torstai 2. tammikuuta 2014

Kotipesä

Monenlaisiin hullutuksiin tulee ryhdyttyä, kuten mehiläispesän käyttöön tilkkutyössä. Kun sain siskolta pesän, ei aluksi ollut mitään ideaa miten sen voisin toteuttaa. Jotain. Joskus. Aika pian aloin tonkia pesää auki, löysin seittejä ja muruja. Tulin varovaisemmaksi ja aloin tarkkailla käsiä josko jotakin pientä alkaa mönkiä esiin. Ei mitään. Hiljaista oli. Pahiten sittiset paikat laitoin riskiin, muita putsasin ja suurin osa pesästä oli ihan ok. Sisällä oli tyhjiä kennoja, pesän päälliosahan on mehiläisten puumassasta tekemää monikerroksista "paperia", yleensä harmaata ja jos lähellä on punamultarakennuksia, niin myös punaista.









Ensimmäinen idea taisi olla kirjaan kaiverrettu kolo, johon laittaisin palan kennoa, kunhan olisin ensin täyttänyt tyhjät lokerot jollakin. Kokeilin pieniä puuhelmiä. Aika hyvä, mutta liian monet helmet kääntyivät niin, että niiden reikä jäi näkyviin. Kun kotikaupungin kaupoista en saanut lisää puuhelmiä ja jo olemassolevat loppuisivat heti alkuunsa, niin aloin kokeilla kankaita. Omia ja ystäviltä lainattuja. Lopulta lokeroihin päätyi siskon vanhan silkkihuivin suikaleita. Leikkasin kapeita suikaleita ja kiersin niitä hammastikun ympärille ja pujottelin sen avulla toukkien entisiin kehityssoppeihin. Hullun hommaa! Mutta nautin siitä. Osa suikaleista oli halukas tulemaan tikun mukana pois, mutta lopulta sain ensimmäisen kennoston lähes täyteen.
Joka tapauksessa kennopalat  varmaan pitäisi käsitellä jollakin, että ne kestäisivät käsittelyä ja silkkirullat pysyisivät kennossa. Lakkaa? Puuliimaa? Ei. Paverpolia olin vastikään kokeillut ja sitä olisi kaapissakin, joten sivelin kennot sillä.

Mehiläispesäprojekti pölyttyi kirjahyllyssä pari vuotta. Päätin puhdistaa sen ja kokeilla inspiroisiko se vielä johonkin. Työtä siinä oli ollut yhden jos toisenkin tunnin, mutta sytyttävin idea puuttui edelleen.

Neuliaisten näyttelyyn tuli yhdeksi teemaksi aika ja työ piti tehdä 30x30 valmiiseen taulunkehykseen joko etu- tai takapuolelle. Aivot alkoivat työstää pesänmateriaalia ja aikaa. Tyhjiä kennoja oli vielä, samoin täysiä. Pesästä lähteneitä, tilaa uudelle... Mitä muuta? Kukkia hunajankeruuseen, jollakinhan sitä oli elettävä.
Kehys alkoi tuntua ongelmalta. Muistin paperikankaan. Paperikankaan!
Yhtäkkiä olin valtavan innostunut! 


Kukat ovat helppoja valmistaa. Leikkeilin vapaasti suunnilleen kolme terälehteä/kukka, taiotin palan kahtia ja harsin reunaan kaksinkertaisen langan, kiristin. Ompelin kiristyksen jälkeen keskiosaa takapuolelta vielä tiukemmaksi ja peitin keskustan hapsotuksen napilla.



Kehyksessä on vanua, puuvillakangas ja sen päälle tärkkelysliimalla kiinnitettyjä mehiläispesän kuoripaloja. Tärkkelysliimassa on 1/5 vehnäjauhoja ja 4/5 vettä. Sekoita kattilaan ja kuumenna juuri ja juuri kiehuvaksi. Säilyy kylmässä noin viikon.

Mietin jonkinlaista kasvukäyrää. Pelkkien kennojan kanssa työn sisus näytti melko autiolta. Jotain pitäisi saada lisäksi. Olin edellisellä viikolla näyttänyt miten pullonkorkkeja päällystetään vanhoilla lapasilla ja nehän olivat kuin isoja harmaita toukanpäitä tai majoja. Eläkeläismajoja. Näyttivät sopivan.

Työ oli menossa tilkkunäyttelyyn. ...kolme kerrosta ja tikkaamalla yhdistetty...olimme sopineet, ettei niin tarvi olla, saa rönsyillä vapaasti. Pohjakangas on tikatty käsin paikoilleen. Ja kunnon pistoilla - miksi nähdä vaivaa, jos pistot ovat niin pieniä, ettei niitä kunnolla näe.
Harmaat pallurat olen osittain ommellut toisiinsa, osittain pohjan läpi. 



Työtä käännellessä ja väännellessä paperikankaaseen tuli pari murtumaa. Ne oli helppo paikata. Pitäisi vielä tehdä sopivan kokoinen laatikko, ettei työ olisi näyttelypaikkaan ehtiessään tuusannuuskana. Vapaaehtoistoimintaan liittyi muuan kahvitus ja kun joku toi täytekakun sisään, niin sen laatikko näytti sopivan kokoiselta. Kun se oli jäämässä tarpeettomaksi, niin Kolmen polven kotipesän kuljetus/säilytysongelma tuli ratkaistua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti