Profiilirakkaus on säilynyt aikuisuuteen asti.
Vuosi sitten tekstiiligrafiikkakurssille tein profiililaatan (oikeassa alakulmassa). Hiukset ovat pitsiliinaa ja vaate vanhaa astiapyyhettä. Lakkakerroksilla pinnasta sai värinkestävän. Valkoisen tein siskon nuoruuden aikaisen puseron takakappaleelle, jossa työ oli edistynyt vain leikkausvaiheeseen asti ja tuo toinen pohja on siskon kasvivärjättyjen lankojen jäännösvärikattilassa lillunutta puuvillaa.
Reunuksessa on kaksi kangasta, alla itsevärjätty sinisen ja vihreän kirjava puuvilla ja päällä joku musta samettipitsikangas. Kankaiden liittämistä toisiinsa ei ollut paljon.
Ison kirjekuoren takaosasta kasvojen kaava, nuppineuloilla paikoilleen ja tikkasin ääriviivat. Sen jälkeen tikkailin sit aika paljon lisää. Silmät ompelin käsin, niiden tekeminen jännitti eniten.
Pitsikankaan kuvioiden välissä on lähes pohjakankaan sävyistä lankaa. Onneksi sitä oli jo valmiiksi pari rullaa, niin ei tarvinnut pelätä sen loppuvan kesken.
Jotain korua ajattelin tuohon asuun, mutta tuli sit aika monta helmillä kiinnitettyä paljettia.
Minusta tämä näyttää sattumalta vähän yhden miniän profiilita ja ilmeeltä.
Postin ovella muistin, etten ottanut valmiista työstä kuvaa. Tämän nappasin Manse-tilkussa.
Tämä oli hieno työ, tykkäsin oikein paljon!
VastaaPoista:)
PoistaAika jännästi muutti näköään kankaanpala. Siis hieno muotokuva, pistää miettimään.
VastaaPoistaAika paljon oli tekemistä, joskaan ei saumoissa :)
VastaaPoistaTyösi oli yksi koko näyttelyn huipuista. Tykkään kovasti.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaTasan samaa mieltä Miljan kanssa!
VastaaPoista