanoi, että jokin esittävä kuvakin olisi oikein mukava, vaikka joku pieni mökki. Muistin joskus tilkkuluni alkuvuosina ommelleeni yhden taloblokin, mutta sen sijainnista ei ollut mitään käsitystä. Onneksi olen tallettanut yksittäisiä blokkeja ohjeiden kanssa mappiin, joten lopulta mökki löytyi helposti.
Kun sain pohjan, sommittelin siihen muutaman puunrungon, jotka siinä vaiheessa kiinnitin vielä hakaneuloilla. Löysin laiduntilkun ja kirkon.
Texvexissä olevat työllistetyt nuoret leikkasivat kankaat ohjeidemme mukaan. Tai siis ei ihan. Sanoimme, että neliötilkkujen lisäksi voisi leikata myös kukkakuvioita - ja tulihan niitä, monen kokoisia. Olin ajatellut jotain pieniä. Suunnitelmaa tein työn edistyessä ja niin, että kukatkin löytäisivät paikkansa. Valmiissa työssä niitä on kukkapenkkinä ja -ketona sekä pilvinä.

Tilkkuja tuli kassikaupalla. Jaoimme niitä isoihin karkkirasioihin. Materiaalit ja työkalut kassiin ja menoksi.
Palvelukeskuksen dementiaosaston asukkaita kerääntyi ison pöydän ympärille vaihteleva määrä. Innostus oli joka käynnillämme erilaista. Ensimmäisellä kerralla osallistuminen oli vaimeinta. Jokainen sai rasian, josta valita tilkkuja. Seuraavilla kerroilla levitimme ne pöydälle heidän eteensä ja se näytti aktivoivan heitä paremmin kuin rasiassa olevat tilkut.


Palvelukeskuksessa ompelimme lehvästötilkut pohjaan kaksinkertaisella puuvillalangalla, pari solmua ja parin sentin langanpäät. Taustatilkut kiinnitimme hakaneuloilla.
Kankaat olivat osittain Finlaysonin kankaita ja oman tehtaan tuotteet ovat tuttuja täällä. Löytyi lempivärejä, mieleen pulpahti muistoja omista ompeluksista ja menneisyydestä. Kuulimme juttuja entisistä työpaikoista ja käsitöistä. Yksi mummeli oli aina mukana, ei osallistunut tilkkujen valintaan, mutta viihdytti meitä laulamalla.
Ohi kulkiessaan myös henkilökunta kävi valitsemassa muutamia tilkkunippuja ja kerran saimme pari vierailulle tullutta omaistakin mukaan. Kävimme palvelukeskuksessa seitsemän kertaa, noin tunnin kerrallaan. Sen jälkeen omien aikataulujen sovittamisessa alkoi tehdä tiukkaa ja päätimme viimeistellä työn. Olin jo vähän tikkaillut taivasta ja yhden kulman kukat. 


Mökki. Puiden välistä näkyy tilkku, jossa lehmät märehtivät laitumella.


Kirkko keskellä kylää, ainakin näkyvissä.


Lintuparvi on lentänyt puuhun lepäämään muuttomatkallaan. Pientä löytämisen iloa tarkkasilmäisille. 


Kun museolta kysyttiin, tarvitsenko viimeistelyssä vielä lisää tilkkuja, niin sanoin, etten niitä mutta siivoojan. Sitä en saanut. Nypin ja imuroin tuota lehvästöä ainakin tunnin ja oikein hyvin sain irtolangat pois. Keppikujaa kiinnittäessäni en saanut yhtään langanpätkää polvilleni. Lattialla ja etenkin matoissa niitä oli sitten senkin edestä. 

Pohjana oleva jokamiehen lakanakangas venyi vähäsen. Viittä vaille valmiina otin työn mukaan killan tapaamiseen ja siellä oltiin aika yksimielisiä siitä, että työhön sopii hieman aaltoileva reuna eikä ainakaan noita reunan yli pursuavia kukkia kannata poistaa. Leikkasin reunan tilkut varovasti pohjan mukaan ja ompelin vielä tiukemmin kiinni. Tuin ylimenevät kukat vanulla ja vuorilla. 

Nimivaihtoehtoja oli monia. Kun katselin tuota väriä ja mietein, että joku elo- syyskuun vaihde siinä voisi olla käsillä. Kukkia on vielä, mutta puiden lehdet ovat jo selvästi alkaneet kellastua ...sitten lintuparvi lensi ikkunan takaa. Kaivelin tilkkupintaa ja huomasin, että väleihin mahtuisi pieniä lintuja. Tein ensin yhden koetirpusen ja lopulta koko tusinan. Sen jälkeen työ oli Syksy.

Työn leveys on 128 cm, korkeutta en älynnyt mitata, kun niin päin tuohon ei tarvita keppiä. Se on nyt esillä Wahren-opiston vitriinissä ja luovutetaan Heikanrinteen palvelukeskukseen vanhusten  viikolla. 





torstai 3. syyskuuta 2015

Hypistelymuhvi

Neulottuja ja virkattuja hypistelymuhvien ohjeita on näkynyt, mutta ommeltuja ei - siispä testikappaleen tekoon. Jotakin kolmiulotteista ja tunnustelemalla tunnistettavaa.


Nauhoja, nappeja, erilaisia kankaita - helposti löytyi monenlaista ekaan kokeiluun ja ommellessa ajatukset vaihtuivat uusiin. Sileää, karheaa, kovaa, pehmeää...

Sisäpuolessa on puuvillaa, silkkiä, neuletta, vanuttunutta matkahuopaa, hapsunauhaa, samettinauhassa oleva lenkki, pitsiä, laskoksia, vetoketjua, virkattu mallipala.
Silkin ja puuvillan saumaan lisäsin pari kerrosta vanua niin, että ommel jäi ompeleen alle ja tikkasin vanun reunasta sauman pulleaksi.


Laskoksia ja vetoketjua. Testikäyttäjät ovat löytäneet nopeasti ja tunnistaneet vetoketjun, mutta laskoksia ei. Jälkimmäiset ovat aika reunassa. Seuraaviin pujotan niiden sisään erilaisia lankoja - tiukkaan ja löysästi taitettuja.
Testaajat ovat järjestään kaikki toivoneet toimivaa vetoketjua. Seuraaviin...


Päällisen palat löytyivät valmiina tilkkulaatikosta, jämäkaitaleista ommeltuja blokkeja.


Päälisen ja vuorin tein ja tikkasin erikseen, molemmissa on oma vanu. Yhdistämissaumaan laitoin vanulla täytetyn "tereen".


Ompelin osat yhteen toisesta avoimeksi jäävistä reunoista, sen jälkeen ompelin tuon pitkäksi putkeksi ja taitoin vuoriosan sisäpuolelle. Tikkasin reunan. Toisessa päässä on leveä vinonauha.


Aikuisen käteen vähintään tämmöiset mitat. Jos on reilusti ulkonevia osia, niin enemmän väljyyttä, että käsillä mahtuu kokeilemaan ja hypistelemään. 


Vuori ja päällinen olivat irti toisistaan ja aloin etsiä jotakin millä yhdistää kerrokset. Magneettiperhosprojektista jäi aikanaan muutama perhonen, kun into loppui noin puoleen tusinaan valmistuneeseen. Erilaisia kukkia ja "sammalia" on tullut virkattua enemmän kuin olen käyttänyt, mutta värit eivät sopineet tähän, joten en niitä sit paljon laittanut.


Alareunassa näkyy muutama hapsu. Ne ovat puuvillalangasta. Sisäpuolella on ylimääräinen pisto muiden yli ja se tekee sinne pieniä kovia näppylöitä. Ne ovat tuon vanutereen vieressä, tuntuvat hyvin, kun ne ensin löytää - eli niitä tähän yksilöön vielä pari riviä lisää. 

Ei mennyt kokeilukappaleen teko hukkaan, nyt on jo tilattu yhteen vanhusprojektiin kymmenen myhvia ja yksi tuttava sanoi, että hänen vanha naapurinsa voisi ihastua tuommoiseen, kun aina vain istuu ja nyppii hihojaan. Hapsujen lisäyksen jälkeen tämä lähtee sille tuntemattomalle naapurille ja niitä kymmentä olen jo piukkuisen suunnitellut ja kaivellut lisää materiaalejakin esiin.

Kaiken muhveissa kiinniolevan pitää olla hyvin kiinni ja kaiken pitää olla pestävää. "Lapsiksi tulemme jälleen", kuten niin monesti sanotaan. Myös muistisairaat laittavat helposti kaikkea suuhunsa. 

Muhveista ja tuolta myös linkki ohjeisiin
http://www.joensuu.fi/-/hypistelymuhvit-ensimmaisena-suomessa-joensuuhun

Hypistelymuhvi - haulla google etsii jo aika paljon näihin liittyvää tekstiä ja kuvia.