tiistai 22. toukokuuta 2018

Loppumattomiin - vai ei


Kaappeja siivotessa löytyi muun maussa tämä - vanhoja kankaiden mallipaloja jostakin 1990 -luvulta. Olin aloittanut tilkkuilun, liittynyt Tilkkuyhdistykseen ja saanut jäsenlehden. Siinä oli mainos, jossa luvattiin mallitilkut ja postin välityksellä voisi tilata kankaita. Muistan vieläkin miten ihanalta nuo mallipalakirjeet aina tuntuivat. Niin kauniita kankaita, aarre ihan omin käsin kosketeltavana. Koskaan en kuitenkaan noista tilannut yhtään metriä. Pääsin silloin tällöin käymään Kotipuodissa. Vastaavia tilkkuja lähetteli myös Pikku Punatulkku. Sinnekin kerran kiltakavereiden kanssa poikettiin, mutta ovet olivat kiinni. Punatulkusta jotain tilasinkin ja kun tuosta turhasta käynnistämme soittelin, niin kuulin omistajalla olleen käyntimme aikaan ollut sairaalareissu,

Irrottelin mallipalat papereista ja toisistaan ja aloin ommella niitä keskuspaloina käyttäen hirsimökkejä, kun monenlaisia kaitaleitakin oli jo jäännöspaloista leikattuna ja jo kolmaskin laatikko alkoi pursuilla yli äyräidensä, niin materiaalia riittäisi.




Pienen värilajittelun jälkeen alkoi syntyä blokkirimpsuja. Leikkaus poikki ja silitys, lajittelua ja ompelua. Rimpsut pitenivät, blokit suurenivat ja vähitellen alkoi silityksen jälkeen tulla jo selkeästi yleisväreiltään erialisia pinoja. 


Joka kierroksen jälkeen en tasaa reunoja, mutta aina välillä sekin kannattaa tehdä. Melkein tilkkumaalaustarviketta olisi ollut, mutta ihan kaikkea en voi säästää ja heitin tasausroippeet roskiin.



Jos kaitaleen päätä on jäämässä sopiva pala, niin leikkaan poikki 


ja yhdistän seuraavaan loppupäähän. 
Ja jotta tästä ei tulisi ikuisesti jatkuva blokkiompelu, niin jossakin vaiheessa olen ommellut jämiä pötköiksi, joista voin koota vaikka neliöitä.

Olen tilkkuiluaikanani tehnyt jo muutaman tämmöisen hitaan siivouksen ja aina nuo blokit on löytäneet tiensä käyttöön.




1 kommentti:

  1. Paljon blokkeja olet saanut aikaan. Noista tulee peitto hetkessä.

    VastaaPoista