maanantai 14. elokuuta 2017

Levää!!!

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Nyt on lastenlasten kesälomahoidot ohi, kaikki ajatellut näyttelytyöt toteutuneet ja pakastin puolillaan kesän marjoja. Jäänee ruutuaikaa itsellenikin 😊
Olen/olin tänä kesänä mukana kolmessa näyttelyssä. Kaikkien teemat ja muut ohjeet olivat tiedossa, joten ajoissa aloittaminen olisi ollut mahdollista. Vaan kuinkas sitten kävikään - juuri niinkuin yleensäkin; viime tippaan jäi jokaisen näyttelyn viimeisen työn ompelu.

Tämä työ oli melko ajoissa valmiina, aloitettuna hyvissä ajoin, mutta viime hetkellä huomasin sekoittaneeni näyttelyiden teemat. Jätin tämän lepäämään ja aloitin Filttiflikkojen näyttelyyn uutta, kun siihen oli kiireellisempää saada työ valmiiksi.



Pohjakankaana on  siskon itselleen ostama Saksan tuliainen melko kauan sitten. Pehmeä kevyesti nukattu ohut valkoinen puuvillakangas, jossa oli brodeerattu reuna ja pieniä kukkia. Piti tulla kappa, mutta ei sitten kotona ollutkaan enää niin sopiva kuin mielikuvissa vieraalla maalla. Poimuttelin verhopalan langoilla ja indigovärjäyskurssilla heitin väripataan. 



Huopapalat ovat jonkun vaatevalmistajan roskia - vuosia sitten kurssilla saatuja ja kaappiin unohtuneita. 



Kangas on pehmeää lirua, mutta pysyi hyvin paikoillaan tikatessa. 



Ja taas kerran oli vaikeaa keksiä nimeä. Poika sanoi, että se näyttää ihan joltain levältä ja kun meidän teemaamme oli jotain Suomen luontoon liittyvää ja tuolla on tuo aaltokin, niin tästä tuli Järvi leväilee (kuulostaa myös kirjoitusvirheeltä!)


Työ on vielä tovin Akaan ja Forssan kiltojen näyttelyssä Laaksolassa, Toijalassa.







4 kommenttia:

  1. Taidetilkkutyön vapautta perinteisten töiden kahleista. Hineo lopputulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Joitakin perinteisiä blokkeja olen kokeillut ja yhden peitteen ommellut pinoa ja leikkaa mallilla. Siinä oli yhtenä kankaana kirkas keltainen ja ruskean kanssa vierekkäin osuessaan se tuntui hyppivän silmille. Parin päivän mietinnän jälkeen kirjoittelin keltaisiin teinitytölle sopivia mietelauseita ja keltainen rauhottui. Peite meni rippilahjaksi. Kun peite ei venyttämällä eikä millään maanittelulla kasvanut, niin myöhemmin tein samalle nuorelle ja siipalle melkein perinteisen - hirsimökkiversioita - parisängynpeiton häälahjaksi.

      Poista