maanantai 11. kesäkuuta 2018

Värityskuvan inspiroimaa



Tilkkuyhdistyksen värityskirjan kuva alkoi mielikuvissa elää tilkkutyönä. Jämäkankaista? Liian kirjavaa? Muutaman värin jämistä? Parin värin jämistä? Lopulta päädyin enimmäkseen indigojämiin ja jonkin verran jouduin leikkaamaan vähän isommistakin paloista.



Piirsin vanhalle lakananpalalle spiraalin, vähän värityskuvan idealla. Leikkasin sen viivaa pitkin.



Aloitin ompelun keskeltä jättämällä reilut saumanvarat tilkkuihin. Pohjakangas kutistuu ommellessa, voi tulla joku pieni kurttukin. Jos jaksaa ahkerasti silitellä, niin hyvä tulee.




Vai tuliko. Iso rako näytti jäävän tuohon yhteen kohtaan, vaikka miten olisin asetellut, silitellyt ja taputellut. Siis joku systeemi lisäksi. Eka suunnitelma oli jotakin oranssia ja kukka-applikaatiota. Mut hillittyä oranssia ei ollut tarpeeksi. Tummaa sinistä ja samansorttin kukkaideaa tai jokin ornamentti. Eeei!!! 

Työ jäi hautumaan. Silitin välillä sen mitä oli valmiina ja sovittelin spiraaliksi, mutta työ ei vaan jatkunut. Hauduttelua kesti pari vuotta. Päätin saada sen valmiiksi tilkkuyhdistyksen näyttelyyn ja havahduin vasta pari viikkoa ennen lähetysaikaa, että sille oikeasti pitää tehdäkin jotain, että sen voi lähettää. Mutta mitä. Ainakin tuo vähän tummempi sininen kaitale toiseen reunaan tuomaan työlle ryhtiä. 
Katselin aurinkoiselle järvelle ja mietin souturetkiä, kalastusta, lumpeita, lintujen sukelluksia ja syöksyjä veteen. Ja siinä se. Rakoseen vihreää vesikasvia ja ja samaa vielä muutamaan muuhunkin kohtaan. 



Vedessä kelluvia lehtiä, varjoja


ja lumpeenkukkia.


Kaitaleen ompelin ulkoreunasta käsin. Kokeilin koneellakin, mutta käsin sain sen muotoutumaan kaarissa paremmin. 



 Ja siinä on Poutapäivä lammella valmiina.





tiistai 22. toukokuuta 2018

Loppumattomiin - vai ei


Kaappeja siivotessa löytyi muun maussa tämä - vanhoja kankaiden mallipaloja jostakin 1990 -luvulta. Olin aloittanut tilkkuilun, liittynyt Tilkkuyhdistykseen ja saanut jäsenlehden. Siinä oli mainos, jossa luvattiin mallitilkut ja postin välityksellä voisi tilata kankaita. Muistan vieläkin miten ihanalta nuo mallipalakirjeet aina tuntuivat. Niin kauniita kankaita, aarre ihan omin käsin kosketeltavana. Koskaan en kuitenkaan noista tilannut yhtään metriä. Pääsin silloin tällöin käymään Kotipuodissa. Vastaavia tilkkuja lähetteli myös Pikku Punatulkku. Sinnekin kerran kiltakavereiden kanssa poikettiin, mutta ovet olivat kiinni. Punatulkusta jotain tilasinkin ja kun tuosta turhasta käynnistämme soittelin, niin kuulin omistajalla olleen käyntimme aikaan ollut sairaalareissu,

Irrottelin mallipalat papereista ja toisistaan ja aloin ommella niitä keskuspaloina käyttäen hirsimökkejä, kun monenlaisia kaitaleitakin oli jo jäännöspaloista leikattuna ja jo kolmaskin laatikko alkoi pursuilla yli äyräidensä, niin materiaalia riittäisi.




Pienen värilajittelun jälkeen alkoi syntyä blokkirimpsuja. Leikkaus poikki ja silitys, lajittelua ja ompelua. Rimpsut pitenivät, blokit suurenivat ja vähitellen alkoi silityksen jälkeen tulla jo selkeästi yleisväreiltään erialisia pinoja. 


Joka kierroksen jälkeen en tasaa reunoja, mutta aina välillä sekin kannattaa tehdä. Melkein tilkkumaalaustarviketta olisi ollut, mutta ihan kaikkea en voi säästää ja heitin tasausroippeet roskiin.



Jos kaitaleen päätä on jäämässä sopiva pala, niin leikkaan poikki 


ja yhdistän seuraavaan loppupäähän. 
Ja jotta tästä ei tulisi ikuisesti jatkuva blokkiompelu, niin jossakin vaiheessa olen ommellut jämiä pötköiksi, joista voin koota vaikka neliöitä.

Olen tilkkuiluaikanani tehnyt jo muutaman tämmöisen hitaan siivouksen ja aina nuo blokit on löytäneet tiensä käyttöön.




keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Terasille

Terassituolit kaipasivat pehmikettä. Aluksi suunnittelin jotakin tilkuista, mutta sitten saunan vintiltä löytyi vanhoja maton- ja poppanakuteita. Ja joku määrä jotain siltä väliltä. Ne otin käyttöön ja kympin koukun enkä sen tarkemmin suunnitellut värejä eikä siihen ollut kunnolla mahdollisuuttakaan. Kerissä oli muutama hiukan isompi, mut enimmäkseen pienehköjä ja osa oli aika pieninä pätkinäkin. Useinmiten vaihdoin väriä, kun kude oli loppu - muutama sentti päällekkäin ja harsin pariin suuntaan yhteen.



Aluksi ketjusilmukoita tuolin istuinosan mitta kulmasta kulmaan, sitten kiinteitä silmukoita ensin ketjusilmukoiden toiseen reunaan ja sitten toiseen. Ei lisäyksiä. kiinteitä silmukoita ympäri - vähän kuin venettä virkkaisi. Sovittelin välillä tuoliin.



Kun aloitus oli kulmasta kulmaan ja toinen puoli sen päälle taiteltuna samoin, niin merkitsin kulmakohdan (keskelle "veneen" laitaa) ja aloin virkata puoliskoja yhteen piilosilmukoilla vuorotellen kummastakin reunasta.
Tuon vihreän purin pois ja vaihdoin vähän hillitymmän värin tilalle.



Jotain samojakin värejä.
Mä olisin halunnut näihin jonkin pehmukkeen sisälle, mutta kastumisuhan ja paksujen tyynyjen hitaan kuivumisen vuoksi näissä on nyt vain kaksinkertainen virkkaus - riittävän pehmeät kuitenkin, sen verran on ehditty testaamaan.


Aloitus oikeanpuoleisen keskellä vihreä ja lopetus tuossa toisessa punaruskealla.









sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Väli/matkakäsitöitä

Kun mihinkään keksittymistä vaativaan en nyt ole ehtinyt/jaksanut ryhtyä, niin onpahan tullut virkattua ja neulottua puuvillalankavarastoa pienemmäksi. Kaikki alkoi yhden tiskauksen jälkeen.


Tiskirätti näytti jo aikansa palvelleelta, oli aika tehdä uusi. Yhden räteissä pitämäni kaverin luona tilanne alkoi näyttää melkein yhtä loppuunkuluneelta. Olin saanut puuvillalankojen loppuja ja olihan niitä omaakin varastoa joitakin. Rättikäsityö on lisäksi pieni ja helppo kuljettaa mukana ja sitä voi tehdä keikkuvassa bussissakin, kun sitäkin tässä elämänvaiheessa tulee viikottain tunteja. Sitä paitsi lasten synttärilahjatoivetta kysyessäni poika kertoi edelleen värien, paperien ja askartelutarvikkeiden olevan ykkösenä. Lopuksi tuli vielä viesti "...siivoustarvikkeita!"
Lasten lahjoille ompelin apukassit ja aikuisille viikon lehdille mitoitetut. Lapset saivat mitä toivottiin ja aikuiset myös - pyykin- ja ykeispesuaineen sekä rätin.


Tuo Eco cotton on hyvä rättilanka, pehmeä ja imukykyinen. Vaikka se on vähän noita muita paksumpaakin, niin on kuivunut aika nopeasti. Oranssi on Cottonellaa, möykkyistä, mutta jäänöskeristä olen tehnyt useita rättejä ja hyvin ovat kuulemma kestäneet.
Minulla ei ole näihin ohjetta. Välillä neulon aina oikein, välillä helmineuletta tai kahden kerroksen helmineuletta. Joskus aloitan kulmasta ja lisään silmukan joka kerroksen lopussa ja kun rätti on sopivan kokoinen, alan kaventaa aina kerroksen lopussa.
Virkkauksiin käytän erilaisia pikkuliinojen ohjeita, joissa ei ole isoja reikiä tai sitten vain omasta päästä mitä saattuu tulemaan. Jos pyöreä tai monikulmainen alkaa vetää kupille, niin sitten enemmän lisäyksiä ja jos reuna alkaa lerpattaa, niin vähemmän. 
Merseroitu lanka on liian kovaa, pehmeästä puuvillasta tulee imukykyinen. Muitakin sortteja olen kokeillut, mutta en tykännyt niistä.
Äiti kiehautti rätit pesuainevedessä perjantaisin, mulla rättien keittopäivä on maanantai, mutta samaa perinnettä olen jatkanut. Netissä törmäsin joskus ohjeeseen, jossa rätin bakteereita kuritettiin niin, että se kasteltiin ja laitettiin pariksi minuutiksi mikroon. 



Pinkki/sininen on omassa käytössä. Se on Eco cottonia, muut jotakin siitä saadusta kassista - niissä ei ollut vyötteitä enää tai olivat kassin pohjalla niin, etten osannut yhdistää niitä lankoihin. Tuosta omasta kokeilin kahdeksankulmaista. Osaa laskea!!!
Musta ja kolmivärinen meni miniöille.



Tämäkin toisen ostamista jämälangoista. Aloin tehdä, kun näytin kaverille tuota virkkausmallia. Vielä koditon, ylihuomiseen asti. Tällä mallilla olen tehnyt aika monta rättiä, mutta ei niitä kaikkia tule kuvattua. Alussa mainitsemani kaveri sai tällaisen kirkkaanpunaisena.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Peflettejä

Kangasvarastoja siivoillessa silitin ja leikkasin samalla jäännöspaloja eri kokoisiksi neliöiksi ja kaitaleiksi. Jostain tuli vain yksi 5x5 cm pala, jostain toisesta vähän isompaa. Vuosia sitten olen osallistunut useampaankin 15x15 cm kangaspalojen vaihtoon ja jos niistä silloin on jokin ajatus ollutkin, niin semmoinen on kyllä hautautunut jonnekin ajat sitten. Jonkun verran olen niitä käyttänyt, mutta ehkä enemmän on vaihdon jälkeen tulleista jämistä laatikon sisältö rikastunut.

Kun lapsenlapsella oli uimahalliin lähtiessä melko kulunut pefletti, niin päätinpä ommella niitä sit poikien perheissä kaikille. Itselleni myös ja tulevia uimareissuja varten jokunen varapeflettikin varmaan vielä.

Palat oli laatikossa jo hiukan järjestyksessä värien tai aiheiden mukaan. Valikoin henkilöiden harrastusten, lempivärien ja iän perusteella 12 palan kokonaisuuksia, ihan vähän leikkasin lisääkin. Kaikenkaikkiaan käytin 13x12 eli 156 tilkkua ja vielä vuorikankaat kaikkiin. Tilkkulaatikossa vähennys näkyy, muualla kaapissa ei.

Keräsin lattialta palat valmiiksi ompelujärjestykseen ja ompelin mahdollisimman paljon ketjussa, Palaketjut leikkasin kolmen palan pätkiin ja kiinnitin heti samaan peflettiin tulevat pätkät toisiinsa nuppineuloilla ja ompelin yhteen. Silitin saumanvarat ylä- ja alarivissä vasemmalle, keskellä oikealle, niin ei tule paksuja klomppeja saumojen risteyksiin. Aika nopeaa.


Päällisten ompelun ja silityksen jälkeen oli aika etsiä niihin vuorit. Ompelin pussiin, ripustuslenkit asettelin ylös keskelle ja niiden kohdat vahvistin ompelemalla edestakaisin, alas jätin  vajaan ruudun kokoisen kääntöaukon.


Siisti kulma


Saumanvarat ei aina tahdo asettua kulmissa suoriksi. Tämän vinkin näin joskus ohimennen jossakin, jossa oli tilkkuilijoita koolla.

1. Laita peukalo kulman sisään.


2. Käännä ommelta pitkin ensin toinen saumanvara ja ...


3. ...sitten toinen. Tue saumanvarat etusormella ja käännä kulma ympäri. 


Saumanvarat asettuvat siististi suoraan kulman sisään. Jos tarvii, niin suorista kulmaa vielä neulan avulla. 


Olen tehnyt tätä vanullisiin kulmiin niin, että leikkaan vanun kulman kohdalta 45 asteen kulmassa pois, toimii hyvin siinäkin.


Tikkasin peflettien reunat ja saumat molemmin puolin, kun en ollut huolitellut saumoja ja tikattuina ne pysyvät paremmin paikoillaan. Tikkausta senkin vuoksi, ettei tuo meidän nuoriso ole kovin hanakkaa kaivamaan silitysvermeitä esiin ja vähän reunoista nykimällä nämä saanee ihan ok käyttökuosiin pesun ja kuivauksen jälkeen. 


Kuopukselle. Hän katseli ja käänteli ja kysyi sitten, voiskohan tätä käyttää käsipyyhkeenä. 



Turkoositytär, auringonkukkaäiti ja iloiselle-miehelle-iloista-isä. Nämä on jo yksissä löylyissä testattu ja kysytty voiko pestä 60 asteessa. Voinee. Pesutestejä ei tullut etukäteen tehtyä.



Koiraperhen lapsille koira- ja kissatilkkuja, pyöräilijäisän vuori pyöräkangasta ja mustavalkopunainen äiti. 


Ekoperheelle luonnon värejä ja aiheita, pikkutytöille nallekangasvaihdon tilkkuja.



Oma. Tästä suurin osa tuli niin, että poistin näitä tilkkuja noista muista, kun ei sopinutkaan väreihin. Ja tuota turkoosilapsenlasta lukuunottamatta olen koko sakista ainoa, joka rakastaa sinistä. 















tiistai 7. marraskuuta 2017

Neuleita

Puikotkin ovat taas heiluneet ja jotain valmista on syntynyt niilläkin. Tai siis niillä, muuten ei paljon valmista ole syntynyt.

Miniälle tarjouduin sukkaneulojaksi, mutta lapasista oli pulaa, joten niitä sitten. Ekat pakkasetkin oli luvassa, joten aika vikkelään aloin töihin. Noin viikon päästä "tilauksesta" vein kummallekin pikkuneidille lapaset postiin.


Tässä yhtä vielä puuttuu ja kaikki ovat päättelemättä. Ihan valmiista taisin unohtaa ottaa kuvan. Kun lähetys oli perillä, miniä lähetti kuvan tytöistä uusissa lapasissaan ja myös kuvan sen jälkeen. Vanhempi tyttö hoivaa kaikkea ja rakentaa petejä ja pesiä. Lapasista ja kirjekuoresta syntyi dinosauruksen pesä ja mukana menneestä kortista tuli niiden pyyhe. Lähetys meni siis sekä sisä- että ulkokäyttöön 😏


Viime talvena neuloin pipon ja lankaa jäi - niin kyllä pitikin, mutta silloin jäi rannekkeet tekemättä. Nyt nekin ovat valmiina, kun pimeät illat ja aamut ovat taas arkea. Vielä näihinkään ei kaikki lanka kulunut, joten...




...syntyi heijastimet. Kulkevat mukana hihan taitteissa ja ne saa helposti esiin, kun alkaa hämärtyä. ankaa jäi puolisen metriä. Yksi bussi näillä on jo tullut huidottua pysähdyksiin. Viime talvena jäin reppuineni pysäkille, vaikka meitä oli kaksi huitaisemassa pysähtymistoiveen. Seuraavana päivänä kävin ostamassa tuon langan.



Yhtenä rannesärkypäivänä osui käteen villalankajämä ja parina seuraavana iltana valmistui vihreä ranneke. Tuon pituus on kyynärpäähän asti. Palmikoilla sain ranneosan vähän kapeammaksi.




Vanhempien luona käydessä mukaan lähtee usein reissukäsityönä sukankudin. Äidin kanssa istuskellaan ja jutellaan ja samalla neule edistyy lähes huomaamatta. Värikäs on raitalangan jämäkerä ja turkoosinkirjava on kokonainen kerä, jonka kuviosta neuleena en pitänyt.
Sukkien jälkeen matkassa alkoi kulkea pikkuisen liian isot lapaset - riittävät sitten tarvittaessa toisten päälle.



Mutta tänään istuskeltiin isän kanssa aamupäivä kaksin ja iltapäivällä oli toisenlainen käsityö - silkkinen ja haikea hiusten silittely, johon unen läpi sekoittui aika ajoin äidin hymy. 


Äiti toipuilee sairaalassa leikkauksesta. 




tiistai 31. lokakuuta 2017

Elämän polkuja

Päivitykset jätättävät pahasti, mutta niinhän elämän poluilla usein käy - aina ei elämä mene niinkuin itse on suunnitellut.
Tämä työ oli näyttelyssä Forssassa jo kesällä ja joulukuun alkupuolella se on Oulussa.

Olin aloittanut työn jo hyvissä ajoin, mutta ideani ei sit jossakin vaiheessa enää ollutkaan itselleni mieleinen ja pitkän hauduttelun jälkeen syntynyt uusi oli jäljellä olevaan aikaan nähden liian työläs. Kaivoin kaapista vanhoja alkuja ja yksi sopiva löytyi. Kun muut laittoivat jo valmiiden töiden kuvia ryhmän Dropboxiin, alkoi paineet olla aika korkealla. Ja sittenhän sinne yhtenä päivänä ilmestyi valmiina työ, joka oli hyvin samantyylinen kuin mitä minulla oli tulossa. Blääh!!! Pikkuisen paniikkia.
Jotain käsin painettua, jota voisin jatkaa itse värjätyillä kankailla. Joku polku jostakin jonnekin. Apua! Vajaa pari viikkoa aikaa. Työn pitäisi liittyä jotenkin omiin kokemuksiin. Mitä mukanani kannan. Ympärysmittaa vähintään viisi metriä. Olisin vielä liemessä.
No, joku mielikuva - sopivia kankaita vain esiin. Sitten tuli tuo tekstiiligrafiikalla painettu kangas. Just hyvä, mieleinenkin, mutta jos käyttäisin sitä, menisi suunnitelma taas kerran uusiksi. Grafiikkapalassa on spiraalia, se on minulle läheinen kuvio jo lapsuudesta asti. Toisessa työssä oli vielä ihan pikkuinen nurkka tikkaamatta ja sitten tämän ison työn kimppuun. Mutta mitä teki ompelukone. Hajosi. Paininjalka tipahteli. Ei auttanut minkäänlaiset väännöt. Laitoin viestin siskolle ja kerroin miten kävi ja jos hän liikkuu kaupungilla, niin voisko kuskata minut koneeni kanssa huoltoon. Kyllä. Ja lupasi vielä pakata oman koneensa mukaan, että pääsen kotiin tultua heti ompelemaan. Ihana sisko!!! Kokeilin vielä paininjalkaa, putosi, kokeilin toista, jossa on erilainen ruuvi. Lopulta vain tikkausjalka ei enää pysynyt paikoillaan. Saisin päällisen, mutta... Vähän epätilkkutyömäisesti voisin ommella kaitaleet myös vanun ja vuorin läpi. Työ on tehty omalla koneella. Kaitaleissa ei tarvinnut tikkausta ja reunoilla tein niitä käsin.


Jatkoin keskuskuviota spiraalina, vähän eri värejä ja hissukseen sävyjä muuttaen ja yksi kapea tummanruskea viiru mukaan korostamaan sipraalimaisuutta ja tuomaan särmää väreihin.


Kiireessä meni välillä kaksi kaitaletta samaa väriä samaan reunaan, onneksi huomasin ennen kuin oli jo muutama kierros siinä ympärillä..


Pieniä yksityiskohtia hoksattaviksi sinne tänne. Linnutkin ovat olleet tärkeitä lapsesta asti. Tunnistuksen kanssa on vähän niin sun näin, mutta aika helposti jään seurailemaan niitä.


Pohjakankaassa on kloritella käsiteltyä kangasta - lintuja siinäkin. Ihan pikkuisen loppui kangas kesken. Kulmatilkun viereen tein muutaman ympyrän, niin ei näytä paikatulta ja noita ympyröitähän työssä on muuallakin.


Polku jatkuu aurinkovärjätyssä höyhenessä, nousee ilmaan - unelmia pitää olla. Aina!


Elämän polkuja valmiina. Sitä ympärysmittaakin kertyi nipin napin yli viisi metriä. Työ valmistui  ihan ajoissa, edellisenä iltana pari minuuttia vaille puolen yön.