Pyörittelyä

Kuulun kahteen tilkkukiltaan ja molemmilla on kesällä näyttelyt. Toisen teemoissa on muun muassa hirsimökki. Kaappeja ja laatikoita penkomalla on löytynyt alkuja, jotka ehkä ovat jo olleet riittävän kauan kypsymässä. Alkuperäiset ideat ovat hävinneet tai muuttuneet tai kaikissa niitä ei ole ollutkaan.

Pisimmällä on tämä, vuonna 2008 aloittamani torkkupeite. Päällinen on melkein valmis, Reunakaitale puuttuu, kun käytin sen yhteen toiseen työhön. Pitäisi värjätä uusi. Tälle on tulossa kaveri, johon tarvitsin samantapaiset kankaat. Värjättynä ja leikattuna nekin, mutta ei pistoakaan blokkien aikaan saamiseksi. Tuota blokkiakin olen vielä jatkanut tuosta leikkelemällä ja kääntelemällä osia toisiin asentoihin. Värimaailma näkyy tuossa.

Tämän alku on samoilta ajoilta kuin tuo edellinen. Kuvan ottamisen jälkeen peite on kasvanut yhteen jo useamman ison palan verran. Hirsimökkini ovat useinmiten tuommoisia vähän-sinnepäin-versioita. Kivoja ja rentoja ommeltavia, mutta kootessa meinaa välillä mennä sormi suuhun, kun eivät ole samankokoisia. Leikkelen kaitaleet eri levyisiksi ja ompelen aina yhden kaitaleen pituuden jonkin blokin reunaan ja pähkäilen vasta lopuksi, miten tasaan systeemin. 

Välillä jossakin osassa on useampi pienempi bloki, jotka saavat yhtenäisen kaitaleen ollakseen yhtä leveitä isomman kanssa. Tuo alkaa olla nyt siinä vaiheessa, että yhdistän isompia kokonaisuuksia yhteen - tarvinnee hiukan välikaitaleita myös... Pääsiäiseksi piti siivota pois lattialta, että lapsiieraille jäi paremmin tilaa.

Uusin projekti pyörii paraikaa olohuoneen lattialle ja muuttuu päivittäin. Pohjan hirsimökit olen vuosia sitten ommellut hulpioista. Sinisistä aloin ommella reppua, mutta en sit tykännytkään siitä alusta. Joku keltainen kuviopala tuli liikaa esiin.
Olen kokeillut tuohon erilaisia pitsiliinoja. Ehkä nuo ihan ohuimmat ovat parhaat ja väripadan kautta. Pitsiliinoja aloin kerätä kirppareilta, kun suunnittelin niistä verhoa - mutta senkin ajatuksen olen hylännyt. Vaikka tähän työhön päätyisikin monta pitsiliinaa, niin ehkä niistä sen verhoajatuskin vielä alkaa itää uudelleen. Keittiöön tuli tilapäisverho, josta olen alusta alkaen pitänyt niin paljon, etten ole halunnut vaihtaa. 

Olen mukana museon projektissa, jossa tehdään tilkkutyö vanhusten kanssa. Nuorten työpajalla on leikattu palat valmiiksi, lähes ohjeidemme mukaan. Käytämme kierrätyskankaita. yulossa on mummonmökkimaisema, jossa puiden rungot ovat villasolmioista, puiden lehvistö tilkkuamttotekniikalla ja muuta maisemaa täytetään kukilla ja taivasta sinisillä. Vanhuksia jututetaan kankaista ja muustakin elämästä. He valitsevat tilkut, me kiinnitämme - osan paikan päällä ja ompelukoneosat kotona.
Tämä on ainut, joka edistyy tasaiseen tahtiin, kun on viikottaiset aikataulut yhteisille tuokioille ja siinä välissä pitäisi saada hakaneulaviidakon alle jäävät osat kiinnitettyä.

Sanotaan, että kun keskeneriäsistään tekee julkisia, niin ei kehtaa olla valmistamatta niitä :) Nämä olen nyt joka tapauksessa aikonut saada valmiiksi - lopultakin. Mutta ehkä pitää laatikoita penkoa lisää ja lopettaa muutaman muunkin työn hauduttaminen.