torstai 11. toukokuuta 2017

Kun ei kesä tullutkaan

Muutama kevään aikana valmistunut neule. Ensi talveksi varmaan kuitenkin, vaikka joka toinen päivä näyttää edelleen maa olevan enemmän tai vähemmän valkoisena.


Vähän niinkuin tilaustyö. "Mä tarttisin semmoisen lämpimän pipon." Seiskaveikkaa ja tuo resoriosa on kokonaan kaksinkertainen. Käytetty muutaman kerran kevään ekoina aurinkoisina päivinä - ehkä tarpeellisempi kuitenkin vasta ensi talvena. Sopivan kokoinenkin tuli, kun edellinen saman henkilön saama pipo ei ollut, Tai olishan sekin ollut, kun olisi laittanut pari kolme punttia painoiksi reunoille, niin ei olisi pipo kivunnut päälaelle.
Toiseen samanlaiseen olisi jo langat. 



Parit sukat lapsenlapselle. Lempiväri on turkoosi ja yhdet semmoiset sukat tein jo, nyt vähän pystyraitaa varsiin. Pinkit sukat on isänsä sukkien jämälangasta. 



Sukkien innoittamana kudoin pystyraitalapaset itselleni. Yksivärinen lanka oli pätkittäin melkein samaa väriä kuin osa raitalangasta, En erityisemmin tykännyt, kun raidoitus häviää välillä, mutta varmaan ihan lämpimät talvipakkasten ulkoiluissa.



Kerroin pojalle, että olin tehnyt ohuet lenkkareihin mahtuvat (pyöräilee läpi talvenkin) sukat. Hän sanoi, että alkaakin olla kaikki sukat vähän rikki (vaimo sanoi, että pitää laahata jalkojaan, jos haluaa, että jalat pysyy sukkien sisällä). Väritoivomuksena oli pinkki. Ensin löysin pinkkiä lähimpänä kirkkaanpunaista. Matkakäsityönä se mukaan. Aika mones kauppa oli jo, kun löytyi (melkein) pinkkiä. 



1 kommentti: