keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pakkasia odotellessa


Olin jo parikymmentä vuotta sitten ostanut Uudenkaupungin torilta villalankoja, ruskeaa ja pari vyyhtiä monenkirjavaa. Toissa talvena neuloin ruskeasta villatakin - melkein. Osittain oli saumatkin jo yhdistetty. Peilikuvassa näytti siltä, että palmikkoneule istuisi päällä paremmin, jos kyljet kaartaisi hiukan sisään eikä ulospäin. Loppusyksystä aloin purkaa sitä. Kerät jäivät sohvapöydälle inspiraatiota houkuttelemaan.
Siihen mietiskelyn lomaan sisko laittoi kuvan ja linkin spiraaliin isoäidinneliöön. Siihen tarvittiin kuusi lankaa, päätin kokeilla neljällä ja kaivoin ne moniväriset ja aika vikkelään kaikki samaa paksuutta olevat villalangat. Olihan niitä tullut ostettua muiltakin toreilta ja myyjäisistä...ohhoijaa. Taitaisi tulla peitto.


Keskellä olevan vihreän langan ja tuon vähän tummemman punaisen sain anopilta, kun esikoinen syntyi - 35 vuotta sitten. Aika kauan tuli kesytettyä sitäkin 😉 En tykännyt tuosta vihreästä ja kun yksi lapsenlapsista leikkeli siitä pitkän pätkän pieniksi paloiksi, niin ei oikeastaan edes harmittanut.
Minkähän kokoisia paloja. Aika monta kertaa virkkaus syntyy nopeasti, mutta kokoamisvaihe takkuilee. Jos tekisinkin suoraan peiton kokoon.


Neliö kasvaa


Monenlaista järjestelmää kokeilin, ettei langat olisi vähän väliä sekaisin, mutta viimeistään silloin, kun laskin työn odottelemaan seuraavaa vapaata tovia, niin langat ehti jotenkin kiertyä monta kertaa toistensa ympärille.


Kun neliötä virkkaa tasaisesti ympäri, niin siitä tulee koko ajan isompi ja isompi neliö.


 Peite olisi mukavampi vähän pitkulaisena, joten kokeilin sopisiko pienet isoäidin neliöt muuttamaan muotoa. Näytti ookoolta ja tein sitten niitä. Tuli ommeltua yhteenkin nopeasti, kun en muuten päässyt jatkamaan eteenpäin. 
Kun lankojen värit eivät aina menneet kaksi tummempaa ja kaksi kirkkaampaa rinnakkain, niin vaihtelin pari kertaa kulmissa kerrosten paikkaa. Ihan hyvin piiloutuivat muun virkkauksen lomaan. 
Uloimpana reunassa on kolme kerrosta pylväitä, niin tuli napakampi reuna.


Ja tässä valmiina.









maanantai 23. tammikuuta 2017

Keittiöön

Ajankuluksi kaverin luona aloin virkkailla olutpullonkorkkien päälle. Äiti oli tehnyt tämmöisiä pannunalusia. Kun terassin pöydälle oli jäänyt kolme korkkia ja sattui :) olemaan puuvillalankaa mukanan, niin aloinpa sitten kokeilla alusta. Mallia ei ollut kuin päässä ja ensimmäisten  korkkien jälkeen huomasin tehneeni eri tavoin kuin äiti. Jatkoin kuitenkin omaan tyyliin.



6 kjs, piilosilmukalla lenkiksi
15 pylvästä, piilosolmukka
jokaiseen edellisen kerroksen pylvääseen 2 pylvästä
kiinteitä silmukoita
3 pylvästä niin, että vedät ne kaikki yhteen - jossakin välissä pujota korkki työn sisään
jatka 3 pylvään yhtten virkkaamista kunnes korkin alapuolella ja lopussa, kun reikä on enää pieni, virkkaa vielä 1 kiinteä silmuuka ja 1 piilosilmukka
päättele

Toivottavasti tuosta tajuaa. Yhteen aluseen tarvitaan 19 korkkia.

Pöytää kattaessa nostin uunista pitkulaisen vuoan. Kun noita pyöreitä alusia oli jo kaksi, useita päällystettyjä korkkeja ja lankaakin vielä jälellä, niin ...


tein vielä tämän, jossa on 34 korkkia.

Pakastin lopun ruoan. Aloin kirjoittaa rasian päälle tekstiä. Kynät ja tussit pyörivät hyllyssä irtaimenaan. Tarvittaisiin purkki. Päällystetty. Olin jo ostanut lisää lankaakin, kun neuloin punaisen tiskirätin.


Taas oli jäämässä langanloput. Paitsi jos...


Virkkasin vielä spiraalia sen verran kuin punaista riitti ja toisen samankokoisen mustan. Virkkasin ne reunoista yhteen ja mustan kohdalla ompelin pienehköin pistoin yhteen, niin ei pieni pyörylöiden eriparisuus haittaa ja alusesta tuli jämäkämpi. Isommalle kattilalle. Mustaa lankaa jäi noin puolitoista metriä enkä aio ostaa lisää kumpaakaan väriä. 





tiistai 17. tammikuuta 2017

Tonttukotilot koristautuvat

Kevyt ja helposti mukana kulkeva käsityö on tarpeen aina välillä - ainakin vanhempien huoltopäivänä, josta nykyisin on tullut yhä enemmän seurustelupäivä, kun ulkopuolinen apu hoitaa kodin siivouksen ja osittain myös pyykin. nyt kevyeä kulkee mukana tonttukotiloiden kirjonta.
Äiti ei enää kysy eikö mulla ole muuta tekemistä, mutta hieman kyseenalaistavia oli tämänkin päivän kommentit. Mutta itsehän on pienestä pitäen yllyttänyt kokeilemaan mahdollisimman monenlaista käsitöissä ja keittiössä 😉
Edellisessä päivityksessä oli vähän näiden alkuhistoriaa.


Tämä KOLMIO näytti aika hauskalta ohjeessa, mutta pehmeässä huovutuksessa sen malli muuttuikin
kolmeksi sakaraksi ja ssitten yhdistelin niitä sattumanvaraisesti eri kokoisina.


Keskellä ylhäällä ja ja punainen oikealla (kesken) on uusia kirjontoja. Tuo musta rantu tuon alimman kyljessä on huovutuksen väliin jäänyttä sukkahousua, jota ensin koitin repiä pois, mutta suunnitelmien pakkomuutoksessa jätinkin paikoilleen.


Osa kirjotuista on päässyt sukeltamaan takaisn kotipurkkiin, mutta suurin osa on vielä kirjomatta ja osa ehkä pysyykin. 






torstai 5. tammikuuta 2017

Uusi vuosi vanhat kujeet

Vaiheessa, yhtä sun toista. Ideatkin ovat onneksi vähän vähentyneet, kun ei vaan jaksa. Mut on näitä viime vuodelta (vuosilta) jatkettavaksi jääneitä aika (liian) monta. Jotkut keskeneräiset ovat jo yli kymmenvuotiaita - ehkä pitäisi jo luovuttaa ja koittaa vaikka tarjota niitä jonkun toisen jatkettavaksi. Omaishoidoissa on nyt vähän seesteisempi aika, joten ehkä jotain vaihteeksi valmistuukin.


Sisko virkkasi Purosta neliöitä mökkipuseroon. Voi vähän huovuttaa ja siinä sen projektin loppu sit olikin. Vähän oli vähän liikaa ja neliökassi kantautui tuosta parin pihan yli odottamaan, että keksin siitä jotakin. Kun kesäksi pitäisi saada jokin huovutus+ompelujuttu, niin eilen leikkeilin jo valmiiksi yhteen ommellut neliöt erikseen ja heitin kaikki palat pesukoneeseen ja säädin lämmön kuuteenkymppiin. Tämmöistä tuli ulos ja jatkoideakin on jo selvä - ainakin toistaiseksi. On vielä hyvin aikaa muuttaa suunnitelmia :)



Edellisten kanssa samaan aikaan pitäisi olla valmista näiden kanssa. Tai edes osan. Noita palloja/möykkyjä mulla on 10 litran lasitölkillinen. Ollut jo kauan. Eka koneellinen noita piti mennä myyjäisiin joskus. En ollut aiemmin huovuttanut pesukoneessa. Pari iltaa muovailin vaahtomuovisydämiä, yhden päällystin niitä villalla ja pujottelin sukkahousuihin. Kun kaikki oli valmiina, heitin ne pesukoneeseen. Sainko sydämiä. Sain kaksi melkein sydäntä ja lukuisia epämääräisiä möhkäleitä. Iltapäivään mennessä olin lakannut kiroilemasta ja keksinyt näille käyttöä - tonttukotiloita. Pari ehdin kirjoa, mutta yhtään en vienyt myyjäisiin. Silloin tällöin on tullut jotakin niistä jatkettua, mutta ihan ok ovat tuolla purkissakin olleet - jouluksi saavat sinne valonkin.


Parvekkeen tuoli. Tosi ränsistynyt alku. Ensin leikkasin punaiset tilkut. Muuton jälkeen väri oli väärä. Leikkasin vihreät, vaikka en ole koskaan tykännyt vihreästä. Mut poikien vaateompelun jäljiltä oli vihreitä trikootilkkuja. Nyt on siniset tilkut ja tuolin päällinen aluillaan. Vanhat toppaukset oli ihan kuivat ja mureni käsittelyissä niin paljon, että päädyin tämmöiseen tilkkuratkaisuun. 


Värityskirjan kuvasta tilkkutyöksi. Päällinen on valmis ja odottaa kokoa. Killan kesänäyttelyyn tehdään jokin sinivalkoinen ja alustavasti on suunniteltu, että kaikki tekisivät samankokoisen.



Ja toinen värityskirjan sivu on siirtymässä eteisen seinälle. Tätä malasin alkuviikolla. Pohjat vanhoilla akryyliväreillä ja uusilla vähän notkeaamilla sitten kuvioita näihin ja vielä lisää lintujakin.



keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Vielä joulupostista


Vihdoinkin niin valmista, että sain kirjoitettua osoitteet. Korttien lähettely vähenee vuosi vuodelta - en ehdi ommella tai jaksa kirjoitella osoitteita. Joka vuosi harmittaa, ett niin moni, joille haluaisin lähettää kortin, jää ilman. Joillekin vanhemmille sukulaisille ja harvoin tapaamilleni ystäville kirjoitin  kortin mukana joulukirjeen - nyt vain kaksi. 

Pitsikuuset aloitin jo viime vuonna enkä muista sainko siitä silloin yhtään valmiiksi. Jos sain, niin huonolla tuurilla joku saa lähes samanlaisen kortin kuin viime vuonnakin.


Näistä pitseistä yksi lähti matkaan jo ennen kuvaamista (ei puuttunut liinasta yhtä neljännestä, vaikka olisihan sekin ollut mahdollista).

Kuusikortteihin silittelin foliota, ohje on edellisessä postauksessa. 



Laatikosta löytyi yksi vanha aloitus ja arkistosta siihen pari kuvaakin. Olin leikellyt jämäpaloista harkkosaksilla kaitaleita ja sommitellut niistä kuusta. Tikkasin vihreällä ja olin saanut aikaan melko tylsän kortin.


Ompelin reunoihin tiheän punaisen siksakin, joka minusta teki kortista vähän pirteämmän. Lopuksi ompelin vielä paljetteja - kun tämä on nyt tämmöinen kimallusvuosikin; vaatteissa ja vähän joka paikassa on ainakin hiukan blingblingiä.


Talo on siskon jouluverhon jäännöstilkusta. Vuosia sitten käsinpainettua, tekijää en muista. 


Ja tänään lähtivät, punaisiin kuoriin pakattujen viimeinen päivä. Mulla sen sijaan ei ollutkaan enää kuin yksi punainen kirjekuori, mutta tuleepahan sit postille muutakin kuin valkoinen ja joulun värit. Juuri ja juuri sain oman kuoreni pysymään laatikon päällä. Meitä viimeiseen päivään jättäneitä oli paljon.




keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulupostia


Noin parikymmentä vuotta sitten porilainen joulun ajaksi avattu askartelu/käsityökauppa myi lahjapapereiksi foliorullia, joita on käytetty korttien koristeluun. Kovin montaa lahjaa en näihin paketoinut, kun en tykkää niin kiiltävistä ja olihan se aika hankalaa käyttääkin. Jonkin verran leikkelin tätä leveiksi lahjanauhoiksi, mutta en erityisemmin tykännyt niistäkään.
Myöhemmin näin tilkkutyöpajassa folion käyttöä kankaan koristeluun. En voinut osallistua pajaan, mutta työni vuoksi sain jäädä aktsomaan ja näin miten homma toimii. Ostin materiaaleja ja kokeilin kotona. Aika pian pienet arkit oli käytetty ja mietin, mistä saisin lisää, paikallisesta askartelukaupasta löytyi. Vasta jonkin aikaa myöhemmin älysin yhdistää nuo omat foliorullani vastaavaksi materiaaliksi. Eipä tulisi kulta ja hopea ihan heti loppumaan!

Suojaa alusta leivinpaperilla.


Olen käyttänyt liimaharsoa - tuolla taaempana tuo vaalea suikale, edessä jo kiinnittynyttä foliota. Tähän käy myös siroteliima ja ainakin jotkin tekstiililiimat. Poistan liimaharsopalasta suojapaperin ja leikkelen paloiksi. Suikaleet tarttuvat saksiin, leijailevat vaatteisiin ja silityslaudalle, mutta näin on näissä ohuissa mielestäni silti helpompaa kuin leikata ensin ja poistaa paperi vasta sen jälkeen. Pisteitä - siis pieniä neliöitä olen tehnyt niin, että leikkaan ensin liimaharson reunaan hapsut ja sen jälkeen niitä toiseen suuntaan. 
Pisteiden ja viivojen tarkka asettelu vaatii käsivällisyyttä ja monesti niitä ei kunnolla edes näe, joten yllätysmahdollisuuskin on. Olen päätynyt lähes täydellisesti sattuman luomaan sommitelmiin ainakin niissä korteissa, joissa on hyvin ohuet suikaleet ja pienet pisteet.


Kun liimaharsot on paikoillaan - irtonaisina mulla, niin laitan päälle folion OIKEINPÄIN eli se kulta tai hopea tai niissä ostopaloissa jokin värillinen päälle päin.


Leivinpaperi kortin päälle ja paina hetki silitysraudalla. Varmaan on joku oikea lämpötilakin, mutta olen säätänyt raudan aika kuumalle.
Anna jäähtyä ja irrota folio.



Edellisen korttipostauksen korteista pari kultakoristeltua  - sekä viivoja että pisteitä ja kun piti kokeilla sitä foliota ensin nurinpäin, niin korttiin ei jäänyt mitään. Harsosuikaleet olivat sulaneet folioon ja kun käytin sitä toisinpäin, niin ne siirtyivät leivinpaperiin. Seuraavalla sillitysrupeamalla en ajatellut edellisen kerran virhettä loppuun asti ja aloin silittää lisää folioita. Näistä tuli sitten vahingossa semmoiset tuplasti suunnittelemattomat versiot.
Tämän jälkeen olen laittanut ensin viivat ja pisteet, sitten folion ja lopuksi painellut raudalla.



Jonakin aiempana vuonna kesken jääneeseen korttiin kokeilin paksumpaa viivaa. Tässä leikkasin ensin liimaharsosta kuvion ja sitten poistin suojapaperin. Postimerkin pinta toimi myös jonkinlaisena liimana ja siihen tarttui kultaa.


Oikealla olevassa punaisessa leikkasin ensin kuvion, siihen pari sydäntä kuvioleikkurilla ja ympyröitä rei´ittimellä. Rei´istä tuli palloja, joista oli aika hankala poistaa suojapaperi.
Kuusikortti on tilkusta, joka on pyörinyt laatikossa kauan. Olin menossa myyjäisiin yhden tutun käsityöläisen kanssa. Hän oli tehnyt lapsenlapsilleen Barbie-vaatteita ja oli huomannut, että etenkin juhlavaatteissa oli melko hulppea hinta. Ompelijatutulta saimme muutaman pienen tilkun romanien juhlapukukankaita ja niillä koristelimme pienet juhlamekot. Kaksi palaa on siitä asti pyörinyt yhdessä pitsilaatikossa. Välillä olen heittänyt sen roskiin ja sitten taas poiminut takaisin. Ei ole sopinut mihinkään enkä sit ole raaskintu luopuakaan. Nyt päätyi korttiin. Punaisten korttien phjana on hulipoita.