torstai 22. tammikuuta 2015

Ikuisuusprojekti 1/xx

Vihdoinkin yksi ikuisuusprojekti alkaa olla valmis. Siis vain ihan pieni viimeistely puuttuu, mutta on jo käytössä.
Jo yli parikymmentä vuotta sitten tilkkuystävä kertoi nähneensä Norjassa tilkkutöitä, joissa oli yhdistetty tilkkua ja poppanaa - peitteitä, kasseja, seinävaatteita... Siihen aikaan äiti kutoi vielä kaiet talvet ja sovittiin, että yhdestä kaitaliinakankaasta saan tarvitsemani pätkät. Ostin sinisiä kuteita, äiti kutoi suurimman osan, mutta jotain minäkin.
Tilkkuosien suunnitelma muuttui muutamaan kertaan, valitsin kankaita. Hylkäsin mallin ja knankaat,. Aloitin suunnittelun alusta. Lopulta en enää halunnut tehdä koko peitettä. Halusin peitteen omaan kotiin, omaan sänkyyn - paljon ennen kuin se käytännössä tapahtui. Välillä kyllä vähän kaiveli - poppanoissa oli kuitenkin ollut aika paljon kutomista. Äiti lakkasi kyselemästä, materiaali sai pölyttyä kaapin perillä kaikessa rauhassa.



Yksikseen muuton jälkeen aloin aika pian suunnitella peitettä. Työvaihekuvia viiden vuoden takaa. Ompelin tillkuraidan poppanaan koneella niin, että alapuolen sauma piti ommella käsin. Helpommin sanottu jne. Äidin poppanat on lyöty piukkaan. Sormet ja ranteet olivat kovilla. Piti päättää milloin haluan sormet ja ranteen kipeäksi. Saumat valmistuivat, mutta aika hitaaseen tahtiin. Ja vielä kerran peitto jäi odottelemaan uutta inspistä. Ennen kesää valmistuu...jouluksi...kun killan naiset tulevat käymään... Kaikenlaista muuta tapahtui, mutta peitto pysyi avaamattoman viikkauksissan vielä melkein kolme vuotta. Eikä siitä puuttunut kuin reunakanttaus!!!
Joulun alla päätin, että nyt. Ei ollut enää kuin puolen päivän homma. Kulmissa on vielä pienet pätktä ompelematta, kun en osannut päättää miten ne laitan. Suunnitelma oli, mutta en osannut tehdä sitä siististi ja nyt testikäytön jälkeen jätän ne avoimiksi.


Samanlaista kuin tuo tilkkuraita, on yksi pötkylätyynyn päällinen. Se oli jo aiemmin hetken käytössä ja tein siihen sisätyynyt, jonka pitsit näkyivät. Mutta jonnekin kankaiden väliin sekin lienee piiloutunut. Kunahn työt vähän helpottavat, pitänee siivoilla kaappeja.


Helmalakanassa on seitsemän vanhan pitsilakanan pitsipäät. 







7 kommenttia:

  1. Todella upea! Tykkään kaikesta, materiaaleista, ja etenkin väreistä! Joskus joku työ vain vaatii aikansa.

    VastaaPoista
  2. Erittäin hieno! Muistan nähneeni tämän jossain vaiheessa Vuodatuksen puolella. Hiljakseen on näemmä hyvä tullut. Kyllä nyt kelpaa kutsua kiltalaisia ylimääräiselle vierailulle.

    VastaaPoista
  3. Hieno tilkkupeitto! Kauniit värit ja istuu paikalleen täydellisesti. Kiva, että sait sen valmiiksi asti!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana ikuisuusprojekti ja upea lopputulos!

    VastaaPoista
  5. Kiitos. Mä tykkään tästä petiosta kovasti.
    Ja kun nämä perheen naiset -äiti ja sisko- paljon olivat tästä kyselleet, niin peiton valmistuttua toinen huilasi sen päällä ja toinen istui vieressä - eikä kumpikaan huomannut, että peitto oli vihdoinkin sängyllä!!!

    VastaaPoista
  6. No niin, kyllä huomattiin että peitto oli sängyllä, mutta että se olikin jo valmis. Tykkään kovasti!!

    VastaaPoista