maanantai 25. heinäkuuta 2016

Betonihommissa

Hautausmaakäynneillä huomasimme, että reunakivet vähenevät ja tilalle on alkanut tulla kivilaattoja, joissa on soikea tai pyöreä reikä istutuksia varten. Lähiriveissä oli reunakivet jälellä enää kahdessa vierekkäisessä haudassa.
Soitto seurakuntaan ja melkein 60 vuotta palvelleet reunakivet poistettiin. Paikallisella kiviveistämöllä tuntuivat ovet olevan aina säpissä, joten kiven hankinta siirtyi aina vain tuonnemmaksi. Yhdellä kastelukannun palautuskävelyllä huomasimme kivillä päällystetyn betonilaatan ja ihastuimme siihen. Semmoinen siis! Eikä olisi aukioloajoista kiinni.


Omista nurkista löytyneiden lisäksi saimme kiillotettuja kivitasonpaloja lähisuvulta ja lopulta myös kiviveistämön roskakasasta.
Laatasta tulisi parikymmentä senttiä hautakiveä leveämpi. Joku lauta oli vähän lyhyempi, joten tigittiin mitasta muutama sentti.


Joutolevyn päälle vanhaa kerniliinaa ja muotin rakentelu alkoi. Alussa mullakin oli tähän suunnitelmia, mutta aika pian huomasin, että hommassa on kyse myös ainokaisen pojan rakkauden ja ikävän purkamisesta äitiin, joten en sitten puuttunut tähän vaiheeseen juurikaan muuten kuin pitämällä tarvittaessa paikoillaan jotakin, että ruuvaus onnistui helpommin.


Mulla oli sit hyvää aikaa tiskata kivet.


Keskiosan soikio on pienestä muoviämpäristä, josta sahattiin laatan korkuinen pala ja halkaistiin se. Reunat ja pohja on vähän auki ja puuosien päihin on veistetty muovin paksuinen kolo, että reunasta tulisi tasainen.
Kaikki puuosat ja liitoskohdat on päällystetty jesarilla. Se kestää kosteutta eikä betoni tartu siihen. (Niin oletimme ja onneksi olimme oikeassa.)
Kivet asettelimme kiiltävä puoli alaspäin kernin päälle. Mä olisin vielä paloitellut vähän lisää, mutta ilman kivityökaluja noiden rikkomisessa sai joko kaksi tai monta palaa.

Ensimmäinen laatta meni pipariksi, koska betoni oli liian vanhaa eikä kovettunut, joten kannattaa niistäkin katsoa parasta ennen päiväykset. "...mutta tulihan harjoiteltua eikä tullut kalliiksi."
Uuteen yritykseen ostettiin uusi säkki kuivabetonia ja mitattiin neste tarkkaan. Ensin täytettiin varovasti kivien välit, sen jälkeen lisättiin vähän reilummin betonipuuroa.


Kerroksissa on pari saunan takaa löytynyttä metallilistan pätkää ja tukevaa metalliverkkoa. 
Laatan paksuus on 10 senttiä.
Tasoituksen jälkeen peittelimme laatan kevyesti. Sitä kasteltiin päivittäin ja kolmen päivän päästä purettiin muotti pois. Laattaa kasteltiin ja se jatkoi kuivumistaan viikon verran. Mä en olisi uskaltanut vielä siirtää sitä vaikka se oli jo kääntelyjä kestänyt hyvin, mutta lopulta sit kuitenkin nostettiin se aluslevynsä kanssa auton perään ja ajettiin hautausmaalle. Kottareilla se kulki helposti haudalle asti.

Vanhat istukset sivuun ja kuopan kaivuuseen sekä pohjan tasoitteluun. 
Olin ottanut sangollisen multaa mukaan, harjan ja sienen kiven puhdistukseen. Ikivanhaa kuunliljaa istutuskolon kumpaankin päähän ja samettikukat takaisin niiden keskelle.
Reunamultien tasoittelu ja valmista tuli. Laatta on nyt pari senttiä muuta haudan pintaa ylempänä. 


Yli jäänyttä kuunliljaa paloittelin kukkapenkin reunaan ja loput ovat vielä valeistutuksissa porkkanpenkin itämättömissä kohdissa. Ne pääsevät reunustamaan yhtä kiveä, kunhan ehdin kaivaa siitä heinikon pois.


3 kommenttia:

  1. Kyllä on hieno! Hyvä keksintö nuo kivet, tulee elävämpi.

    VastaaPoista
  2. No kyllä tosiaan sinun käsistä lähtee! Ihmenainen tekemään mitä huvittaa. Todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudenkodissani ei varsinaisesti ollut miesten tai naisten töitä - äiti ja isä teki paljon yhdessä ja tarvittaessa toinen toistensakin hommia. Me lapset keikuttiin siinä mukana ja molempien työkalut ja materiaalit oli myös meidän käytössä - toki lupa piti kysyä. Ei oltu liian pieniä kokeilemaan kestääkö rahkeet eikä hukkaan menneestä materiaalista moitittu.

      Poista