torstai 9. heinäkuuta 2015

Halkeama

Metsää läheltä. No, siellähän voi olla melkein mitä vain, kun tarpeeksi läheltä katsoo. Uskomattoman hienoja muotoja ja värejä. Jokin elämä kestää vain tovin (mm. limasienet) ja jokin toinen lähes ikuisesti.


Joskus on tarkoitus saada epätasaista väritystä ja tulee liian tasaista, toisinaan käy päinvastoin - kuten eräälle pellavajakulle. Sain sen tilkkukäyttöön muutama vuosi sitten. Olin jo unohtanut. Pengoin kaapissa löytääkseni jotakin kiven näköistä, edes lähimain. Jakusta puuttui palasia, johonkin olen käyttänyt tuota ennenkin.

Kivi on täynnä rosoja, muhkuroita ja halkeamia, joihin on kerääntynyt ravinteita ja niissä on alkanut kasvaa jotakin. Kauluksen rypytys sopi siihen ajatukseen oikein hyvin. 
Työ rakentui 30x30 cm taulupohjan päälle. Vähän sinnepäin kokoon palat ensin ja sitten vaan sammalia kehittelemään. Siskolta on ajautunut joskus tilkku, jossa on kangasta ja pitsiä, vihreän/turkoosin/ruskean sävyjä epätasaisesti. Leikkelin sitä parin sentin neliöiksi ja aloin kiinnitellä pohjaan. Suurin osa on parilla pistolla keskeltä tilkkua ja kapeissa linjoissa taitoin tilkun neljän osaan ja kiinnitin kulmasta, niin se ei levähtänyt kokonaan auki.


Kun tilkkutyössä pitäisi olla ne kolme kerrosta, niin tässä on taulupohjan päällä ohut kuitukangas. Osan tilkuista kiinnitin jakun kaulukseen ennen työn kokomaista, mutta osan olen ommellut myös taulupohjan läpi ja kerroksia tuli paikotellen enemmänkin kuin kolme :)


Helmet olen tehnyt kirjolohen ruodosta. Tuo yksilö paistui ensin uunissa. Kun lihat oli syöty, heitin ruodon kattilaan ja keittelin lihahippusetkin irti ja samalla nikamat alkoivat irrota paremmin toisistaan. Niskan ja pyrstön välissä ruodoissa on keskellä reikä. Sen puhdistamiseen huovutusneula ja pinsetit ovat hyvät työkalut, mutta ihan parsinneulallakin pärjää hyvin. Putsauksen jälkeen olen hionut helmistä teräviä rösöjä pois, mutta muuten ovat luonnon muokkaamia. Nämä värjäsin silkkiväreillä. 


Työ valmistui, mutta jokin puuttui. Käänsin ympäri. Edelleen jokin puuttui. Kääntelin joka suuntaan, asettelin seinää vasten. Aina vain se tuntui pyytelevän jotakin lisää. Sammaltilkku oli käytetty, samoin helmet. Kirjontaa? Ei. Vähän lisää tilkkuja? Joo, mutta kangasta ei ollut enää. Laitoin siskolle tekstarin. Pelasta! Tullessani illalla kotiin, oli postiluukun alla pala kangasta ja kukan taimi. 
Lisää parin sentin paloja, mutta ei vaan ollut sitä mitä halusin. Kokeilin vähän pienempää, pitsistä sentin ruutuja. Taittelin neljään osaan ja ompelin kulmista kiinni entisen jakun hihasaumaan, pätkä kapeaa halkeamaa tasoitti työtä sopivasti. Yllättävän hyvin onnistui lisäykset, vaikka olin jo ommellut kulmat ja niitannut työn kehykseen. 





Nyt tämä suunta, mutta voihan se vielä vaihtua...







4 kommenttia:

  1. Ei tuota voi ainakaan perinteiseksi nimittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut perinteisiä tekniikoita :)
      Mummu leikkasi matonkuteita yhdelle kuto,olle ja siitä jäi jämätilkkuja ja kulmia. Suunnilleen koko suku sai vähitellen tilkkumatot. Mä sain 1970-luvun alussa, mutta se on jo ajat sitten kulunut puhki. Mulla on vielä äidin saama matto, muutamaan kertaan olen jo paikkaillut reunoja ja nyt olen miettinyt pitäisikö se päästää elääkkeelle vai käyttää täysin loppuun.

      Poista
  2. Olen joskus nuorena flikkana tehnyt tilkunpaloista mattoa, mutta se jäi vaiheeseen, sitten tein 70-luvulla suuressa suosiossa olevia muovitilkkumatton, tehtiin siihen reikäalustaan, ei ole enää tallella. Se ei ollut kovin kaunis, mutta oli paljon silloin käytössä:)
    Kirjolohen ruotoja, eipä tulisi meikäläisen mieleen käyttää, mutta sammaleelta näyttää, tilkut kuvassa.

    VastaaPoista