torstai 10. huhtikuuta 2014

Teeveeneuloosi

Miksi teeveetä ei voisi katsoa tekemättä mitään? kysyy tämä, jolla pitää aina olla käsille jotakin värkättävää. Teeveetä katsellessa kudon usein sukkia, jos pitää keksittyä enemmän tai jotain vaativampaa käsityötä, kun riittää, että pääasiassa kuuntelen, mitä muilla on sanottavana.
Sukkalangat ovat aina loppu. Tai ainakin usein. Alkaa pikkuhiljaa olla sama tilanne kuin äidillä. Sukkia vain tulee ja tulee, vaikkei kukaan enää tarvitse, kun jalassa on aina yhdet ja kaapissa reilusti vaihtovaraa. Jos äidin luona menee sanomaan, että varpaita kylmää tai hän näkee sukassa ohuen kohdan tai reiän, niin äiti pyytää hakemaan vaatehuoneesta pari kassia. "Katoppa olisko sun kokoa, kun näyttää noi edelliset jo vetelevän viimeisään."
Äiti ei enää saa paljonkaan kudottua uusia sukkia, mutta sukkaneuloosi on periytynyt molemmille tyttärille. Onneksi joka vuosi ilmaantuu jokin taho, jossa tarvitaan eri kokoisia sukkia.
Muuan edesmennyt sukulaistäti kutoi naimattomalle pojalleen paljon sukkia, kun "ei niitä Reinolle hänen jälkeensä enää kukaan kudo". Ja Reinolla riitti lämmöllä kudottuja sukkia elämänsä loppuun asti.

                                   

Raikkaita valmiiksi raidallisia ja kuviollisia lankoja on kiva käyttää, harmaat jäävät pyörimään kaappin. Huomasin ohittaneeni surutta jo muovikassillisen harmaita. Väristä huolimatta ihan kelpo lankaa, joten päätin käyttää nekin. Ehkä jokin kuvio piristäisi.
Viime talvena käsityökerhossa yksi rouva kutoi sukkia, joissa resori jatkui terän päällä kärkikavennukseen asti. Sanoi semmoisten sukkien sopivan napakammin jalkaan. Olen nyt kokeillut muutamat.


Ensimmäisiin harmaisiin neuloin palmikoita, jotka laitoin kiertämään eri suuntiin. Aivot virkistyi tai sitten ei, ensimmäisen kerroksen jälkeen kiertosuunnan näki edellisestä eikä sitä tarvinnut paljon miettiä.



Nyt työn alla olevissa siirrän yhtä silmukkaa viereisen yli, kunnes se on mennyt kaikkien oikeiden silmukoiden toiseen reunaa, väliin kolme kerrosta leveää (4o, 4n) resoria ja taas silmukat lähtevät ylittämään oikeiden silmukoiden palkkia.


Uusimmat valmistuneet ja juuri aloitettu sukka. Raidalliset olen jo päätellytkin. Yhdet sinisetkin kudoin äskettäin. Niistä piti tulla itselleni. Katselin elokuvaa ja kudoin sukkaa. Kokeilin jalkaan. Muutama kerros vielä. Ja hups - elokuva vei mennessään, taisi tulla aika monta muutamaa kerrosta. Kokeilin taas jalkaan ja mittaa oli viisi senttiä liikaa. Voihan....!
Laitoin suvun isokenkäisimmälle tekstarin, josko hän tarvitisi sukkia tai muuten joudun purkamaan muutaman sentin puikoilla olevasta sukasta. Vastauksen jälkeen aloin kaventaa ja koitin muistaa toisen sukan kanssa olla tarkkana, että tulisi kerralla ensimmäiselle pari.


3 kommenttia:

  1. Äidilläni oli vastaava oireyhtymä, ja hän piti perheen niin hyvin sukissa, että niistä riittää iloa vielä nytkin seitsemän vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Geeni ei ole kuitenkaan minulle periytynyt, eläissäni olen vääntänyt yhden ainoan sukkaparin...

    VastaaPoista
  2. Mulla on parit äidin kutomat harmaat sukat, toisissa punaisia ja toisissa sinisiä raitoja, minusta hyvin yhteen sopivat värit.
    Miehen täti kutoi aina sukkiin terän päälle pari resoriraitaa, ne istui hyvin jalkaan.

    Teija

    VastaaPoista
  3. Valmiit harmaat on varattu, kunhan saan pääteltyä ja työn alla olevat harmaat varattiin tänään.

    VastaaPoista