torstai 21. heinäkuuta 2016

Painetaan villasella

Entisessä elämässä, melko kauan sitten, sain maatalosta pari säkillistä lampaan villaa. Niiden lähetys kehräämöön tuli niin kalliiksi, ettei se lyönyt leiville. Pelastin villat kaatopaikalta ja jaoin tietoa tuttavapiirissäkin.
Värjäilin villoja, koitin huuhdella varovasti ja kuopuskin - silloin aika pieni - oli auttamassa. Vaikka hyvin varottiin, niin myös onnistuttiin vähän vanuttamaan villat. Silloin mulla ei ollut karstojakaan vielä, joten osa villasta kietouti vaahtomuovin kanssa palloiksi (kirjottuina tonttukotiloita) ja osa jäi käyttämättä.

No, mitä näille tapahtuu? Usein ei mitään. Lojuvat laatikossa ja siirtyvät välillä paikasta toiseen. Nämä villat vaihtoivat muuttolaatikossa kaupunkiakin.


Loistoidea tuli jostakin kavereiden kautta. Lankaa voi pyörittää käsissä ja saada siitä semmoisen hyvän pehmeän omatekoisen huovutuslangan. Sitten vaan toteuttamaan. Haaveena oli pujotella löyhä palttinasidos, kääriä se lakanaan ja heittää pesukoneeseen huovuttumaan. Muutaman kerän jälkeen totesin, että sormenpaksuinen lankani taitaa sittenkin olla liian tuhtia ja peitosta luultavasti tulisi enemmän peltimäinen kuin ihanan pehmeästi ympärille laskeutuva. Loput villat ja kuivumisen jälkeen kerälle pyöritellyt langat siirtyivät vanhaan tuunattuun vanerilaukkuun odottelemaan uutta ideaa.


Kun esikoisen esikoinen leväytti villat lattialle pari viikkoa sitten, aloin miettiä niitä taas pitkästä aikaa. Pian alkavalla kurssillakin tarvittaisiin jotain kuitujuttuja. 


Parista kerästä tuli noin aanelosen kokoinen pinta. Laitoin sen kahden ohuen solvyn väliin ja ompelin poikittain, että siitä tulisi jonkinlainen levy.


Huuhtelu ja


kuivatus. Aika röntti, mutta mukavan pehmeä. Lähti kurssille varapohjaksi mukaan. 


Langanpätkärasiassa piili yllätys. Siskon ystävän värjäyskurssin roskiksesta bongaama sidontalankojen kasa. Kun kyllästytti pikkutarkan jutun jatkaminen, niin ajattelin, että välillä voisin kokeilla jotain krouvimpaa. 


Ekana tuli tuo vaaleanpunainen - pykäpistoja ompelulangalla puoliksi irtonaisen villalankin päälle. Virkkausta olin miettinyt, mutta unohtanut koukun kotiin. Kun opettaja Raija Jokinenkin sitä ehdotti, niin lainasin virkkuukoukun.Vihreä on ohutta villalankaa, joku saatu jämä, en tiedä mitä on. Sininen on virkattua myös. 
Virkkaukset ovat ainakin osittain irtolenkeissä, kun pohja muuttui kiinteämmäksi vaihdoin virkkuukoukun parsinneulaan ja jatkoin ketjusilmkoilla. Ja vähän etupistoillakin.
Jäin koukkuun ja jumituin lopuksi kurssia tämän villapohjan kirjontaan. Työn edetessä olen purkanut osan  koneompeleista, jos ne eivät jääneet hyvin piiloon. Myöhemmin kurssin aikana opettaja jakoi ompeleiden maastouttamisvinkin. 


Ihan hetkessä ei ole valmis, mutta pikkuhiljaa.
Villan pehmeä lämmin kosketus ja tajunnan virta on tehnyt hyvää murehtivalle sydämelle.


1 kommentti: