lauantai 5. heinäkuuta 2014

Takatalvi

Vihdoinkin on helteitä luvassa, mutta uuden työn nimi on silti Takatalvi. Kuuntelin radiosta jotakin toivekonserttia ja kun useampi soittaja oli sanonut kesän lumisateista, niin tuo tuli mieleen. Itsellänikin on joitakin kuvia kevätkukista, jotka lumi on päässyt yllättämään, mutta yhtään lumista kesää en muista.

Tämän työn alku on kirpparipöytäliinasta, jonka reunat olin jo tarvinnut toiseen työhön. Jotain samaa, jotain eri. Aloitin pujottelemalla liina keskustaan spiraalin ja ompelin reikiä peilipaloja varten. Tästä tuli joksikin aikaa "projekti työn alla". Suunnitelma muuttui muutamaan kertaan ja välillä tuo valkoisuuskin alkoi ärsyttää.
Toissa viikolla aloin työstää liinaa uudestaan.





Pikkusisko tekee tiffany-töitä ja häneltä olen saanut peili- ja lasipaloja (kunhan hion reunat itse). Muutamaan työhön olen upottanut näitä - harvakseltaan, niin ehdin unohtaa kuinka hankalaa on tikata tuosta lasipalan ympäriltä. 
Liimaan lasin alle kartongin, kaiken varalta. Jos työ jossakin kolhiutuu, niin ehkä on vähempi sirpaleita ympäriinsä. välillä olen liimannut osat apukankaalle, nyt suoraan vuoriin. Se oli virhe, liima näkyy taustalla , tekee pinnan tahmeaksi ja se haittaa ompelua entisestään. Leikkasin vanuun lasipalojen kokiset aukot.



Paininjalka nousee sen verran ylös, että kone ei välillä tee kunnollista tikkiä tai ei tee tikkiä ollenkaan ja lankakin rynttyilee aika ajoin. Tikistä tuli enimmäkseen hyvää vain silloin, kun ompelin niin, että paininjalan ulkopuoli oli lasia vasten ja silloinkin pyöritin joka tikin käsin. Niin, että oliko tämä nyt sitten käsin vai koneella ompelua...


Muussa tikkailussa käytin hyväkseni liinan kirjontakuvioita. Piirsin ne Pilotin silittämällä häviävällä tussilla. Osan silitin vahingossa pois jo liian aikaisin ja siinä taisi uusi kuviointi mennä osittain hatusta. Tussin jälki häviää hyvin kevyellä kosketuksella, oikeastaan riittää, että pitää rautaa lähellä kangasta, silloin vanukaan ei painu lyttyyn.


Tuo tussi on ihan kätevää, mutta enää en käytä kovin tummiin kankaisiin. Jälki on ohut, mutta jättää jälkeensä aavistuksenomaisen valoviirun. Sitä ei ehkä huomaa kukaan muu kuin tekijä itse, mutta sekin riittää - ainakin minulla.




Muutama yksityiskohta. Koko työnkin kuvasin, mutta paremmassa valossa joskus uudestaan. 
Tahmeat läpi menneet liimapaikat peitin työn alaosan yli ulottuvalla valkokirjontaisella liinan palalla - aika iso nimilappu.
Ja kyllä mä tästä nyt tykkään ihan valkoisenakin. Jossakin vaiheessa mietin heittäväni sen valmiina väripataan. Nyt kun ilmat lämpeni, sen saisi kuivaksikin. Ja helteet, niistä en tykkää ollenkaan.





6 kommenttia:

  1. Aivan ihana Takatalvi. Odotan kokokuvaa työstä.

    VastaaPoista
  2. Näyttää niin mielenkiintoiselta, että odotan näkeväni kokotyön kuvan pian, onpa ihana!

    VastaaPoista
  3. Ihana työ! Eihän tuo musta tussi ole sellainen, jonka jälki tulee kylmässä lämpötilassa takaisin näkyviin? Jostain (amerikkalaisilta) nettipalstoilta olen lukenut sellaisia "kauhujuttuja"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä. Pitäisköhän tehdä koepiirros, silittää pois ja sit pakastaa. Jos tulee uudestaan, niin toivottavasti uusi silitys auttaa. Jos testitulos on huono, niin onneksi en ole tuota vielä käyttänyt kuin parissa työssä.

      Poista
  4. No niinpä niin, ideoita ja uusia liinoja riittää! Oikein hyvä, sillä näitä on ilo ihmetellä ja ihailla. Valkoisena tämä työ on varmasti kauneimmillaan.

    VastaaPoista
  5. Kaikista lahoimman kanssa olen työskennellyt tänään. Ihan ehjiä ja kauniita en ole vielä juurikaan raaskinut leikellä.

    VastaaPoista