Palloillen

Sisko piipahti ja toi pari pussia lankaa, josko tällä puolen pihaa niille olisi jotakin käyttöä. Olivat joskus näyttäneet kaupassa niin hauskoilta, että piti ostaa paketti ja toinenkin. Muutamaan vuoteen ei langoista ollut syntynyt mitään, joten saisin yrittää. Mutta jos ei tule heti ideaa, niin ehkä sitten koitetaan myydä nuo.
Huivi. Ehkä. Hartiahuiviinkin riittäisi. Ehkä se tai parikin, molemmista väreistä.

...ja eikun kerimään!

Monesti käytän apuna tuolia, mutta nyt sen kanssa ei onnistunut. Parin lankakierroksen jälkeen tupsut alkoivat tarttua kerittävään lankaan kiinni.

Kaksi tuolia ei ollut juurikaan parempi ratkaisu.

Vierailulla piipahtanut kuopus olisi ollut mainio apu, mutta tietokoneeni ongelmat vaativat ratkaisua ja näitä lankoja oli 12 vyyhtiä. Ja piti ehtiä killan tapaamiseenkin.

Onneksi muistin vyyhdinpuut. Isä osti tämmöiset tyttäriensä siipoille, kun "minä tunnen nuo perheen naiset ja aina saa olla vyyhtiä pitelemässä".  Olisi saanutkin, mutta langat on jo pitkään olleet enimmäkseen kerillä. 

Vaikka laitoin vyyhdin kireälle, niin tupsut alkoivat aika pian roikkua ja hyppiä villisti ympäriinsä. Piti malttaa keriä hillittyyn tahtiin ja silti sain monet monituiset kerrat selvitellä langan tai vyyhdinpuun ympärille kietoutuneita tupsuja.

Kaikki vyyhdit on nyt kerillä.

Aloitin valkoista huivia. Kulmasta, niin voin vaihtaa hartiahuiviin, jos siltä tuntuu. Tupsut ovat liian kovia. Ne eivät myöskään asetu pinnalle tasaisesti. Ehkä se on hyväkin, en nyt vielä ole ihan varma. Olen nyhtänyt muutamaa tupsua, tuntuvat olevan jämäkästi kiinni,. Yksi irtosi lähes itsekseen, kun oli tulossa virkkausvuoroon. Osa menee hyvin virkkaukseen, paria olen seuraavalla kierroksella kiristänyt. Alkavatkohan ne käytössä roikkumaan.

Jos tuo harteilla nojailee johonkin on tukalan muhkurainen olo ja voiskohan saada mustelmia...

Mut jos tekisin raidallisen, niin ehkä torkkupeitto. Hiiri kissalle takkia...:)