maanantai 17. huhtikuuta 2017

Materiaalia huovuttamalla

Halusin tilkkutyöhön ohuen valkoisen neuleen, joka huopuu. Siispä kirpparille. Ihmiset olivat pysyneet mitoissaan tai sitten kevät ei ollut vielä lämmittänyt heitä tarpeeksi. Neuleet loistivat poissaolollaan.


Yhdessä tangossa oli lopulta punainen ohut neuletakki, jonka niskassa oli lupaava tuoteseloste. Vähän akryyliä, mutta kuiteskin 80 % villaa - noin pieni määrä akryyliä, tulisikohan aavistuksen kupruinen pinta. Ei haittaa, voisi olla oikein kivakin. Käsinpesu viileässä vedessä - oikein hyvä. Kuivaajaa minulla ei ole, joten sen myllääviä haittavaikutuksia en pääsisi nyt hyödyntämään. Kiinalainenkin vielä, sehän ei aina lupaa hyvää laatua. Parilla eurolla neule vaihtoi omistajaa: Työsuunnitelmakin meni värin vuoksi uusiksi.


Tässä tulevat materiaalit; neule, ystävän taloudestaan poistamia vanhoja nappeja sekä kasa päättelylankoja. Leikkasin takakappaleen irti ja aloin lisätä siihen nappeja, että saisin koholle huovuttuneita pyörylöitä.


Kun takakappale oli napitettu, laitoin sen pesupussiin ja pesukoneeseen. Lämmöksi 60 astetta ja eikun odottelemaan. Myöhemmin sain koneesta omalle pesuaineelle tuoksuvan neuleen, joka ei ollut huovuttunut ollenkaan.
No, rajummat keinot käyttöön - villasta kylmä ja kuuma vuorotellen ovat sietämätön yhdistelmä. Siispä neule ja vettä isoon kattilaan ja hellan viereen lavuaariin juoksutin kylmää vettä. Kyllähän nyt... Mut ei! Monta yritystä. Ajattelin, että jos se akryyli edes sulaisi - tulisi ohuita paikkoja väliin. Mut ei! Keitin ja sillä aikaa vaihdoin toisen veden niin kylmäksi kuin hanasta sain valumaan - moneen kertaan. Eipä ollut neule moksiskaan moisesta käsittelystä.
Uudestaan pesukoneeseen. Pitkä ohjelma ja lämmöt täysille. Lopputlos sama kuin edellisillä huovutuksilla, Edes yhtään nappia ei ollut pehmennyt viutiloiksi vaikka muissa värjäyksissä niin on käynyt lukuisat kerrat. 
Kuivasin neuleen nappeineen päivineen, Venyisi edes. Yhden napin poistin.  Sen yhden kohta oikeni kuivuessaan, muut venyivät. Jotain muutosta sentään.


Yhdestä vuoden 1949 Kotiliedestä sattui tässä jokin aika sitten silmiin tohtori Gösta Silénin teksti Miksi villa vanuu. 


Ja vielä vähän lisää. 



Ja näin kävi mulle. Alareunassa alkuperäistä neuletta ja yllä huovutusyritysten jälkeen. Eroa on vain ryppyisyydessä.
Taas meni suunnitelma uusiksi.

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, villakin vanui!!!

**************


Neuletilkku vielä tulikokeeseen. Paloi helposti ja tuo loppukikkare meni tuusannuskaksi, kun koskin siihen. Villa palaa, keinokuitu sulaa, joten tuo materiaalisuhde 80/20 on kait aika oikea. 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kevättä odotellessa syntyi syksy


Työn pohjana on vanha työn alku. Olin muutama vuosi sitten ohjaamassa kurssia vanhojen tekstiilien uusiokäytöstä ja viimeisenä yönä tuli vielä mieleen yksi huopunut huivi, johon ompelin pikaisesti kolme puunrunkoa ja muutamia lehtiä kangasympyröistä ja joitakin lehtiä kiinnitin hakaneuloilla.
Nyt vanhojen runkojen päällä on suikaloituna siskon vanha villasukka. Sukat ompelin monipistosiksakilla ja lisäksi joitakin osia korostin tai häivytin kirjonnalla. Raidoitusta hävitin jäljentämällä silmukoita raitojen reunojen yli.
Olin aiemmin kokeillut nappikukkien virkkausta ja kun heittelin muutaman työn päälle, niin päätinkin käyttää niitä jo olemassa olevien kangaslehtien sijaan. Pehmeän neuleen päälle ommeltujen tikkien purkaminen ei houkutellut, joten muutama pyörylä lisää ja sen jälkeen kiinnitin kaikki virkkaamani punaiset ja oranssit napit puun lehvästöksi. Virkkasin vielä kolme nappia lisää.


Yläosassa pilkisti hiukan vihreää ja työ kaipasi jotakin muuta väriä. Tikkaillessa ja silmukoita jäljentäessä mietin monenlaista vaihtoehtoa. Jossakin välissä kävin kirpparilla ja löysin kaksi pussia, joissa oli samaa liukuvärjättyä lankaa, toisessa lisänä jokin violetti monivärinen lanka ja toisessa samaa vihreänä - se päätyi tämän työn hapsuiksi.
Hapsut ovat nurmikkoa, sammalta, maata. Vedin virkkuukoukulla lenkin huivin läpi, pujotin langan siitä ja tein lähelle päätä hevosenhäntäsolmun. Toinen hapsukerros on pisto työn takana ja langanpäät tuon toisen kerroksen lenkkien läpi niin, että se sitoo niitä toisiinsa. Lopuksi vähän tasoittelua ja kampasin hapsut auki.





Keppikujan virkkasin raitojenhäivytyslangasta. Nimilappu puuttuu vielä, kun siihen on toistaiseksi olemassa kaksi ideaa. 




keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pakkasia odotellessa


Olin jo parikymmentä vuotta sitten ostanut Uudenkaupungin torilta villalankoja, ruskeaa ja pari vyyhtiä monenkirjavaa. Toissa talvena neuloin ruskeasta villatakin - melkein. Osittain oli saumatkin jo yhdistetty. Peilikuvassa näytti siltä, että palmikkoneule istuisi päällä paremmin, jos kyljet kaartaisi hiukan sisään eikä ulospäin. Loppusyksystä aloin purkaa sitä. Kerät jäivät sohvapöydälle inspiraatiota houkuttelemaan.
Siihen mietiskelyn lomaan sisko laittoi kuvan ja linkin spiraaliin isoäidinneliöön. Siihen tarvittiin kuusi lankaa, päätin kokeilla neljällä ja kaivoin ne moniväriset ja aika vikkelään kaikki samaa paksuutta olevat villalangat. Olihan niitä tullut ostettua muiltakin toreilta ja myyjäisistä...ohhoijaa. Taitaisi tulla peitto.


Keskellä olevan vihreän langan ja tuon vähän tummemman punaisen sain anopilta, kun esikoinen syntyi - 35 vuotta sitten. Aika kauan tuli kesytettyä sitäkin 😉 En tykännyt tuosta vihreästä ja kun yksi lapsenlapsista leikkeli siitä pitkän pätkän pieniksi paloiksi, niin ei oikeastaan edes harmittanut.
Minkähän kokoisia paloja. Aika monta kertaa virkkaus syntyy nopeasti, mutta kokoamisvaihe takkuilee. Jos tekisinkin suoraan peiton kokoon.


Neliö kasvaa


Monenlaista järjestelmää kokeilin, ettei langat olisi vähän väliä sekaisin, mutta viimeistään silloin, kun laskin työn odottelemaan seuraavaa vapaata tovia, niin langat ehti jotenkin kiertyä monta kertaa toistensa ympärille.


Kun neliötä virkkaa tasaisesti ympäri, niin siitä tulee koko ajan isompi ja isompi neliö.


 Peite olisi mukavampi vähän pitkulaisena, joten kokeilin sopisiko pienet isoäidin neliöt muuttamaan muotoa. Näytti ookoolta ja tein sitten niitä. Tuli ommeltua yhteenkin nopeasti, kun en muuten päässyt jatkamaan eteenpäin. 
Kun lankojen värit eivät aina menneet kaksi tummempaa ja kaksi kirkkaampaa rinnakkain, niin vaihtelin pari kertaa kulmissa kerrosten paikkaa. Ihan hyvin piiloutuivat muun virkkauksen lomaan. 
Uloimpana reunassa on kolme kerrosta pylväitä, niin tuli napakampi reuna.


Ja tässä valmiina.









maanantai 23. tammikuuta 2017

Keittiöön

Ajankuluksi kaverin luona aloin virkkailla olutpullonkorkkien päälle. Äiti oli tehnyt tämmöisiä pannunalusia. Kun terassin pöydälle oli jäänyt kolme korkkia ja sattui :) olemaan puuvillalankaa mukanan, niin aloinpa sitten kokeilla alusta. Mallia ei ollut kuin päässä ja ensimmäisten  korkkien jälkeen huomasin tehneeni eri tavoin kuin äiti. Jatkoin kuitenkin omaan tyyliin.



6 kjs, piilosilmukalla lenkiksi
15 pylvästä, piilosolmukka
jokaiseen edellisen kerroksen pylvääseen 2 pylvästä
kiinteitä silmukoita
3 pylvästä niin, että vedät ne kaikki yhteen - jossakin välissä pujota korkki työn sisään
jatka 3 pylvään yhtten virkkaamista kunnes korkin alapuolella ja lopussa, kun reikä on enää pieni, virkkaa vielä 1 kiinteä silmuuka ja 1 piilosilmukka
päättele

Toivottavasti tuosta tajuaa. Yhteen aluseen tarvitaan 19 korkkia.

Pöytää kattaessa nostin uunista pitkulaisen vuoan. Kun noita pyöreitä alusia oli jo kaksi, useita päällystettyjä korkkeja ja lankaakin vielä jälellä, niin ...


tein vielä tämän, jossa on 34 korkkia.

Pakastin lopun ruoan. Aloin kirjoittaa rasian päälle tekstiä. Kynät ja tussit pyörivät hyllyssä irtaimenaan. Tarvittaisiin purkki. Päällystetty. Olin jo ostanut lisää lankaakin, kun neuloin punaisen tiskirätin.


Taas oli jäämässä langanloput. Paitsi jos...


Virkkasin vielä spiraalia sen verran kuin punaista riitti ja toisen samankokoisen mustan. Virkkasin ne reunoista yhteen ja mustan kohdalla ompelin pienehköin pistoin yhteen, niin ei pieni pyörylöiden eriparisuus haittaa ja alusesta tuli jämäkämpi. Isommalle kattilalle. Mustaa lankaa jäi noin puolitoista metriä enkä aio ostaa lisää kumpaakaan väriä. 





tiistai 17. tammikuuta 2017

Tonttukotilot koristautuvat

Kevyt ja helposti mukana kulkeva käsityö on tarpeen aina välillä - ainakin vanhempien huoltopäivänä, josta nykyisin on tullut yhä enemmän seurustelupäivä, kun ulkopuolinen apu hoitaa kodin siivouksen ja osittain myös pyykin. nyt kevyeä kulkee mukana tonttukotiloiden kirjonta.
Äiti ei enää kysy eikö mulla ole muuta tekemistä, mutta hieman kyseenalaistavia oli tämänkin päivän kommentit. Mutta itsehän on pienestä pitäen yllyttänyt kokeilemaan mahdollisimman monenlaista käsitöissä ja keittiössä 😉
Edellisessä päivityksessä oli vähän näiden alkuhistoriaa.


Tämä KOLMIO näytti aika hauskalta ohjeessa, mutta pehmeässä huovutuksessa sen malli muuttuikin
kolmeksi sakaraksi ja ssitten yhdistelin niitä sattumanvaraisesti eri kokoisina.


Keskellä ylhäällä ja ja punainen oikealla (kesken) on uusia kirjontoja. Tuo musta rantu tuon alimman kyljessä on huovutuksen väliin jäänyttä sukkahousua, jota ensin koitin repiä pois, mutta suunnitelmien pakkomuutoksessa jätinkin paikoilleen.


Osa kirjotuista on päässyt sukeltamaan takaisn kotipurkkiin, mutta suurin osa on vielä kirjomatta ja osa ehkä pysyykin. 






torstai 5. tammikuuta 2017

Uusi vuosi vanhat kujeet

Vaiheessa, yhtä sun toista. Ideatkin ovat onneksi vähän vähentyneet, kun ei vaan jaksa. Mut on näitä viime vuodelta (vuosilta) jatkettavaksi jääneitä aika (liian) monta. Jotkut keskeneräiset ovat jo yli kymmenvuotiaita - ehkä pitäisi jo luovuttaa ja koittaa vaikka tarjota niitä jonkun toisen jatkettavaksi. Omaishoidoissa on nyt vähän seesteisempi aika, joten ehkä jotain vaihteeksi valmistuukin.


Sisko virkkasi Purosta neliöitä mökkipuseroon. Voi vähän huovuttaa ja siinä sen projektin loppu sit olikin. Vähän oli vähän liikaa ja neliökassi kantautui tuosta parin pihan yli odottamaan, että keksin siitä jotakin. Kun kesäksi pitäisi saada jokin huovutus+ompelujuttu, niin eilen leikkeilin jo valmiiksi yhteen ommellut neliöt erikseen ja heitin kaikki palat pesukoneeseen ja säädin lämmön kuuteenkymppiin. Tämmöistä tuli ulos ja jatkoideakin on jo selvä - ainakin toistaiseksi. On vielä hyvin aikaa muuttaa suunnitelmia :)



Edellisten kanssa samaan aikaan pitäisi olla valmista näiden kanssa. Tai edes osan. Noita palloja/möykkyjä mulla on 10 litran lasitölkillinen. Ollut jo kauan. Eka koneellinen noita piti mennä myyjäisiin joskus. En ollut aiemmin huovuttanut pesukoneessa. Pari iltaa muovailin vaahtomuovisydämiä, yhden päällystin niitä villalla ja pujottelin sukkahousuihin. Kun kaikki oli valmiina, heitin ne pesukoneeseen. Sainko sydämiä. Sain kaksi melkein sydäntä ja lukuisia epämääräisiä möhkäleitä. Iltapäivään mennessä olin lakannut kiroilemasta ja keksinyt näille käyttöä - tonttukotiloita. Pari ehdin kirjoa, mutta yhtään en vienyt myyjäisiin. Silloin tällöin on tullut jotakin niistä jatkettua, mutta ihan ok ovat tuolla purkissakin olleet - jouluksi saavat sinne valonkin.


Parvekkeen tuoli. Tosi ränsistynyt alku. Ensin leikkasin punaiset tilkut. Muuton jälkeen väri oli väärä. Leikkasin vihreät, vaikka en ole koskaan tykännyt vihreästä. Mut poikien vaateompelun jäljiltä oli vihreitä trikootilkkuja. Nyt on siniset tilkut ja tuolin päällinen aluillaan. Vanhat toppaukset oli ihan kuivat ja mureni käsittelyissä niin paljon, että päädyin tämmöiseen tilkkuratkaisuun. 


Värityskirjan kuvasta tilkkutyöksi. Päällinen on valmis ja odottaa kokoa. Killan kesänäyttelyyn tehdään jokin sinivalkoinen ja alustavasti on suunniteltu, että kaikki tekisivät samankokoisen.



Ja toinen värityskirjan sivu on siirtymässä eteisen seinälle. Tätä malasin alkuviikolla. Pohjat vanhoilla akryyliväreillä ja uusilla vähän notkeaamilla sitten kuvioita näihin ja vielä lisää lintujakin.