Siis yhteen aikaan, vuosia sitten. Osaamistaan ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. ...eikä apuaineiden säilyvyyttä. Liima, joka oli hyvin toimivaa, loppui kaupoista ja siitä sanottiin, ettei sitä tuoda enää maahna. Sen purkin pohjalla oli hädin tuskin joustava pieni klimppi. Turhaa säästöä aikanaa, nyt sitä ei voinut enää käyttää.
Kun se hyvä liima oli loppu, ostin sitten sitä mitä oli. Sillä tein muutaman kokeilun, mutta en yhtään onnistunutta. Osa kuvasta jäi, osa kiertyi huuhdellessa rullaksi sormien alla. Niin nytkin. Siinä tärvääntyi vanhan luonnontieteen koulukirjan variksen luuranko ja yksityiskohtakuvia höyhenistä ja sulkien rakenteesta. Jokin pieni pala sulkaa jäi kankaaseen kiinni eikä lähtenyt irti millään ilveellä.
Kokeilin Eri Keeperiä, mutta siinä kävi samoin kuin tuon toisen liiman kanssa - kuva kiertyi helposti kokonaan irti. Vanhan tietokirjan kroolausopit huuhtoutuivat viemäriin.
Seuraavat pari kokeilua yritin Kiva-lakalla ja parilla kuvalla viime viikonlopun Hesarista. Jotain vähän parempaa, muttei kovin käyttökelpoista. Paitsi. Ehkä sittenkin. Toisen kuvan hieroin kokokaan irti, kun se kerran lähti ja toisen päätin käyttää, kun alkoi määräaikakin lähestyä loppuaan (tänään).
Repaleinen siistokuva on peilikuva Valkeakosken Säterin tehtaan muutaman vuoden tyhjillään olleesta pääkonttorista - lasiseinä, portaikko ja flyygeli.
Leikkasin kuvan, levitin sen kuvapuolelle lakkaa ja taputtelin indigovärjätylle kankaalle kuivumaan. Kuvasta lähti huuhdellessa pieniä osia, laitoin kuitenkin kuivumaan. Päätin sit hieroa sen vielä hieman repaleisemmaksi.
Värien puolesta tuli heti mieleen indigolle kaveriksi ruostevärjäys ja sitähän piti etsiä kaapista. Pujotteluleikkauset vähän kuvan mukaan ja hommiin. Pujottelun alla on liimahrsollinen pala vanhaa lakanaa. Ekat tikkaukset tein tässä vaiheessa ja vinkit niihin tuli kuvasta ja pujottelusta. Vielä löytyi pala vanhaa 40 gramman vanua ja taustalle puuvillakangas. Sen jälkeen tikkailin lisää.
Ruosteisimmissa kohdissa neula takkusi ja silkkilanka katkeili. Vaihdoin uuden neulan ja keinokuitulangan, niin sujui paremmin.
Ja tässä valmis hiljaisuus, koko A4. Kulunut näkymä autiosta tilasta ja ruostunutta pintaa. Kuvan jatkoajatukset ja materiaalvialinnat tulivat alitajunnan kautta. Ompelua aloittaessani ajatukset oli vähän toisenlaiset.
Kuvansiirtoja kankaalle haulla löytyy muitakin ohjeita ja tännekin voi tulla lisää, kun tämä homma nyt vaatii jonkin verran harjoittelua vielä.
Aikamoinen yhdistelmä eri tekniikoita. Hieno.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaHienosti toteutettu Hiljaisuus. Puhutteleva!
VastaaPoista