tiistai 22. heinäkuuta 2014

Nyt lähti talviturkki

Viimeisenä yönä valmistui tämä näyttelytyö, mutta kokonaisuutta ajatellen ei läheskään viimeisenä. Puuttui keppikujia ja päärmeitä, yksi työ ripustettiin paikoilleen hakaneuloilla kiinnitettynä ja se lähti yöksi hotelliin. Avajaisissa se oli osittain tikattuna ja tekijä lupaili vielä ottaa sen yhdeksi yöksi mukaansa.
Ripustuspäivänäkin Makasiinissa kävi toista sataa ihmistä, ja aika moni liikkui alueella muuten kuin tilkkujen vuoksi.

Sisko oli opiston käsityön taiteen perusopetusryhmässä ja opetteli ryijytekniikkaa, mutta hylkäsi hyvän alun. Se päätyi tänne naapuriin. Innostuin siitä heti, etsin siihen sopivan kankaan kaveriksi ja aloitin ompelun, mutta idea loppui kuitenkin vähän kesken. Muutaman kuukauden alku joutui odottelemaan kassissa ennen kuin yritin kehitellä sitä eteenpäin. Jatko-ompelut unohtuivat muiden kiireiden jalkoihin ja vasta ihan viime tingassa ennen näyttelyä muistin koko työn.


Ryijypohja on sen verran paksua, että laitoin vanun vain tilkkuosan alle. Saumaus käy kätevästi silittämällä kiinnitettävällä teipillä.


Kankaan toiseen reunaan olin ommellut kevyen päärmeen jo ennen laskosten ompelua, kun ajattelin, että täytelangat saavat jäädä näkyviin ja jos muuttaisin suunnitelmaa, niin päärmeen voisi leikata pois. Laskospalan ryijyn puoleinen reuna ei ollut suora ja laskoksetkin kiemurtelivat, pari niistä päättyi keskelle, niin sain toiseen reunaan suoremmat laskokset. Sielläkin yksi laskoksen pää jäi sauman alle.
Pujottelin laskoksiin ohutta villalankaa. 


Olin ensin ommellut laskospalan ryijyn kylkeen ompelukoneella, mutta tikkausten jälkeen ompelin sen uudelleen, käsin. Purin koneompeleen pois. Olen käyttänyt tässä vain yhtä moniväristä jonkun itse värjäämää kangasta. En muista keneltä se on tullut - jossakin kangasvaihdossa tai vastaavassa.


Nimien keksiminen on usein hankalaa. Tässä mietin ja mietin, mutta aivoissa tuntui vallitsevan täysi tyhjyys sillä(kin) kertaa. Ryijyosa on kuin turkki, tilkkuosasta tuli mieleen alkukesän heijastukset rantaveteen aurinkoisena päivänä. Jälleen kerran radio pelasti tilanteen. Toimittaja haastatteli ihmisiä uimarannalla ja sanoi lopuksi, että hänellä on edelleen tältä kesältä talviturkki heittämättä. Nyt lähti talviturkki.
Nimituskasta sisko jaksaa muistutella. Kerran, kun hän oli vastaavassa tilanteessa ja piti tehdä työ johonkin runoon, olen sanonut, että tee nyt vain se työ, kyllä me siihen joku runo löydetään. 





4 kommenttia:

  1. Hauska työ ja nimi on hyvinkin osuva!

    VastaaPoista
  2. Tämä on hieno - annoit samalla idean mitä tehdä aikanaan ryijykurssilla valmistamastani pikkuryijystä, joka jäi huolitteluvaiheeseen... Ja kiitos kommentistasi tyrskytyölleni :)

    VastaaPoista
  3. Nimi ei voisi olla osuvampi. Yksi tyttären koulussa tekemä ryijylammas on vuosia odottanut viimeistelyä. Ehkäpä se pääsee esimerkkisi innoittamana johonkin tilllutyöhön.

    VastaaPoista
  4. Taisi tulla inspistyö muillekin :)

    VastaaPoista